TAITEEN PORTFOLIO

HELENA KAARINA KARHU

*ITE -TAIDE * YHTEISÖTAIDE * RUNOUS * RITUAALITAIDE * ympäristöTAIDE *

SYNNYIN- JA ASUINPAIKKA: JOENSUU, POHJOIS-KARJALA

Taiteeni juuret ulottuvat syvälle luonnon, kansantietämyksen ja kulttuuristen alkuvoimien maailmaan. Työni keskiössä ovat luonnon väki, animismi, kansanperinne, toteemit, hiidet ja voimapaikat, loitsut, taikuus, kansanparannus, haltijat, tietäjä-perinne sekä voimaeläimet ja -linnut. Taiteeni on väylä herättää ja muistuttaa meitä yhteydestämme näihin alkuvoimiin.

Taiteeni on joskus yhdistynyt kansalaisaktivismiin; teokseni ovat voineet liittyä mielipidekirjoituksiin sanomalehdissä tai kuntalaisaloitteisiin.

BIOGRAFIA

Olen pohjoiskarjalainen taiteilija ja kulttuurintuottaja, jonka koulutus on kulttuurimaantieteessä ja -antropologiassa, taideaineiden sekä alue- ja yhteisökehittämisen sivuaineilla Itä-Suomen yliopistosta. 45-vuotiaana, Joensuussa syntyneenä ja kasvaneena, asun ja elän edelleen täällä, viidennen sukupolven joensuulaisena Karhuna. Sukuni juuret ulottuvat syvälle näille seuduille.

Taiteeni ja kulttuurituotantoni keskiössä on Karhun Talo, jossa olen toteuttanut monenlaisia yhteisöllisiä ja ympäristöön liittyviä projekteja. Taiteeni ulottuu artivismiin, kuten viime vuonna esittelemääni tekstiilitaiteelliseen sarjaan "Animistiset Aktivistiset Bannerit". Toimin ammattitaiteilijana Kontiolahden kunnassa elokuussa 2023, järjestäen Kiviniemen tilalla yhteisötaide-installaation ja loitsuihin liittyviä työpajoja.

Olen esiintynyt julkisesti mm. Magnesia-, Kosmos- ja Natural High Healing -festivaaleilla vuodesta 2019 lähtien. Ennen taiteellista uraani työskentelin pitkään Pohjoismaisessa kulttuurirahastossa Kööpenhaminassa.

Tällä hetkellä toimin myös Pohjois-Karjalan Teatteriyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja Pielisen Tietäjäkeskus ry:n puheenjohtajana.

RADIKAALIN ILON YHTEISÖLLINEN MENETELMÄ LUONTOTUHOA KOHDANNEILLE PAIKOILLE (2023-)

Käytän amerikkalaisen Trebbe Johnsonin kehittämää radikaalin ilon menetelmää luontotuhoa kohdanneille paikoille. Esimerkiksi elokuussa 2024 kävin Parikkalan Kokkosenmäen Uhrikivellä, joka on muinainen kuppikivi. Koko metsä kuppikiven ympäriltä oli kaadettu. Kirjoitin mielipidekirjoituksen paikallislehteen, kuinka myös ympäröivä luonto on osa pyhän luontopaikan kokonaisuutta.

Radikaalin ilon menetelmässä kohdataan ympäristö ja jaetaan kokemuksia suullisesti. Tämän jälkeen luodaan paikkaan rituaalisesti kauneutta. Uhrikivellä tein pieniä mandaloita ympäri kiveä.

THE COUNCIL OF ALL BEINGS –RITUAALIDRAAMA (2024)

Ohjasin maaliskuussa 2024 yhdessä perinnekouluttaja Eero Peltosen kanssa viikonlopun mittaisen yhteisöllisen rituaalidraaman Kolilla.

Menetelmä luo sisäisten ja yhteisöllisten kokemusten kautta yhteyttä ja ymmärrystä eri elämänmuotojen ja ihmislajin välille.
Kaikkien Olevaisten Neuvosto on yhdysvaltalaisen Joanna Macyn ja australialaisen John Seedin kehittämä rituaalisen rakenteen varaan luotu menetelmä. Neuvoston tavoitteena on luoda tietoisuutta maan piirissä olevien elämänmuotojen elämän edellytyksistä ja niiden keskinäisestä riippuvuudesta.

Työpajan aikana käsittelemme sekä luontoon liittyvää surua että luonnosta saatavaa voimaa ja lohtua. Tarkastelemme ihmisen roolia koko luomakunnan näkökulmasta

Marketta on Aktivisti, IV (2024)

Tämä on neljäs alkukesä, kun Marketta ilmestyy Joensuun Ystävyydenpuiston keskelle. Marketan viesti on yhteisöllisen yhteisluomisen, kauneuden ja tilojen esteettisen potentiaalin puolesta. Esimerkiksi Joensuussa on paljon keskeisiä tiloja, joissa on käyttämätöntä potentiaalia kauneuden luomiselle, taiteelle, estetiikalle ja hyvinvoinnille joka muodostuu yhteisön jäsenten vaikuttamismahdollisuuksista elinympäristöönsä.

Marketta ilmentää myös ripauksen kansalaistottelemattomuutta… silloin kun sen tehtävä on ravistella rakkaudella kohti parempaa elämää kaikille olevaisille.

ITÄJTÄREN RUMPU (2024), poronnahka, koivu, mänty

Itäjtär, ilman impi,
Otti kuusia jyviä,
Seihtemiä siemeniä,
Läksi maita kylvämään,
Ilmoo tihittämään.
Mäet on kylvi, männyt kasvo,
Norot kylvi, nousi koivut,
Suot kylvi, petäjät kasvo,
Ahot kylvi, kanarvat kasvo.

(SKVR VII3 loitsut, 307. Juuka.)

Tämän rummun taikavoima on puiden kasvaminen, elämän itäminen, kylväminen metaforisesti tai käytännössä. Rummussa kultaisena kasvaa etelässä kanerva, lännessä kuusi juurineen, pohjoisessa mahtava aihkipetäjä (inspiraationa Timin Mänty) ja idässä ovat nähtävissä koivunjuuret.

Itäjtär on haltiatar, joka saa puut ja varvut kasvamaan käytännön jyvillään ja rakkaudellisilla taikavoimillaan.

Näen mieleni maisemassa nykypäivänä avohakatut metsät, joiden päälle nousee suunnaton Itäjtären haltijatar hahmo. Hän on kaunis ja valoisa, toivon ja rauhan haltijatar. Hän on kuin suuri äiti, jolla on käsittään pussit täynnä jyviä. Näistä jyvistä kasvaa tähän ekosysteemiin kuuluvat metsät.

Tämän rummun henki synnyttää myös uuden Luonnonperintösäätiön kampanjan. Rumpu on poronnahkaa.  Rumpu on syntynyt Kolilla, Jaana Louhelaisen ja Helena Karhu yhteistyössä Pohjois-Karjalassa usean kuukauden kestäneenä prosessina. Jaana on auttanut rummun sitomisen ja materiaalien kanssa. Helena on polttanut symbolit rummun kehälle, värjännyt, sitonut ja piirtänyt rummun. Rummun pitelykapula on Kolilta. Rumpukapula on Torsansalon Pirunkirkon kupeesta. Rumpukapulan pää on suomalaista lampaanvillaa.

Olen tehnyt noin 90 maalattua tai piirrettyä, poronnahkaisia ja vegaanisia rumpuja vuosina 2019-2024.

VASTA – LAHJAT, 2023, yhteisötaide- ja ympäristö-taideteos 

Vasta-Lahjat on yhteisöllinen ympäristötaideteos, joka koostuu retkeilijöiden, vierailijoiden ja taiteilijan tekemistä vastoista. Helena Karhu tekI yhdessä osallistujien kanssa kuukauden aikana vastoja eli vihtoja, sekä koivusta että muista puulajeista.

OpastIn kuukauden aikana jokaista retkeilijää ja ihmistä ketä kohtaan tekemään kanssani vastan samalla tekniikalla, minkä edesmennyt pohjoiskarjalainen mummoni on minulle opettanut. Voit seurata vastan tekoa tältä videolta ennakkoon: https://www.youtube.com/watch?v=e1mUE4M55xc&t=4s

Vastan tekoa varten oli erityisesti sitä varten pyhitetty tila Kiviniemen retkeilytilalla. Lisäksi taiteelliseen prosessiin kuuluu taiteilijan vaeltelut lähimaastossa vasta-materiaaleja etsimässä – Pystyit tapaamaan taiteilijan vilkuttamassa tienvarresta tai roikkumasta puusta.

Vastan tekeminen on yhteisöllinen tai kahdenvälinen prosessi. Inspiroidun tässä yhteisötaideteoksessa myös Marina Abramovichin teoksesta ”The Artist is Present” (2010), jossa taiteilija kohtasi kahdenvälisesti ihmisiä MoMassa New Yorkissa, istuen hiljaa tuolilla ja katsoen ihmisiä silmiin, kun he istuivat hänen eteensä.

Vastaa tehdessä meidän ei tarvitse välttämättä istua hiljaa ja katsoa vain silmiin, mutta katseen sijaan vastan tekemisestä muodostuu yhteys. Tuo yhteys on moneen suuntaan:

·       Yhteys toisiimme

·       Yhteys elävään kulttuuriperintöön, mitä tulee saunaan ja vastomiseen

·       Yhteys terveellisiin elämäntapoihin

·       Yhteys puuhun (koivu, muut puulajit)

·       Yhteys luontoon

Tuon yhteyden aikana voi muodostua esimerkiksi tarinankerrontaa, muistelua, kulttuuriperinteisiin opastusta. Nämä ovat kohtaamisia, jotka jättävät jäljen. Maakunnassa matkailevat voivat tutustua paikallisiin, ulkomaalaiset turistit suomalaiseen elävään kulttuuriperintöön. Vastanteon unohtaneet suomalaisnuoret voivat muistaa, kuinka se tehtiinkään. Kosketus puuhun ja toiseen ihmiseen luo yhteyden.

Vasta-lahjat – teoksen nimenä symboloi myös vastavuoroisuutta ihmisen ja luonnon välillä. Teos välittää pohdintaa lahjataloudesta, tasapainoisesta ja ekologisesta yhteiskunnasta. Teos herättää pohtimaan, mikä on vasta-lahjamme koivuille vasta-materiaaleista? Mitä voin antaa vastavuoroisesti? Teokseen osallistuvat ihmiset ovat esimerkki pyyteettömästä hyvästä: He tekevät vastan osana teosta saamatta sitä itselleen: He tekevät sen hyväksi jollekin toiselle ihmiselle, jonka kädet eivät kenties enää salli vastojen tekoa, tai iloksi suuremmalle yleisölle tilataideteoksen myötä.

JATULINTARHA (2023)

Suomessa on satoja jatulintarhoja, joista vanhimpia on ajateltu pronssikautisiksi.

Loimme yhteisöllisesti jatulintarhan vanhan Jeron koulun pihamaalle Kolilla heinäkuussa 2023. Jatulintarhan keskelle loimme pyhän kivipyramidin.

Labyrinttimaiset spiraalit ilmaisevat symbolista porttia (jonkin läpi menemistä, matkaa) näkyväisestä maailmasta kohti pyhää. Matka on vastaava kuin sielun matka äidin kohtuun ja edelleen uudelleensyntymä ihmiseksi kohduntien kautta. Labyrintti auttaa käymään läpi tuota kivuliasta syntymäkanavan reittiä, jossa ”liike eteen- ja taaksepäin, ympäri ja ympäri, luo tanssin jossa askeltajasta luodaan tarpeeksi vahva käsittelemään syntymän tuskallinen kokemus” (”Book of Symbols”, 2010, Taschen, s. 714).

SUOJELE, SÄÄSTÄ (2023)

Videossa taiteilijan lapset käärivät äitinsä ”suojele, säästä”-nauhaan, jolla merkitään suojeltavat metsäalueet. Teos on monimerkityksellinen, niin Äiti Maan suojelun kuin äidin suojelun puolesta. Taiteilija kokee luonnonsuojelun ja äitiyden suojelun toimivan synkronisesti. Lapset osallistuvat niin luonnon- kuin äitinsä suojeluun. Luonto on äiti. Äiti on luonto

Toisessa kuvassa äiti on kääritty punaiseen UPM:n nauhaan, jolla merkataan avohakkuu-alue.

Animistiset Aktivisti Bannerit, I-VI (2023)  // Animistic Activist Banners, I-VI (2023)

ITE-taiteellisen tekstiiliteosten sarjan ensimmäiset kuusi osaa. Animismilla tarkoitetaan pohjoisille kansoille luontaista kokemuksellista sielukäsitystä, jossa koko luonnon sielukkuus tunnistetaan. Kun yhteiskunta kokonaisuudessaan pystyy elämään tuon sielun harmonian mukaisesti, se johtaa ekosysteemin tasapainottumiseen ja kaikkien hyvinvointiin.

Suuri inspiraatio näiden suomenkielisten bannerien luomiselle oli koloradolaisen tekstiilitaiteilijan ja ”heimon vanhimman” Diana Zweygardtin englanninkieliset bannerit, joita hän on luonut usean vuoden ajan, tuoden huomion eläinten ja lintujen merkitykselle, merien suojelulle, elämän juhlimiselle, villin luonnon suojelemiselle, sekä elämän kauneuden juhlimiselle.

Taideteos ja bannerit: Helena Karhu

Valokuvaaja: Karoliina Gavrilov

Mustikoiden maalaamana

Suu täynnä totuutta

Tulisijalta tuotua

Väki viisas vanhanlainen.

Marketta on Aktivisti, III (2023)

Tämä on kolmas kesä, kun Marketta astuu esiin kukka-guerilla-aktivisti-taiteena Joensuun Ystävyydenpuistossa. Marketta haluaa ilmentää näin perennoiden ja kukkien parhaaseen aurinkoiseen istutusaikaan, kahdesta metaforisesta merkityksestään:

1.       Marketta on Kauneuden Puolesta. Joensuun Ystävyydenpuistossa ei ole vielä yhtään kukkaa. Viime vuosina Ystävyydenpuistoon on ilmestynyt vain muutama pieni kukkalaatikko. Muistelisin lapsuudestani, että kukkapenkkejä olisi ollut useampi kyseisessä puistossa. Missä on villit ja innovatiiviset kukkaistutukset? Missä on esteettinen silmänilottelu ja kukkien elämänjuhla? Marketta muistuttaa siitä potentiaalista, mikä näin keskeisellä puistoalueella olisi. Haluaisin istuttaa koko puiston TÄYTEEN kukkia ja perennoja, villiyrttejä ja puita!! Kaupunkien puistoalueiden tulisi olla elämäniloa nostattavia ja puutarhamaista kauneutta edistäviä tavalla, mikä ilmentäisi kesäisin kaupunkilaisten sielunelämää. Puuton ja kukaton puistoalue on masentava ja latistava kokemus, ainakin naisellista elämänlaatua kaipaavalle esteettiselle kulkijalle. Tänä kesänä Marketta ei onneksi ole yksin, vaan kaksin. Kaksin aina kaunihimpi!

2.       Marketta herättää aktivistisen otteensa keinoin ajatusta ylipäätään kansalaisten mahdollisuuksiin osallistua ja vaikuttaa kaupunkinsa ja kotiseutunsa estetiikkaan. Joensuussakin on monin paikoin unohdettu viehättävän joenvarsi-kaupunkimme esteettinen ainutlaatuisuus ja potentiaali, sekä kulttuuriperinteen merkitys kulttuurimaiseman luomisessa. Laatikko-arkkitehtuuri ja puuttomat & kukattomat puistoalueet ilmentävät aggressiivista patriarkkaalista teho-tuotannon maailmankuvaa, joka tuhoaa esteettisen ja korkeavärähtelyisen kulttuurimaiseman ja luonnollisen elämänilon. Marketta haluaa halata kauneudellaan kaikkia ja muistuttaa, että toivo elää jokaisen kukinnan myötä. Elämä on kiertokulkua, ja voimme oppia tanssimaan luonnollisessa rytmissä ja luoda kauniita maisemia ja sielukkaita rakennuksia osana yhteistä kulttuurimaisemaa. 

AIHKIPETÄJÄ (runo, 2023)

🌿 Tämä runo on omistettu Joensuun Karhunmäen vanhalle aihkipetäjälle, joka on ainoana pystyyn jätetty uutta laajaa asuinaluetta rakennettaessa. Karhunmäki laajenee edelleen. Rakennusalueella ei jätetä luonnonmukaisia puita, vaan rakennetaan tiiviisti ja puuttomasti. Runon lopussa kuitenkin luontorakkauden käänne myös ihmistä kohtaan.🌿

Kaikki sen kaverit
Kaikki sen läheiset
Oli kuin sodassa tapettu
Ihmisen sodassa luontoa vastaan.

Tämä yksi rauhanomainen vanhus.
Oli säälistä jätetty.

Siihen liittyi myötätuntoa.
Mutta myös julmuutta.

Koska miltä tuntui olla yksin?
Olla se, joka oli nähnyt ja pystyi muistamaan sen kaiken?

Kun metsäkoneet tulivat.
Kun sahan ääni kaikui.
Kun pikkulinnut lähtivät kodeistaan.
Kun oravanpesät tyhjenivät.
Ketkä ehtivät alta pois.
Yhä kaventuville luonnontilaisille alueille.

Koska ihminen oli tehnyt itsestään Jumalan.
-oikeasti muiden luonnonjumalien joukkoon-
Mutta ihminen oli tehnyt itsestään Jumalana sokean.

-Miksi?

Menin puuvanhuksen luokse ja halasin häntä.

Näin hänet.
Kuulin hänet.
Tunsin hänet juuria myöten.

Lauloin hänelle.
Kuiskailin hänelle.
Silitin hänen kaunista kaarnapintaansa.
Huokaisin syvään hänen kanssaan.
Samaistuin.

Istuttiin hiljaa.
Oltiin vain.
Ja katseltiin täystuhoa, joka joillekin oli ihan muuta.

Olisiko tämän voinut tehdä toisin?
Luonnonmukaisemmin?
Kuuntelemalla puita?
Arvostamalla lintuja?
TUNTEMALLA, miten olisi meneteltävä?

Ilman ahneutta ja yksipuolista perspektiiviä?
Oliko ihminen itsekäs?

Puu lohdutti minua.
Hän näki nyt lasten leikkivän.
Hän näki, että ihmiset täällä voivat hyvin.
Hän rakasti ihmisiä, yhtä paljon kuin puu-ystäviään.
Hänestä oli ihan hauskaa olla suojeluspuu.
Hän ei ollut yksin.

Hämmästelin puuvanhuksen laajuutta.
Miten joku voi nähdä noin kauniisti?
Oliko hän varmasti saanut elämässään sen kunnian, minkä ansaitsi?

Hän lohdutti minua.
Tunsin hänen vanhan viisaan voimansa.
Aloin minäkin nähdä asioita eri tavalla.
Ja myönnän sen -
Ihminen ei tiedä kaikkea.

HAIHTUVAN TAITEEN NUOTIOPIIRIT, 2023, yhteisötaidetta

Haihtuva taide on ruohonjuuritason luovaa visuaalista taidetta. Haihtuvaa taidetta ovat ympäristötaideteokset, jotka elävät hetken, kunnes lumi sulaa, sade tai tuuli vie mennessään, tai muu luonnonvoima palauttaa kuvion luonnontilaan. Tammi-helmikuussa 2023 toteutuivat kolme haihtuvan taiteen tapahtumaa ovat osa Kulttuurinunelmavuosi 2023 -teemavuotta Joensuussa. Tapahtumat tilasi ja niitä tuki Joensuun kaupungin kulttuuritoimi.

Rakkauden Sanat Pyhäselkä-järvelle, 2022

Haluan kumartua niin

että otsani painuu

Pyhäselän jäisellä pinnalla

lumipeitteeseen

ja kuiskaan hellästi

huuleni koskettaen lunta

”Kiitos”

Tämän jälkeen

leikkisästi kuin orava

kellahdan selälleni

ja teen lumienkelin

viuhtoen kuin talitintti lumikylvyssä.

Pysähtyen lopulta

kun enkeli on valmis

ja katson taivasta.

Siellä paistaa tänään

kirkaalta taivaalta aurinko

ja jokin sisäinen ilo

saa naurahtamaan ääneen

elämän kauneuden vuoksi.

Jokin lintu lentää taivaalla

kenties vain tavallinen varis tai harakka

en tunnista varjosta

mutta sekin näyttää täydelliseltä

tästä näin.

Nousen ylös

ja jatkan kulkua takaisin rantaan

jossa lapseni odottavat:

”Tule jo, äiti!”

Katson vielä kerran takaisin

kohti Pyhäselän laajuutta

ja lupaan tulla usein

kun jäät vielä kantavat.

Tämä paikka henkii vapautta

ja luonnollista olemusta

jossa on hyvä elää

ja olla ihminen.

Valokuva: Anni Savolainen (kuvasarjassa suomalaisista shamanismin opettajista)

Suomen lippu 2050, tietokonepiirros, 2022

Konseptuaalinen taideteokseni ilmentää uutta Suomen lippua, joka on olevinaan vuonna 2050. Uudessa Suomen lipussa risti on muuttunut pyöreäksi siniseksi ympyräksi.

Nykyinen ristimallinen Suomen lippu on vuodelta 1918 ja sen suunnittelivat aikoinaan Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Tämä vanha lippu on kaikin puolin oikein hyvin suunniteltu, ja siinä ei ole mitään vikaa. Olen siihen jollain tavoin kiintynyt, koska se on ollut olemassa koko elämäni ajan. Olen identifioitunut siihen samalla tavoin kun monet muutkin, tuohon symboliin joka tarkoittaa äidin- tai isänmaata.

Tämä uusi pyöreä malli on naissuunnittelijalta ja symboloi uutta tasa-arvoista ja post-patriarkkaalista aikakautta. Kuinka monen valtion lippu on tänä päivänä naisen suunnittelema? Uusi Suomen lippu kuvastaa post-kolonialistista aikaa, jolloin olemme ikään kuin sulkeneet ympyrän siitä keitä olemme; mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa.

Pohjoismaiden ristiliput symboloivat Pohjoismaiden kristinuskoa ja ovat täten sen aikakauden symbolikieltä, jolloin Suomessa on ollut valtionuskonnot. Poikkeuksena näille lipuille on Grönlannin lippu, jonka ympyrän on toisaalta kerrottu kuvaavan nousevaa ja laskevaa aurinkoa, ja toisaalta vuonoa ja jäävuoria. Onkin oivallista, että tässä taideteoksessa esitetyn uuden Suomen lipun muotokieli on yhtenäistä myös Grönlannin lipun kanssa, ja täten pohjoismainen yhteistyö voi näkyä myös uudessa lipussa. Siinä on myös jokin jännittävä yhteys ystävämaa Japaniin.

Uuden Suomen lipun värit pysyvät edelleen samoina – symboloiden lumen valkeutta ja järvien sinisyyttä. Pyöreän ympyrän voi Suomen lipussa kuvata hyvin montaakin eri asiaa, mutta se voi kuvata esimerkiksi aurinkoa ja kuuta – tai sinistä planeettaa. Se voi toisaalta jungilaisittain symboloida Itseä, eli keskusta, johon kaikki muu suhteuttaa itsensä.

Uskon, että en vielä tätä taideteostani tehdessäni ymmärrä kaikkia sen mahdollisia merkitystasoja - esimerkiksi sitä, kuinka hahmotamme Suomen ja suomalaisuuden vuonna 2050. Tarkoitan tällä esimerkiksi tietoisuutta suomalais-ugrilaisuudesta, alkuperäiskansojen oikeuksista ja suhteestamme omaan kulttuuri-identiteettiimme ja kulttuurisiin juuriimme.

Marketta on Aktivisti, II, 2022, ympäristötaideteos

Toinen osa viime vuonna alkaneesta taideprojektista, jonka kuulin olevan ”kukka-guerilla-taidetta”. Taideteokseni merkitys on herättää huomiota kulttuuriympäristömme kaunistamiseen, asukkaiden osallistamiseen ja itsemääräämisoikeuteen oman elinympäristönsä luomisesta, sekä siihen luottamukseen, mikä voisi olla esteettisesti kehittäviä toimenpiteitä kohtaan. Taideteos liittyy myös kuntalaisaloitteeseen Ystävyydenpuiston kaunistamisen puolesta.

SHAMAANIRUMPU MAALAUKSIEN SARJA, 2019-

Olen tehnyt syyskuuhun 2024 mennessä noin 90 maalattua tai piirrettyä shamaanirumpua, jotka muodostavat yhden elämäni tärkeimmistä taiteellisista kokonaisuuksista. Jokaiseen rumpuun liittyy oma tekstinsä, tarinansa tai jopa runo. Kaikki rummut ovat syntyneet Pohjois-Karjalassa. Poron- ja peurannahkaiset rummut on valmistettu yhteistyössä pohjoiskarjalaisten rumpumestareiden kanssa. Joulukuusta 2021 alkaen olen maalannut pääsääntöisesti vegaanisia Remo Buffalo-rumpuja.

LINTU-SARJA 2022, SHAMANISTISTA TAIDETTA NYKYRUMMUISSA

Teen vuoden 2022 aikana 10 maalausta shamaanirumpuihin, joiden teemana on uuskalevalaiset linnut. Vuonna 2024 rumpuja syntyi kaksi uhanalaisille pääskysille. Koristelen rumpujen sisäkaaret karjalaisilla symboleilla, joiden inspiraatiot ovat muun muassa karjalaisten käspaikkojen kirjontakuvioinneista. Maalaan jokaiseen rumpuun suomalaisessa luonnossa ilmeneviä lintuja, sekä yhdistän rummut Kalevalaan ja SKVR:n kansanrunosarjaan. Rummut muodostavat taiteellisen kokonaisuuden, joka ilmentää nykypäivän kalevalaisuuden, shamanismin ja karjalaisuuden yhteisiä verkostoja ja kulttuurisia juuria. Teoksien äärellä voimme kysyä, mitä nämä yhteneväisyydet ja kulttuuristen juurten verkostot ovat? Miten kulttuuriset juuret elävät näiden artefaktien kautta?

Rumpusarja yhdistyy osaltaan Suvi Suvereenin ja Sanna-Kaisa Ilmarisen taideteoksiin ”Talvilintuja takanvalossa” (neokalevalaiset talvilinnut, Lux Helsinki -valotaidetapahtuma, Helsingin taidemuseo, 2019) ja ”Linnut liiteli sanoja” (Saimaan Taideluola, 2020). Toivon, että rumpusarja on nähtävillä tulevaisuudessa yhdessä näiden teosten kanssa. Rumpujen kanssa on mahdollista tuottaa myös tapahtuma, jossa rumpujen äänimaailma, Kalevalan tarinat ja suomalaisen shamanismin tutkimus voidaan tuoda kiehtovalla tavalla yhteen.

RAUHAN JOUTSENET, 2022

(haihtuva yhteisö- ja ympäristötaideteos, Köngäs, Kittilä, 2022). Tekijänä Villi Luonto / Villi Ihminen -retriitin osallistujat ja ohjaajat.

5000-8000 vuotta vanhat kalliomaalaukset Suomessa, Karjalassa ja Saamenmaalla ovat inspiraationa tähän haihtuvaan yhteisölliseen ympäristötaideteokseen, joka syntyi rauhanomaisena reaktiona Ukrainan sodan alettua. Esivanhempiemme toteemit luovat yhteyttä ja parantavat erillisyydestä.

VAPAUS (Helena Karhu, runo, 2022)

Riuhdon kaikki asfaltit irti.

Joka ikisen asfaltoidun tien, parkkipaikan, asfaltoidun torin.

Heitän asfaltit pois tuleen ja huudan: POIS!

Itken siitä vapaudesta, sen hengittämättömän massan aiheuttaman ahdistuksen helpotuksesta.

Se on vihdoin pois!

Tätä ei koskaan enää!

Ei koskaan enää yhtäkään ajoneuvoa, jonka pitää kiihdyttää sisäilmaan tottuneita ihmisiä ja hengittämättömiä robotteja paikasta toiseen MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI ja MAHDOLLISIMMAN helposti.

Huoh! Hengähdän

syvään näiden asfaltti-tulien äärelle.

Tämä otti koville.

Oli kova työ repiä irti kaikki tuo tuska, kaikki tuo hengittämättömyys, kaikki tuo kovuus mikä perustuu luonnottomuudelle.

Tahtotila hengittää muodostui lopulta siksi väkeväksi voimaksi, mikä kumpusi Äiti Maan palavasta sydämestä kaikkien elollisten hyödyksi.

Tahdon hengittää! Huuti kovaan se pieni lemmikki-kukan vaaleansininen siemen, joka asfaltin alta minulle kuiskasi:

Se pienistä pienin siemen oli se, joka sai minut ottamaan itsensä Ukkosenjumalan Thorin kirveen, ja pamauttamaan suuren reiän siihen asfaltti-kalloon, joka oli eronnut luonnon-elämästä jo kauan sitten.

Kun nyt vihdoin olin tehnyt kaiken tämän vain repimällä, repimällä, repimällä ja samalla itkemällä, olin lopulta hyvin väsynyt, kun katselin sitä Lopun Tulta.

Lopun Tulen äärellä puhkuin väsymyksestäni huolimatta uutta ilmaa, uutta tuulta. Se tuntui, kuin olisin synnyttävä äiti.

Sidoin kukista yhteen kauniin kukkaseppeleen, jonka antaisin ensimmäiselle vastaantulijalle, joka tulisi vastaan sillä hiekkatiellä, joka olisi valmisteltu uusia tulijoita varten. Heitä varten, jotka heittelisivät kukkia, uutta multaa, kauniita sanoja ja hyräilisivät uusia lauluja meidän kaikkien iloksi.

He eivät olisi sotaa käyviä sankareita vaan rauhanluojia, jotka olisivat ymmärtäneet tämän kaiken aiemmin nähdyn luonnottomuuden vaikutukset ja heränneet ELÄMÄÄ VARTEN.

Tätä elämää varten, asfaltin alta kukoistava elämä olisi kuin ihmiskunnan uusi aamu.

Tuska oli poistunut, ja jäljellä oli vain kaiken luomisen kauneus, johon me jokainen pystymme, jos yhdessä niin päätämme.

Herää jo, lapsi.

Äiti tässä.

VIESTI TUULILLE (2021)

Yhteisö- ja ympäristötaideteos presidentti Tarja Halosen istuttamalla puulla. Teokseen osallistui 12 joensuulaista torstaina 28.10.2021. Presidentti Halonen twiittasi teoksesta 4.11.2021.

MISSÄ ON KARJALAINEN TALONI?

(WHERE IS MY KARELIAN LOG HOUSE?)

FI

Teoksessa ilmennän suruani siitä, kuinka kulttuuriton maisema ja hengetön arkkitehtuuri peilautuu meihin ihmisinä ja pohjoiskarjalaisina. Teos on myötätuntoinen kritiikki synnyin- ja kotikaupunkini kaupunkimaisemalle, jota dominoi kulttuuriton laatikko-arkkitehtuuri. Tämäkin kallisarvoinen joenranta on rakennettu ilman, että koen, että olisin voinut kuntalaisena ja 5. sukupolven joensuulaisena vaikuttaa siihen.

Reflektoin valokuvan keinoin kulttuuriperinnön, persoonallisuuden ja kulttuurisen estetiikan puutetta kotikaupunkini maisemassa. Kuinka arkkitehtuuri peilaa yhteisömme kulttuurisia juuria, paikan tunnetta ja jopa kokonaisvaltaista hyvinvointia? Millainen tämä joenvarsi-maisema olisi, mikäli etiikkamme ja estetiikkamme olisivat sitoutuneet karjalaiseen kulttuuriperintöön?

Valokuvateos on myös myötätuntoinen kritiikki poliittisen päätöksentekoon, joka vaikuttaa rakennettuun maisemaan. Onko niin, että taloudellisen hyödyn tavoittelu dominoi jopa korkeampien arvojen, kuten ympäristön hyvinvoinnin ja kauneuden yli? Tai yli tämän paikan esivanhempia ja joen luontoa kohtaan?

Myötätuntoinen kritiikki ymmärtää nykyiset päätöksentekoprosessit ja nykytilan kokonaisuuden, sekä kuinka esteettiset arvot vaihtelevat ihmisten välillä. Haluan työlläni reflektoida, olemmeko tietoisia kolonisaation ja talouskeskeisyyden vaikutuksista kulttuuriseen, ympäristölliseen ja eettiseen rapistumiseen? Huomioimmeko tietoisesti kulttuuristen juurten merkityksen maiseman kaunistamisessa: Mitä on karjalainen estetiikka ja kuinka se voisi näkyä kaikessa, mitä rakennamme? Millaista kaunista rakennuttua maisemaa siitä voisi syntyä? Se näkyisi niin Joensuun vetovoimaisuutena kuin osana asukkaiden hyvinvointia.

ENG

The art work is a compassionate critique to the urban landscape of Helena’s birth town and hometown Joensuu, the official capital of the North Karelia region. The urban landscape is dominated by the boxes as architecture. The riverside boxes have been built within the past years in Joensuu, without possibility for the citizens to influence how the riverside should look like.

Karhu reflects the lack of cultural heritage, personality, and cultural aesthetics in her home town. She considers it to affect to the connectedness of her community to its cultural roots, the sense of place, and even to the holistic wellbeing. How would this landscape be, if the ethics and aesthetics would promote the Karelian architectonic style?

The artwork is a compassionate critique towards the political decision making that affects the architectural landscape, as she sees the economics dominating above the higher values of aesthetics and environmental responsibility towards the citizens, as well as towards the Ancestors of the land, and towards the Spirit of the River.

The compassionate critique understands the decisions leading towards the current circumstances, and that the sense of aesthetics varies within people. Karhu wants to arise the awareness of the results of colonization and economy-dominated politics that lead to cultural, environmental and ethical deprivation. It is a call for action to raise the awareness towards the cultural roots and the beautification of the landscape based on the cultural aesthetics.

MARKETTA ON AKTIVISTI, 2021

Joensuun keskustassa olevasta Ystävyydenpuistosta puuttuvat kauniit kukkaistutukset. Joensuun puistoja on revitty ja puita leikattu suruitta viime vuosina kaupunkilaisten vastustuksista huolimatta. Kesällä 2021 istutin marketan keskelle Joensuun Ystävyydenpuistoa eräänlaisena ”kukka-guerilla-taiteena”. Taiteeni avulla haluan ilmentää kukkien voimaa (flower power) ja niiden rauhanomaista ja kauneutta luovaa rebel-asennetta.

Marketan ympärille tein kivikehän eräistä erityisistä kivistä, jotka olin saanut lahjaksi eräästä pyhästä paikasta. En saanut lupaa paljastaa, mistä.

Tein teoksen yhteydessä myös yleisönosasto-kirjoituksen Karjalaiseen, jossa ehdotan Ystävyydenpuiston luomista yhteisöpuutarhaksi. Tein tästä myös kuntalaisaloitteen, johon odotan edelleen vastausta. Haluan taiteeni kautta luoda yhteyksiä myös kuntalaisten yhteisöllisyyteen ja aktivismiin innostajana ja potentiaalisena vaikuttajana.

WHEN THE EASTER IS OVER,

BUT THE APPLES ARE NOT RIPE YET, 2021

Video ja valokuvia, omenapuut ja virpomisvitsat, 2021

ITKUVIRSI JOKELALLE, 2021

Joensuulainen kulttuuriväki vastusti Jokelan rakennuksen heitteillejättöä ja purkaussuunnitelmia. Jokela testamentattiin Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiölle hyvässä uskossa, että siitä pidetään huolta. Jokela on arkkitehti Aulis E. Hämäläisen ainoita jäljellä olevia rakennuksia Suomessa ja suojeltu rakennus. Tästä huolimatta, paikalle on suunniteltu tylsää laatikko-arkkitehtuuria. Lopulta säätiö möi tontin rakennusyhtiölle, ja nyt Jokelan talo on purettu. Teokseen liittyy myös yleisönosastokirjoitus sanomalehti Karjalaisessa.

Itkuvirsi Jokelalle (Helena Karhu, 2021):

Mihin sie julma katosit?

Kalman alta kaivaelit,

Kirstunvartijan paikalla.

Rahaa raapivit katosta

Seinät purat puolitiessä

Sirpaleista sydämeesi

Ikkunan akanoista aatokseen asti

Ei oo häpyä häpeänlaista

Ei aitoa ajatusta

Ei oo virttä itkettynnä

Ei runolle ruvettu

Karjalas on käkilintu

Käki soipi katollansa

Piru sie pesästäs luovut

Oman maan mansikasta

Kulttuurista komiasta

Nyt on purku-uhkan alla

Vai purku uhkan alla?

Uhkistako unholaan vai

Unelmista kultaiseen kattoon?

*

Kulta on kulttuuri kotoisa

Kiirastulista kipiä

Kipinöistä karhun tassun

Karhun kynnestä kaivelin

Korkealle nostelin

Kokoavaa koettelin

Ikävää on kahenlaista

Yhtäältä

Kahtaalta

RAINBOW CEREMONY IN THE VIRTUAL SPACE, Judit Navratil (West Coast USA/Hungary) and Helena Karhu (Finland), 2021

 Osallistujat ympäri maailmaa pystyivät osallistumaan täydenkuun seremoniaan VR-maailmassa. Judit Navratil (Unkari / USA) on taiteilijana luonut seremoniaa varten oman VR-todellisuuden (virtual reality) yhteistyössä Helena Karhun kanssa. Elementit yhdistyvät saarenkaaren välityksellä suomalaisen järven jäällä. Alustana käytetimme Mozilla Hubs*-nimistä tilaa. Osallistujat pystyivät olemaan mukana luomassa VR-todellisuutta lähettämällä valokuvia tai esim. äänitiedostoja.

EMONI (2020)

Matka oli pitkä.

Tiedän kyllä,

Mikä tähti se oli

Kun valitsin

Äitini kohdun.

Oli pimeää

Sydän sykki

ja valutin ensimmäisen kyyneleeni

jo siellä pimeässä

kun hän itki

Silloin itkin minäkin

Ja tunsin sen ihmisen

äärettömän ikävän

Itseään kohti

Kun synnyin

Päätin lähteä matkalle

Olla ikävöimättä

Itseäni

Sillä se oli suruista raskain

Niinpä lähdin

ja en tullut koskaan takaisin

siihen pimeään

johon olin vajonnut

ihmishistorian synkimpänä hetkenä

Päätin nousta ylös

Sytyttää tuleni

ja vain rakastua

Kun päädyin tälle polulle

mikä mahdollisti sen

en tuntenut enempää vihaa kuin suruakaan

luonnon armottomia voimia kohtaan

sillä ne voimat hyväilivät kasvojani

kun valaisin pyhän lähteen

Tanssin hurjan lailla

Nauroin kuin hullu

Ja vapaudessani

jopa hirnuin

Se oli loistava hetki

ja kaikki vapautui

sen pimeyden koettelemusten

jälkeiseen valoon

Itkin ilosta

ja juoksin ensimmäistä lasta kohti, joka syntyi siitä samasta tähdestä,

jolta hänkin oli päättänyt lähteä

ja osua minuun.

Se osuma teki minusta kuka olen

Ja näitä osumia on nyt tullut

ja mennyt

ja mitä minusta on jäänyt jäljelle

en tiedä

Mutta äitini vala oli se voimakkain

Hän pystyi tekemään sen

Vasta kuolemansa jälkeen

ja kiitoksella elämän maljasta

otin sen vastaan

hänen kauttaan

elävänä

aitona omana itsenäni

valossa

yksin

me kaikki

täällä

laulamme

siunaamme rukoilemme

ja voimme hyvin

BUDDHA AVALOKITESHVARA, 2019

Monikätisen Myötätunnon Buddhan useat symbolit luovat moninaisia merkityksiä. Vappu-kokko roihuaa taustalla tässä Mattilan vanhassa pihapiirissä otetussa kuvassa Vapun päivän aamuna Kolin kansallispuistossa vuonna 2019.

Edessä oleva Aalto-lautanen symboloi suojelua. Jokaiseen esineeseen liittyy oma tarinansa ja merkityksensä.

RUMMUN SYNTY, 2020

Rummun Synty (Birth of Drum), 2020, multa, maissijauhe, poronnahka, loitsuöljy. Rituaali- ja maataide. Luotu yhdessä Haltiarummut ja Talven Valtakunta-ryhmän kanssa. Pielinen, Vuonislahti

KARJALAN RUMMUT, 2020

SHAMANISTINEN TAIDETEOS JA SEREMONIA

2.2.2020 KLO 14.00 AKKA-KOLI, KOLIN KANSALLISPUISTO

Kokonaisen poronvuodan kokoiset rummut Karjalan väreissä. Rummut muodostavat kuin suuren yin ja yang vastinparit. Rumpukehät teki ja rummut ompeli rumpumestari Ari Kuivalainen, Helena Karhun vision pohjalta.

BIKKHUNI IN THE PURE SNOW, 2014

Bikkhuni tarkoittaa nunna-alokasta. Vuonna 2014 aloittamani valokuvasarja tuo katsojan korona-aikaan vuodesta 2020 eteenpäin, jolloin olemme joutuneet elämään maskien aikaa.

Tuolloin vuonna 2014 näin, että kuvaan on jostain syystä laitettava maski. En silloin tiennyt syytä miksi, mutta näin oli tehtävä. Kuva kutsuu katsojat selkeyteen, peilikuvallisuuteen, luontoon, näkijyyden kehään, jossa luonnon viisauden merkitykset kehittävät meitä ihmisinä ja yhteisönä. Kuva on otettu Ylä-Keyritynjärven jäällä, joka on nykyisin osa Tiilikkajärven kansallispuistoa Rautavaaralla.

BUDDHALAISTA TAIDETTA, 2016-

Minulla on kesken sarja buddhalaisia pyhiä piirroksia, joita valmistan poronnahkalle.

Warrior. Mother. Motherland., 2017

Teos ilmentää äidin taistelutahtoa lapsiensa puolesta ja oman äidinmaan puolesta.

Kuvan tekemisen aikaan, kun kuljimme Kolvananuuron rotkossa Kontiolahdella, tunsin yhteyden myös alueella taistelleisiin veteraaneihin ukkini sukupolvessa. Ihmisten tuhoisa sotiminen on alkanut siitä, kun ihminen on keksinyt miekan. Tämä miekka on rituaalinen miekka, jonka on 10 vuoden aikana valmistanut Miika Kytökorpi. Miekan nimi on Aurinko. Toukokuussa 2019 kannoimme miekan uudestaan Kolvananuuroon, ja pidimme yhteisöllisen Aurinko Seremonian noin 10-15 ihmisen kanssa vaeltaen rotkoalueen ympäri miekan kanssa.

LUMIKUNINGATTAREN SAUVA, 2019

NOTRE DAME, 2018

Vain vähän aikaa sen jälkeen, kun Notre Damen katedraali paloi Pariisissa, syntyi symbolisesti sen versio Kolin kansallispuistossa.

BREATHING ART MANDALA, 2018

TAIKAVUORI, 2019

(2019, HARTSI, KANKAAT, VALOSARJAT, KRISTALLIT, KIVET, KYNTTILÄT), VOI PYHÄ JYSSÄYS -TAPAHTUMASSA, PAPINKATU 3, 3 KRS., KARHUN TALON HUONE, JOENSUU, 2.-3.11.2019. ja Shamaanin Maailma - tapahtumassa Frantsilan hyvän olon keskuksessa 5.-7.11.2019.

TaikaVuori on yhtä aikaa shamanistinen seremoniallinen tila sekä maaginen installaatio. Tule, lepää ja meditoi TaikaVuoren äärellä.

Erityiskiitos kuvataiteilija Alisa Laakso-Penttilä ja ohjaaja Jari Paldan Riverian ammattikoulun Outokummun yksiköstä yhteistyöstä.

KARJALAN PYRAMIDIT, 2019

CEREMONY OF THE RISING SUN, 2019

VALKOINEN SEREMONIA JA MUSTA SEREMONIA, 2019

SELF AND INDIVIDUATION PART 1 AND 2, 2014

APACHETAT, 2016-

Olen tehnyt yksin ja yhdessä ihmisten kanssa kymmenittäin pyhiä ja kauniita kivipyramideja (apacheta, sacred stone cairn) ympäri maailmaa.

Virvatulten Seremonia, 2020

Maaginen yhteisöllinen ulottuvuus täydenkuun aikaan Outokummun Vanhan Kaivoksen uumenissa, noin 30 metriä maan alla sijaitsevan tulipaikan äärellä.

YHTEYSTIEDOT

info@karhuntalo.com

Puh. 0405148788