Utopia #3: Yhteiskohottavuus

Termin ”yhteiskohottavuus” olen varmaankin napannut filosofi Esa Saariselta – ainakin se kuulostaa ihan häneltä! Utopia yhteiskohottavuudesta tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset toimisivat aina toisiaan palkitsevasti ja nostattavasti. Kyse olisi kollektiivisesta elämän- ja mielenhallinnasta, josta olisi poistunut kateus, ahneus, väkivalta, kielteinen manipulaatio ja toisten kontrollointi.

Yhteiskohottava ihmiskunta perustuisi jonkinlaiselle positiiviselle psykologialle, jossa keskiössä olisi jokaisen yksilön ja luontoperheen jäsenen kunnioitus, arvostus ja kannustus juuri sellaisena kuin kukin on. Yhteiskohottavassa ilmapiirissä jokaisen ainutlaatuisia yhteiseen hyvään ammentavia kykyjä ja myönteistä olemassaolon tapaa nostatettaisiin siten, että jokaisen yksilön ja yhteisön korkein potentiaali pääsisi kukoistamaan jokaisen oman elämän aikana. Tämä loisi yhteiskunnan, jossa palkitsevuus määräytyisi eri tavoin kuin vain rahallisesti - yhteisölliseen elämään ilmentyisi uusia arvoja ja piirteitä, jotka takaisivat hyvän elämän. Yksi tällainen yhteisöllinen pyrkimys olisi nimenomaan hyvä ilmapiiri, hyvinvointi ja ystävällisyys.  

Yhteiskohottavuutta tapahtuisi niin parisuhteissa, perheissä, kouluissa, kunnissa, yhdistyksissä ja järjestöissä, ja kaikissa yhteisöissä, missä ihmiset ja ei-ihmiset elävät yhdessä. Ihmisillä olisi siis kivaa yhdessä, ja kenenkään ei tarvitsisi pelätä sosiaalista kanssakäymistä. Ihmiset osaisivat puhua hyvin, eli toisista ihmisistä ei puhuttaisi ilkeästi tai juoruillen.

Yhteiskohottavuus tarkoittaisi sitä, että ihminen olisi työstänyt jollain tavoin varjojaan ja pimeitä puoliaan – luultavasti tietoisen mielenhallinnallisen harjoituksen, kuten meditaation, läsnäolon harjoitusten, tunnetyöskentelyn ja muiden tietoisuutta tasapainoisella ja luonnonläheisellä tavalla kehittävien menetelmien kanssa. Ihminen olisi löytänyt sisäisen rauhan ja tuntisi itsensä, jolloin hän kykenisi toimimaan eettisesti suhteessa elämään ja luontoon ympärillään. Ihminen tuntisi kohottuvansa niin puiden kuin kukkien kauneudesta, luonnon ja lasten äänistä, rakkauden tunteesta, musiikista, taiteesta ja muiden ihmisten hyväksyvästä läsnäolosta – ja haluaisi omalta osaltaan ainoastaan nostattaa tätä hyvää kaikille ja kokonaisvaltaisesti. Ihminen olisi jollain tavoin noussut lähemmäksi enkeliä.