Korpin Rumpu

Korpin Rumpu / Juuri-Äidin Rumpu / Louhi-Kuningattaren Rumpu

Kun sain vuodenvaihteessa savolaiselta heimosiskolta eräänlaisen haasteen tehdä ”synkempi rumpu”, tunsin sydänalassani jotain suurta iloa ja vapautta: ”Saisin nyt olla synkkä oikein luvan kanssa!” Synkemmän rummun ehdottaja oli nähnyt aiemmat rumpumaalaukseni, ja havainnut niiden valoisan värimaailman. Missä oli siis kaikki tarvittava synkkyys? Minua jotenkin helpotti ja vapautti se synkkyyden ajatus; Siihenkin liittyen tunteiden kohtaaminen, näkyväksi tuleminen aitona omana itsenään, tämän heimosiskon vieläpä lempeästi ja erittäin hienovaraisesti kutsumana.

Pohdin, kehtaisinko ottaa yhteyttä Jaanaan, ja ehdottaa mustan rummun syntyä? Jaana oli jo aiemmin tehnyt mustan rummun tai useamman. Riemu yltyi vielä suuremmaksi, kun Jaana haltioitui ajatuksesta välittömästi. Myös Jaanassa jokin syvyys-vaikutelma resonoi mustien rumpujen ja niistä huokuvan rakkaudellisen kuminan kansa. Siinä ei montaa minuuttia mennyt, kun Jaanalla oli jo käsissään sopiva rumpunahka. Itserumpu syntyikin nopeasti tammikuussa. Uskomaton rumpukapula minkä Louhen Akka loihti, oli jotain maagisinta mitä olin koskaan nähnyt. Tässä kokonaisuudessa kapula ei jää kakkoseksi rummulle.

Kun ajattelin synkkää rumpua, mielessäni alkoi heti ilmestyä erilaisten eläinten pääkallot ja sarvet, käärmeet, lepakot ja sen sellaiset. Näin näiden mielenkiintoisen yhdistelmän, minkä piirtäisin hopeisena rummun pintaan. Näin 1-2 korppia, joka olisi rummun voimalintu. Tunsin voimaeläinten, esivanhempien, toteemien, ennen meitä kulkevien yhteyden.

Tunsin mustan rummun äärellä sen kaiken, miten ”musta” ja ”synkkä” on niin perustavanlaatuisesti monen mielessä väärinymmärretty ja pelätty niin paljon, ettei sitä päin ole uskallettu edes katsoa. Kun pitelin tätä mustaa aarretta käsissäni, tunsin vaivattomasti ja syvästi sen taustalla olevan rakkauden ja mystisen kaikkeuden syvyyden, jossa kaikki on. Tunsin synkkyyden taustalla olevan rakkauden voiman vahvana ja kokonaisena. Tunsin luottamusta ja turvaa Jaanasta, joka tämän kannatteli ja synnytti.

Rummun prosessi kesti koko alkuvuoden, sillä piirtäminen ei ollut kuitenkaan helppoa. En pystynyt piirtämään niitä asioita, millaisena rummunkuva mielessäni kokonaisuutena hahmottui. Niiden asioiden täytyi jäädä näkymättömäksi sinne taustalle. Ensimmäiseksi piirsin korpin vasempaan laitaan käkkyräiselle oksalle. Piirsin toisen korpin toiseen laitaan. Piirsin sen yläpuolelle majavan pääkallon ja keskelle kaksi suurta karhun pääkalloa, jotka katsoivat oikealta vasemmalle. Kokeilin näin. Hankasin ne pois.

Tunsin myös prosessin aikana pelkoa, sillä Korpin kohtaaminen ei ole miusta pelkästään helppoa. Joskus jopa totuus voi pelottaa. Uskallan kuitenkin mennä pelon läpi, sillä vaihtoehtoa ei ole. Mystikkona minua kiehtoo selvittää, mitä siellä takana on. Miksi se pelottaa? Mikä se on, mikä pelottaa? Mitä tapahtuu, kun kohtaan pelkoni? Katoanko, häviänkö, kuolenko, lakkaanko olemasta? Olen vieläkin tässä.

Rakas kansanparantaja-ystäväni Ratanaula Ilmarinen on kirjoittanut Korpin pyhästä tiedosta näin:

”Korppi on kokonaisen pelon voittamisen antaja. Tämä antaa siis tiedon ikuisuuden mittaamattomasta armosta ja kestosta. Korppi on lukitun todellisuuden haltija ja avaaja. Korppi kiittää.”

Kun vein rummun ensimmäistä kertaa Kolille eilen, miulla oli voimakas intuitio mennä Paha-Kolille. Lunta oli vielä, hieman upottavaa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tämä ei ollut ainakaan synkkä ilma käydä huipuilla. Menin Paha-Kolin päälle, kun muita ihmisiä ei näkynyt. Nostin rummun kohti taivasta ja vihelsin, kutsuen henkioppaat paikalle. Ihmetykseni oli lapsenomaisen suuri, kun suuri musta Korppi alkoi tulla oikealta puolelta esiin, uljaasti kaarrellen taivaalla. Toisella kierroksella se kaarsi ympyrän vasemmalla puolellani, tullen todella lähelle vain muutaman metrin päähän. Tunsin, että Korppi hyväksyi tämän rummun, minut, tämän hetken ollen täydellinen. Minä ihailin Korppia ja sen iätöntä lentoa. Se tunsi tämän paikan paremmin kuin minä, joten se on oppaaksi oivallinen.

Kiersin Paha-Kolin taakse löytämään suojaisan paikan rummuttaa. Rumpu kumisi kauniisti joka suuntaan maisemassa. Rummutin sille pelolle, mikä tämän päivän uutisissa huokuu Venäjän rajaa kohtaan. Rummutin katsoen suoraan sitä rajaa. Emme vielä tiedä, mitä tuleman pitää, ja tunsin huoltani, etteivät maamme päättäjät kuuntele tietäjiä ja tietäjättäriä. Heidän pelkonsa ja ymmärtämättömyytensä, kulttuuristen animististen juurten katoaminen arjesta, estää hyvin monta asiaa. Rummun kanssa asioita voi tarkastella myötätuntoisesti, niitä kannatellen, toisella tavalla luottaen elämään. On oltava hyvin kärsivällinen, sillä kestää vielä pitkän ajan, että kaikki ihmiset ovat voittaneet Egonsa, jolloin kaikki ihmiset ovat tietäjiä ja tietäjättäriä. Rumpu on yksi työväline tätä tavoitetta varten, ihmiskunnan, maailmanrauhan ja luonnon tasapainon puolesta.

Rummussa on upea, tasapainoinen, kumea ääni. Sitä tuntui hyvältä soittaa ja pidellä, arkaaisia ääniä tässä rakkaassa maisemassa.  

*

Louhetar iän ikuinen

Kerroin aiemmin, kuinka vaikeaa rumpua oli aloittaa piirtämään ja pystyä tekemään niitä kuvioita mitä mieleen piirtyi. Sitten tapahtui jotain käänteentekevää nyt huhtikuussa pääsiäisen jälkeen. Käteni alkoi kuin itsestään hahmottamaan tätä naishahmoa rummunkalvolle. Ensin ilmestyi sauva. Sitten ilmestyi hahmon oikea käsi pidellen sauvaa. Kuuntelin samaan aikaan tanskalaisen shamaani-noidan Annette Höstin luentoa sauvoista.

Sitten ilmestyi Louhi-Kuningatar. Ei sellaisena rumana noita-akkana miten jotkut miehet ovat hänet maalanneet, vaan kauniina ja nuorena kuningattaren ylväyttä kantavana Tietäjättärenä. Hän on Louhetar, Louhi, Juuri-Äiti.

Avarien maisemien kannattelema,

Ajan takaa muistava,

Tuntureidenkin tuntema,

Omien järvien vesissä pesty.

Louhi-Kuningattaren kruunussa, sauvassa ja asuissa roikkuvat myös tiibetinbuddhalaisilta Vajrayogineilta tunnetut pääkallonauhat. Ne symboloivat niitä ihmisiä, jotka ilkeämielisesti ja ymmärtämättömästi naureskelevat ja vähättelevät pyhien naisten otetta elämään. Pääkallot symboloivat egoja, rajoittuneita minä-käsityksiä, sekä Louhen itsensä itselleen asettamia että ulkopuolisia ihmisiä. Ne eivät symboloi varsinaista kuolemaa, vaan ainoastaan Egon kuolemaa, erillisyyden kuolemaa. Kun kaikki valaistumme, meillä ei tule olemaan sotia, konflikteja, kärsimystä….meillä tulee olemaan vain yhteys, rakkaus ja korkein potentiaalimme ihmisinä.

Louhen oikealla puolella näkyy toteemeja…totemismi, animismi, kaikki tämä Juuri-Äitiin liitettynä.  

Mustan rummun haltija(tar) on voittanut pelon ja kuoleman. Hän työskentelee kaikkeuden kanssa, elämän ja kuoleman, eikä pelkää mitään, ei elämää eikä kuolemaa. Hänessä yhdistyy Korpin tieto, Suuren Äidin yhteys juuriin, sekä Louhen kuningatar-uljaus. Ainakin näitä kohti hän kulkee, rauhassa ja rakkaudessa. Hän on valmis kohtaamaan sen rakkauden, mikä asuu myös pimeydessä ja synkkyydessä; Kenties sen suuren rakkauden.

*

Rummun voimakasvi on suopursu. Kaiken se kestää ja kaikesta siitä nousee se kaunein parantava kirkkaus ja valo, joka lumoaa tuoksullaan ja raikkaudellaan. Tämän vuoksi tulemme suolle. Suopursu parantaa meidät haavoistamme ja tuskistamme. Antakaa miulle suopursuja käteen jopa kuolinvuoteellani, niin matka rajojen välissä käy kauniisti ja vaivattomasti! (Muistakaa myös viedä tuhkat kirkkoveneellä Pielisen saareen samalla tavalla kuin äitini tuhkat on siroteltu; Ei kuitenkaan samaan saareen.) Suopursu pitää meidät kuitenkin vahvasti elävässä elämässäkin kiinni niin kauan kuin täällä saamme kulkea, mutta se auttaa päästämään irti sitten, kun aika on. Suopursu symboloi riippumattomuutta, itsenäisyyttä ja valppautta elämän edessä, juuri sellaisena kuin elämä on!

*

Rumpu on syntynyt Louhen Polun ja Karhun Talon yhteistyössä koko alkuvuoden ajan vuodenvaihteesta alkaen. Rumpu on poronnahkaa, kehä koivua ja pitelykapula mäntyä. Jaana / Louhen Polku on valmistanut itse rummun, sekä ainutlaatuisen rumpukapulan, jossa on mm. metson koipi.

Helena Karhu on piirtänyt rummun tavalla, mistä osa kuvioista haihtunee ajan kanssa. Se on osa rummun prosessia, jäljelle jääden se tärkein. 

Karhun Talon saatavilla olevat rummut näkee tästä:

*

Kaunista päivää kaikille!