Kuun päällä
Täydenkuun heimomeditaatio 9.1.2020 klo 19.00
Kokoonnuimme yhdessä Zoom-ohjelman avulla. Olen kylässä Louhen Polun Jaanan luona. Täydellinen täysikuu oli kirkkaalla tähtitaivaalla, kun avasin tietokoneen yhteyden saamiseksi myös tätä kautta.
Tätä kirjoittaessa hyvin nukutun yön jälkeen on kaunis ja kirkas aamu Kolin Ahmovaaran pirtissä, kun katselen talitinttejä niiden ruokintapaikalla ikkunan luona. Istun tässä ja muistelen, millaisena eilinen meditaatio näyttäytyi omassa tietoisuudessani.
Astuimme meditaatiiviseen tilaan kehotietoisuuden kautta. Samanaikaisesti kun puhuin, tarkastelin täysin oman kehoni tuntemuksia. Olen samanaikaisesti täysin läsnä oman kehoni tuntemuksille henkilökohtaisella tasolla, mutta kollektiivisella tasolla en kuitenkaan ota niitä myöskään henkilökohtaisesti. Tämän paradoksin kanssa elän shamanistisella polulla. Minulla on vielä jonkin verran kroonista alaselän kipua, ja tunsin myös transformoituvia energioita sydämen alueella. Mieleni oli täysin tyyni, ei yhtäkään ajatusta. Suustani ulostulevat sanat vain soljuivat vapaasti, antautuen sille tilalle, jossa sana on vapaa.
Kun olimme laskeutuneet kukin omaan kehotietoisuuteemme, oli aika yhteiselle transsendenttaaliselle mielikuvamatkalle. Leikkimielisyys ja seikkailullisuus olivat avainsanat, kun yllättäen kutsu kävi teleportata itsemme heimotapaamiseen kirkkaan täysikuun päälle. Kertakaikkiaan toisen tietoisuuden, ylisen, ja vapaan luovan mielikuvituksemme avulla kokoonnuimme kuun pinnalla. Tämä oli kuin unessa.
Aurinko heijasti täydellisesti valoaan kuun pintaan. Kuun maaginen hopeinen hiekkapinta oli istuinalustanamme, ja tunsin kraatterien voiman taustalla. Kokoonnuimme heimona piiriin. Katselin siskoja ja veljiä molemmin puolin piiriä, tuttuja ja uusia kasvoja. Osan nimen tiedän, osan nimeä en vielä muista. Täällä olemme kuitenkin yhdessä, ja edes nimellä ei ole väliä. Tässä piirissä nimet voivat unohtua kokonaan. Olemme täällä kuun pinnalla nimettömiä, ja täten voimme vapautua myös nimen luomasta Egosta. Täällä voimme vain olla yhdessä.
Osalla oli piirissä edessään oma shamaaninalttari, ja osalla sitä ei ollut. He eivät kokeneet tarvitsevansa sitä, tai he eivät olleet vielä oppineet sen kokoamista. Sillä ei ollut väliä. Osalla oli oma alttari mukana. Tärkeintä on olla yhdessä. Piirin keskellä oli yhteinen alttari, ja sen edessä oli uhrilahjaa, despachoa, mandalaa varten tehty pyhitetty alusta.
Seremoniamme kliimaksi oli itselleni uhrilahjan taikominen. Oma vapaa mielikuvituksemme ja luovuutemme oli iänkaikkisena ja loppumattomana luovuuden LÄHTEENÄ, kun sieltä otimme uusia elementtejä, uusia orgaanisia aineksia, uusia värejä, uusia muotoja lahjaksi uhrilahjaan. Koostimme sen täysin vain oman tietoisuutemme elementeistä, upeampana ja monipuolisempana kuin koskaan aiemmin. Tämä oli vuoden 2020 ja koko vuosikymmenen ensimmäinen yhteinen uhrilahjamme!! Siihen pystyi laittamaan mitä vain omasta mielikuvituksesta siihen halusi muodostaa, keskittyen omaan prosessiinsa, vaikka tarkaillen kenties myös mitä muut siihen laittoivat.
Uusien muotojen lisäksi myös jo tuntemamme orgaaniset ainekset olivat tervetulleita. Nostin esiin yhden ainoan kanervan kukkasen. Pieni punertava kanervankukka ilman versoa ja lehtiä oli sormeni päällä, kun sen pienen siihen asetin. Samaan aikaan tämä pikkuriikkinen kukka aktivoi koko koostun mandalan. Pyhässä vastavuoroisuudessa mandala samaan aikaan sekä otti sen vastaan ja teki sille tilan, että samanaikaisesti kukkanen teki sen kaiken itse, kuin se kaikki olisi sitä varten tehty. Tämä oli magiaa ja taikuutta parhaimmillaan! Kuinka huikeaa oli koota tämä tähän vuosikymmeneen yhdessä. KIITOS!
Tämän jälkeen oli selkeästi parannusosio. Yhteiset heimopiirimme ovat ennenkaikkea parannustapahtumia. En tiedä menikö lyhyen vai pitkän aikaa, olin jossain ajattomassa tilassa, kun kutsuin kaikki parannettavat energiat esiin kapasiteetin mukaisesti. Ne tulivat hoidettavaksi kuin pieni vauva, jota pidin sylissäni. Sanat ”sisäinen lapsi” tuli jälleen esiin, kun hoivasimme sen pienen vauvan yhdessä tässä. Siihen kietoutuneena kaikki se hoidettava: kuinka tärkeä vauvajakso onkaan elämämme vyyhdissä!
Samaanaikaan kun parannettavat energiat transformoituivat sylissä, joku kutsuttiin pakkaamaan uhrilahja kääreeksi. Se nostettiin kohti Pohjantähteä, Saturnusta ja Aurinkoa. Pyydettiin henkioppaat tulemaan ja ottamaan se vastaan ja viemään tähtiin. Tämä uhrilahja siis annettiin vapauteen AVARUUS-elementille eli eetteriin, eikä veteen, maahan tai tuleen.
Seuraavaksi huomioi kiinnittyi alttarin keskellä olevaan esineistöön. Jätän tämän osion yksityiseksi kokemuksekseni, mutta se oli aivan huikea synkronian ja näkyjen yhteenliittymä, joka antaa inspiraatiota koko vuodeksi. Tästä on hyvä jatkaa!
SUURKIITOKSET KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! En ota laisinkaan itsestäänselvyytenä, että meillä on tällainen ystäväpiiri, jossa voimme kokoontua koko Suomen kattavasti, ja jossa voimme tehdä näinkin maagisia retkiä yhdessä.
HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA KAIKILLE!
Kuva: NASA