PELON MUURI

Pelolla meissä on kyky luoda suuriakin muureja, ja saada ihmisiä tekemään tekoja, joilla on harmillisia seurauksia. Seuraukset ovat toisiin ihmisiin, eläimiin, ympäröivään luontoon, ja ennen kaikkea meihin itseemme. Tarkastelen tässä tekstissä intuitiivisesti pelon auraa, pelon luonnetta.

Pelon aura näyttäytyy muurimaisena suojarakenteelta, mikä näyttää läpäisemättömältä. Se on hyvin kiinteä, kuin kilpi, joka suojaa sen haltijaa. Sen merkitys on suojella haltijaa hallitsemattomilta muutoksilta, tuntemattomalta ja pitää itsensä myös hyvässä mielessä turvassa.

Pelko on osa elämän suurta mysteeriä. Mistä se on tullut, mihin se katoaa. Kun kohtaamme pelkoa, uskalletaan pysähtyä hetkeksi reflektoimaan tilannetta, emmekä reagoi pelosta käsin. Olen itse joutunut kohtaamaan moniakin vaikeita tilanteita, joissa toinen ihminen on reagoinut pelosta. Usein nämä tilanteet näyttäytyvät epäoikeudenmukaisilta ja vääriltä. Olen kuitenkin vihdoin oppinut havainnoimaan tilanteita uudella tavalla, ja pikkuhiljaa opettelen pääsemään omasta reaktiivisuudestani eroon. Kyse on lähinnä kärsivällisyydestä nähdä asioiden hyvät lopputulokset ja ymmärtää eri prosessien tarpeenmukainen luonne.

Itse pelon suhteen, voimme ottaa vaikka tekstin lopussa oleva metodinen ote haltuun, jotta pääsemme rajattomampaan ja myötätuntoisempaan tilaan, jossa pelko ei ole hallitseva tekijä.

Toiset ihmiset ovat pelottomampia kuin toiset: Miksi?

Meillä kaikilla on oma karmamme ja elämänkokemuksemme, joka vaikuttaa siihen pelon määrään, joka meissä tällä hetkellä on. Jotkut ovat rohkeampia tuntemattoman edessä. Toiset ovat saaneet kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet pelokkuuteen. Kaikki elolliset ovat kuitenkin yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Joten peloton ihminen ei ole ihmisenä parempi kuin pelokas. Pelon määrää kun ei voi mitata. Tehtävänämme on kuitenkin kaikilla kasvaa ihmisinä, ja tarkastella mitä löytyy pelon tuolla puolen.

Mitä on pelon tuolla puolen?

Myötätunto.

Mikäli uskaltaisimme vapauttaa tarpeettoman pelon, meillä olisi vilpitön myötätunto, ja sen kautta saatu sydämen viisaus nähdä itsemme ja toisemme. Ymmärtäisimme myös elämän perimmäisen luonteen.

Myötätunto on lopulta myös se asia, mikä parantaa pelon, joten se operoi myös sydämen sisäisesti.

Myötätunto ja luottamus kävelevät käsi kädessä. Kun meillä on myötätuntoinen ote elämään, elämme luottamuksessa, sekä toisin päin. Yhdessä nämä ovat vahvuus pelon syleilyssä, kun hoivaamme omaa sisäistä lastamme joka pelkää. Otetaan tämä pelko-lapsi syliin, ja annetaan sille kaikki rakkaus mitä meissä on.

Onko tilanteita, missä pelkoa tarvitaan?

Pelolla on varmasti joku funktio, ja maanläheinen, järkevä itsesuojeluvaisto on tarpeen vielä tässä nykyisessä maailmassa. Tämän hetkinen tilanne ihmiskunnan keskuudessa ei ole se, että meillä olisi ihmiskunnan kesken maailmanrauha. Olemme kuitenkin menossa maailmanrauhaa kohti. Sen vuoksi tietoisuutemme, johon liittyy havahtumisemme pelon tarpeettomista rajoituksista, on osa tätä prosessia. Emme todellakaan tarvitse esimerkiksi muureja eri maiden välillä. Mielestäni yksi osa tätä prosessia on, että meidän pitää ihmiskuntana luopua kokonaan aseteollisuudesta ja hävittää kaikki aseet. Emme tarvitse aseita mihinkään maailmanrauhaa elävässä yhteiskunnassa. Tällä tavoin pelon määrä laskisi huomattavasti ihmiskunnan keskuudessa. Tarvitsemme kuitenkin ensin tietoisuuden evoluution, että näin voi tapahtua.

Miten päästä tarpeettomista peloista eroon?

Itsetutkiskelulla. On monia eri meditaation, terapian, shamanististen hoitojen, tai näiden yhdistelmiä, millä voi päästä peloista eroon. Lopulta, elämä itsessään opettaa omasta luonteestaan <3

Lopuksi, havahdun itse tarkastelemaan, mikä on seuraava pelon muurini askel. Pelottaa, kun otan sen esiin. Tarkastelen mielikuvia, mitä tästä herää. Kutsun välittömästi henkioppaani ja suojelusenkelini avukseni, kutsun Buddhani ja Bodhisattvani, voimaeläimeni, opettajani, ja kaikki valon ja rakkauden lähettiläät, jotka haluavat olla tukenani, kun otan seuraavan askeleen ihmisyyden polulla.

Teen tämän meditoimalla. Istun tässä, ja pelko alkaa hellittää. Tunnen sydämessäni valoa. Olen jo nähnyt, mitä kuolema on, ja se oli kaunista. Joten miksi pelkään vielä kuolemaa? Mitä pelkään menettäväni, olenko niin kiinni elämässä? Huomaan, että tässä on kyse vain halusta kontrolloida. Mieleeni tulee seuraavaksi uhrilahja, jonka päästimme Pielisjokeen. Katson uhrilahjan menoa Pielisjoessa, ja mielikuvan avulla päästän kontrollini vapaaksi. Uskaltaudun menemään elämänvirrassa sellaisena ja niin kauan kuin se näyttäytyy. Päätän ottaa mantran avukseni, että jokaisessa kohdassa, missä kontrolli esiintyy, laulan mantran, ja päästän irti halusta vaikuttaa lopputulokseen. Aion tarkastella, kuinka tämä vaikuttaa.

*

Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tämän tekstin! On varmasti myös muita aspekteja liittyen pelkoon, mistä voisi kirjoittaa, mutta tässä niistä ainakin ne, mitkä tulivat esiin tähän hetkeen. Hyvää oloa kaikille!

Kuva: Alex Grey: Light worker.