ORAVAN LENTO

Kirjoitan Talvipäivän seisauksen rumpupiirin rumpumatkastani. Eilen illalla kokoonnuimme vuosikymmenen viimeisen kerran rumpupiirissä keskellä Utransaarta, keskellä Pielisjokea. 21 henkilöä kokoontui ympäri lämpöisää tulta, teimme rummutuksia ja Talvipäivän seisauksen seremonian kiitoslahjoineen tulelle. Illan toiseksi viimeisenä rummutuksena Ari Kuivalainen (Healing Drum) teki meille kaikille rumpumatkan. Tällä kertaa rumpumatkaan ei asetettu tarkempaa intentiota kuin kutsua omaa voimaeläintä tai -lintua paikalle ja ottaa yhteyttä omaan voimaeläimeen tai -lintuun. Lähdin avoimin tunnelmin tälle matkalle, tietämättä sen tarkemmin, mikä tarkoitus tämän talvipäivän seisauksen rumpumatkalla tulee olemaan.

Haluan jakaa rumpumatkani kolmesta syystä: 1. Rumpumatkan viesti oli kollektiivinen, siinä oli yhteisöllinen olemus. 2. Koko Talvipäivän seisauksen sanoma oli jotenkin yhteisöllisyyden ja positiivisen heimolaisuuden ympärillä; kuinka tärkeää on kokoontua yhteen tulille ja olla yhdessä. Tämä on myös osa hyvinvointiamme. 3. On mukavaa jakaa kokemuksiamme rumpumatkoista, ja tätä kautta oppia niistä lisää, oppia toisiltamme, ja katsoa mitä merkityksyhteyksiä rumpumatkoilla voi toisillemme olla. Mitä enemmän myös keskustelemme rumpumatkoista, sitä enemmän rumpumatkoihin liittyvät epäluulot ja pelot potentiaalisesti voivat hävitä henkilöiltä, joilla näitä on. Kyseessä on loppujen lopuksi matka omaan alitajuntaamme, ja meillä on olemassaolevat resurssit kohdata kaikki se, mitä alitajunta haluaa meille viestittää. Kuten yksi tyrnipuinen kiitoslahja tulelle eilen osoitti: Mitä tiedämme on paljon vähemmän kuin se, mitä emme tiedä. Joten otetaan yhdessä selvää siitä, mitä emme tiedä: Mikä sen kiehtovampaa?

Arin rummutus alkoi kuulua. Suljin silmäni.

Rumpumatka: Oravan Lento

Menen omalle tutulle voimapaikalleni. On lumeton aika. Istun voimapaikassani korkeammalla kohdalla, suuren kiven päällä. Ehdin katsoa vain hetken panoraamaa ja lähelläni olevia puita. Kutsun voimaeläimeni paikalle, täysin tietämättä mikä heistä tällä kertaa haluaisi ilmestyä.

Paikalle vipeltää välittömästi orava.

Orava kiipeilee leikkimielisesti pitkin käsivarsiani ja hartioitani, sen liikkuvainen ja keveä olemus on ympärilläni. Oravan ilmestyessä on hyvin vaikeaa olla hymyilemättä.

Mielessäni välähtää; mitä orava haluaa minulle tällä kertaa näyttää? Sillä sekunnilla taivas muuttuukin yöksi ja on talvi. Minun on tartuttava oravan häntään, ja hän lähtee viemään minua kohti tähtiä. Ahaa, tämä onkin matka Ylisiin!

Matkamme taittuu hurjaa vauhtia, kun orava kiitää tähtitaivaalla suoraan eteenpäin, ja minun ei tarvitse muuta kuin pitää hännästä kiinni. Lennän hetken yksin, mutta pian alan kaivata porukkaa ympärilleni. Ajattelen hetken lapsiani, eivätkö hekin lennä täällä jossain vierelläni? Olen lentänyt näillä taivailla ennenkin heidän kanssaan. Hetken kuluttua näenkin muita ihmisiä lentävän vierelläni omista oravistaan hännästä kiinnipitäen. Ensin heitä on vain muutamia, sen jälkeen meitä on paljon! On huikea näky, kuinka kaikki lentävät kohti Pohjantähteä pitäen kiinni oraviensa hännistä. Menemme samaa ”taivaan kiitotietä” kohti Pohjantähteä, jonka ympärillä vana jatkuu spiraalimaisena. Koko näky oli sanoinkuvaamattoman upea, kaikki matkassa, kaikki kohti Pohjantähteä! Huikea valojuova ja spiraali!

Minulle Pohjantähti symboloi korkeinta potentiaaliamme, jota kohti olemme menossa. Jokainen omasta oravastaan kiinni-pitäminen symboloi jokaisen henkilökohtaista vastuuta pitää omasta voimaeläimestään kiinni ja pysyä matkassa mukana. Tämä näyttäytyy täysin tasa-arvoisena mahdollisuutena kaikille.

Tämän jälkeen kuva taivaalta katosi, ja orava näytti minulle pitkään ja yksityiskohtaisesti eräästä tulevasta työtehtävästäni erääseen uuteen rumpuun liittyen. Tämä tehtävä tulee viemään jonkin aikaa valmistautuakseen, mutta tuntui hyvältä saada näin tarkat ohjeet.

Rumpumatkan lopulla huomasin olevani oravan kanssa samassa lähtöpaikassa omalla voimapaikallani, suuren kiven päällä. Kysyin oravalta, että oliko tässä kaikki, mitä hän halusi minulle tällä kertaa näyttää? Tällä kertaa orava vastasi ihan puheäänellä, ihanalla lapsenomaisella korkealla äänellä, että kyllä tässä oli kaikki, mitä hän halusi näyttää minulle tällä kertaa.

Hymyilin, ja kiitin oravaa tästä matkasta.

Avasin silmäni, ja tarkkailin hetken muita ihmisiä piirissä, sekä kauniisti palavaa tulta.

Pian rummuttaisimme taas yhdessä.