Utopia #2: Aseeton ihmiskunta

Sarja utopioista osana shamanistista visiointia jatkuu!

Seuraavaksi rakas aiheeni eli aseeton ihmiskunta! 😊 Filosofi Krishnamurti (1895-1986) oli 1960-luvulla sanonut, että jos ihminen haluaa maailmaan rauhan, ihmisen ikivanha ohjelmointi sodankäyntiin on purettava. Aloitan tällä viikolla lukemaan häneltä suomennettua kirjaa ”Ajattelun tuolle puolen”, jossa lisää siitä, kuinka voimme oivaltamalla päästä eteenpäin ihmisenä olemisessamme.

Toinen kirja, mikä miulla on vielä kesken, on Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen (2024) uunituore kirja ”Sodan pauloissa. Militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa”, mikä on kriittistä militarismitutkimusta. Kirja on osa Koneen Säätiön tukemaa tutkimusprojektia ”Sotilaallisen vallan kieli suomalaisessa demokratiassa”. Tutkimus kyseenalaistaa sekä akateemisia että yleisiä yhteiskunnallisia käsityksiä ja oletuksia sodasta ja sotilaallisesta vallasta. Kirjassa käsitellään sotaa ja sotilaallista valtaa monipuolisesti, esimerkiksi yksi kappaleista on ”Suomen sota tuotantoeläimiä ja luonnonvaraisia eläimiä vastaan”, jossa käsitellään ihmisen osoittamaa (väki)valtaa eläimiä kohtaan. Ihmisen etu nähdään eläinten etua tärkeämpänä. ”Ihmisten välisessä sodassa vallankäyttäjä vetoaa omaan erityisasemaansa sekä toiseuttaa, yhteiskunnallisesti alistaa ja fyysisesti vahingoittaa kohdettaan. Samat elementit toistuvat myös eläimiin kohdistuvassa sodankäynnissä.” (s. 221) Miullekin kasvissyönti on aina ollut rauhantyötä, sillä kasvikset edustavat rauhaa, toisin kuin teollisten tuotantoeläinlaitosten julmuus. En halua syödä julmuutta itseeni.

Kirjassa kerrotaan mm. antropologi Margaret Meadista, joka jo vuonna 1940 kyseenalaisti sodan välttämättömyyden ihmiskunnassa, ja väitti, että sotiminen on laajalle levinnyt keksintö siinä missä muutkin ihmisen keksimät asiat (kuten avioliitto, kirjoitustaito, lainsäädäntö ja rituaalit). Hänen mukaansa sodasta on tullut ”osa ajatusmaailmaamme”, mutta se ei ole välttämätön osa ihmisyyttä. Kyseessä on myytti ihmiskunnan aggressiivisuudesta. Grönlantilaiset shamaanit Angajoq ja Angaangaq puhuvat usein siitä, miten inuiiteilla ei ole koskaan ollut sotaa.

Kirjassa keskustellaan, miten sodasta, puolustusvoimista ja turvallisuudesta keskustellaan yksimielisyyttä vaativaan – ja erittäin vaihtoehdottomaan – sävyyn. Miksi oikeutetaan väkivaltaan? Miksi oikeutetaan väkivaltainen militarismi, mikä tuhoaa luontoa ja elinympäristöjä?

Aion lukea tämän kirjan vielä loppuun! Pohdin kuitenkin, että millainen maailma olisikaan, jos kaikki aseet tuhottaisiin, ja ihmisten pitäisi oppia elämään sopuisasti toinen toistensa kanssa? Olisiko se seuraava askel ihmisen potentiaalissa kohti tasapainoista ja hyvää elämää? Millaista universaalia rauhankasvatusta, tietoisuustaitoja ja keskinäistä kunnioitusta ja myötätunnon kasvua tämä vaatisikaan?  Tätä utopiaa kohti haluan elää äitinä ja luonnonlapsena!