Ahdistuksesta ja yhteydestä

Kuvaaja: Kuutar kuva

Tiedän hyvin, miltä ahdistuneisuus tuntuu. Huomasin lapsuudesta asti tutun ystävän saapuneen rintakehääni eilen illalla, ja tunnistin hänet hyvin. Tuo varsin epämiellyttävä, epämääräinen tunne, mistä ei aina tiedä, mistä se tulee ja milloin se katoaa. Olen viime vuosina nauttinut siitä, että minulla on enää vain erittäin harvoin ahdistuksen tunnetta. Itsensä tunteminen, vanheneminen ja elämän kokemuksen karttuminen, luonnossa samoilu, ystävyys, henkinen harjoitus ja oman elämän linjautuminen omannäköiseksi ja itselle sopivaksi auttavat ahdistukseen ja lähes kokonaan poistavat sen elämästä.

Tiesin kyllä varsin hyvin, mitä olin ajatellut päivän aikana ja mikä on saattanut mahdollistaa ahdistuksen. Olin pyörinyt aivan liikaa tietyissä ajatuksissa, jotka olivat tulevaisuuteen orientoituneita huolia. Olen joskus kuullut tämän, että ahdistunut ihminen on sellainen joka huolehtii liikaa tulevaisuudesta, kun taas masentunut on liikaa kiinni menneisyyden kokemuksissa. En tiedä kuinka hyvä tämä analyysi on, mutta voi siinä olla jotain tottakin. Molemmista on reitti kohti ulospääsyä.  

Lepäsin selälläni, ja olin turvallisesti kotonani. Menin kohti ahdistuksen tunnetta. Ajattelin ja tunsin, kuinka en ole ainoa ihminen tällä planeetalla sillä hetkellä, joka kokee ahdistusta. Menin kohti sitä jaettua ahdistuksen tunnetta, sitä mikä on siinä yhteistä. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka se jaettu kokemus ja yhteys vapautti ahdistuksen tunnetta. Kyse ei ole enää vain minusta ja kuinka MINÄ voin, vaan kyse on yhteisestä maailmastamme. Olemme täällä yhdessä, ja kaikki ihmisyyden kokemukset ovat jaettuja, vaikkakin yksilöllisen keho-sielu-henki-olevaisen kautta koettuja yksilöllisten elämänkokemusten myötä. Löysin yhteyden ahdistuksen kokemuksen kautta, mikä oli erikoinen kokemus, sillä olen aina ajatellut yhteyden kokemusta lähinnä positiivisten kokemusten kuten haltioitumisen kautta. Yhteys voi löytyä näköjään tätäkin reittiä, kenties mistä vaan kokemuksesta. Syvästi kohti meneminen tuo nykyhetkeen, tuo eräänlaiseen elämälle antautumisen tilaan. Sisukas osa itsessä jatkaa matkaa. Toivon kaikille paljon sisua <3

Istun nyt tässä keittiön pöydän ääressä, ja katselen kauniita lumen peittämiä puita ulkona. On aika taas suunnata päivän tehtävät kohti yhteisöllistä toimintaa. Tänään on Pielisen Tietäjäkeskus ry:n hallituksen kokous, ja pohditaan mitä yhdistys voisi tänä vuonna saada aikaan. Sitä ennen saan rakkaan ystäväni ja kollegani Jenni Örnin kylään, ja kirjoitamme yhdessä lisää luonnon kauneudesta. Illalla käyn avannossa ja ehkä jopa hiihtämässä. Kyllä tästäkin tulee merkityksellinen päivä elämässä.

Lähetän rakkautta kaikille teille, jotka kuljette mukana elämänvirroissa!