Kirjasuositus: Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo (2024)

Vau! Nyt löytyi kirja mitä voi suositella ihan kaikille ja mikä jättää pysyvän jäljen! 

Kirjan viesti kristallisoitui itselleni kysymykseen: ”Miten voin vaikuttaa eniten?” 

Kirja on tarinallinen kokoelma eri historian vaiheista ihmisistä, jotka pystyivät vaikuttamaan ihmisen moraaliseen muutokseen. Esimerkkeinä on rohkeita vaikuttajia, jotka menivät täysin vastavirtaan ja tekivät muutoksia mitä muut pitivät mahdottomina. Näitä olivat esimerkiksi orjuuden lakkauttaminen ja naisten äänioikeus. 

Hurja esimerkki on aiheesta ”nälänhätä ja rikkaus”. Bregman antaa esimerkin, että ”jos näkisit lapsen hukkumassa lammessa, mutta sinulla on kalliit design-kengät, menisitkö pelastamaan lapsen?” Maailman mittakaavassa tämä on tilanne nälänhätään kärsivien ja ökyrikkaiden suhteen, siis maailman tajuttoman eriarvoisuuden suhteen. Tähän Bregman antaa jotain ratkaisuideoita. 

Oon tuntenut viime viikkoina syvää tuskaa ja myötätuntoa maailmantilasta, ja pohtinut niitä asioita, mitkä vielä joskus satoja vuosia sitten oli ihmisten mielestä normaalia, mutta mitä nykyisin pidetään kammottavana ja epäeettisenä. Ja toiveikkuuteni herää, kun ajattelen, miten nykyiset epäkohdat voivat parantua kohti tulevaa! 

Aiempia epäkohtia, jotka nykyisin tuomitaan ja ovat rikoksia:

-orjuus

-kannibalismi

-noitaroviot

-julkiset lynkkaukset ja kuolemantuomiot

Ja mitkä ovat ne epäkohdat, mitkä tulevaisuudessa olisivat rikoksia?:

-sodat ja sotateollisuus

-teollinen lihantuotanto eläinrääkkäyksenä ja -kidutuksena (pahimpina broilerin tuotanto ja massiiviset sian ja naudan tuotanto)

-lasten erottaminen äidistään, jos äiti on synnyttänyt lapsensa toisessa maassa ja haluaa palata kotimaahansa

-teollisuuden jätevesien ja -höyryjen laskeminen vesistöihin ja ilmaan (elleivät ne tule täysin puhtaana ulos)

-mitä muuta keksit tähän? 

Bregmanin kirja ravisuttelee hereille, kuinka meillä kaikilla on uinuva potentiaali käyttää tämä elämä eri tavoin moraalisesti hyödyksi. Kirjan ote on kuitenkin inhimillinen, ja siinä ei tavoitella ihmisen täydellisyyttä tai sitä että pitäisi riistää itseään olemalla pyhimyksen kaltainen. Mutta se antaa väylää idealisteille, maailmaa auttaville, potkii ikään kuin perseille, että minäkin voisin tehdä vielä jotain. Oleellista kuulemma on, että joku pyytää auttamaan - ja sitten on heitä, jotka pyytävät. On hienoa kuulla, että yleensä avunpyyntöön vastataan. 

Kyllä, miulle tulee sellainen olo kirjan luettuani, että moraalinen kunnianhimo on erittäin tarpeellista tässä ajassa, ja sitä on syytä kasvattaa. Mitä seuraavaksi?