SHAMAANI-TAITEILIJA ALEX GREY JA KOLME TIETÄMISEN TAPAA
Mielenkiintoinen taiteilija on juuri 70 vuotta täyttänyt yhdysvaltalainen Alex Grey, joka on tunnettu visionäärisestä kuvataiteestaan ja performansseistaan. Tämä teksti perustuu hänen kuvakirjaansa ”Sacred Mirrors. The visionary art of Alex Grey” (1990, Inner Traditions) ja kirjan alussa olevaan filosofi Ken Wilberin artikkeliin.
Ken Wilber jaottelee ihmisen tietoisuuden kolmeen eri tietämisen tapaan, jotka kaikki ilmentyvät tässä yhdessä maailmassa. Riippuen siitä missä tietämisen tavassa olet, riippuu myös millaista taidetta teet. Näiden kolmen tietämisen tavan ymmärtäminen auttaa meitä myös hahmottamaan maailmaa yleisesti muutenkin kuin taiteen osalta. Suomennan nämä omalla tavallani, ja liitteessä oleva kuva (Alex Grey: Body, Mind, Spirit, 1985) visualisoi tätä kolmea tapaa.
Ensimmäinen tietämisen tapa: LIHALLINEN – kuinka koemme maailman kehollisesti
Lihallisessa tietämisen tavassa elämme materialistista maailmankuvaa. Tällöin maailma ilmentyy hyvin konkreettisena. Suhtaudumme luontoon materialistisesti, raaka-aineena. Pidättäydymme havainnoissamme vain siihen, minkä voimme ihmisaisteillamme ja kehoillamme kokea. Taidehistoriassa tätä ilmensi aikakausi, jolloin kaikki piti näyttää mahdollisimman realistisesti, tarkasti, seuraten tarkasti geometrisia suhteita. Mielestäni tähän lihalliseen tapaan sisältyy myös, kuinka materialistisesti suhtaudumme aseistautumiseen (ihmisiin armeijan koneistona) tai toisiin eläimiin raaka-aineina.
Toinen tietämisen tapa: MIELELLINEN – kuinka koemme maailman mielellisesti
Tässä tietämisen tavassa avaudumme symboliselle, konseptuaalisille ja kielelliselle maailmalle. Taidehistoriassa tätä tasoa ilmentää moderni taide, joka ei enää ollut geometristen perspektiivien orja. Geometriaa ilmentyi kuitenkin psyykkeen sisäisissä maailmoissa, esim. kubistisissa töissä. Abstraktit, surrealistiset, impressionistiset ja ekspressionistiset mielenmaisemat avautuivat taiteessa. Mielestäni suurin osa tieteestä liikkuu tällä mielellisen tietämisen tasolla.
Kolmas tietämisen tapa: MEDITATIIVINEN – kuinka koemme maailman sielullisesti ja henkisesti
Tämä tietämisen tapa sisältää transsendenttisen tietoisen tason, johon sisältyvät henkiset ja ihmistenväliset (transpersonal) suhteet. Tulkitsen tämän siten, että tällöin ihminen astuu tällöin kutsumukseensa ja kokee myötätuntoa ja rakkautta kaikkea olevaista kohtaan, mikä johtaa maailmanrauhaan ja luonnon syvään kunnioitukseen.
Taiteessa mielestäni Hilma af Klint on onnistunut tässä parhaiten, ja Ken Wilberg mainitsee tässä mm. Kleen, Kandinskyn ja Alex Greyn. Transsendenttinen, meditatiivinen, henkinen taide on ollut pitkälti aliarvostettua länsimaisessa taidemaailmassa – kenties, koska maailma itse ei ole vielä kolmannella tietämisen tasolla? Tällä tasolla taide on intuitiivista, yksilöllistä, energeettisesti voimakasta. Kandinsky sanoi, kuinka taiteilijan pitää tällöin kehittää sieluaan, eikä vain taiteellista silmäänsä. Tällöin taiteilijat ovat ”korkeimman palveluksessa”, jotta voivat ilmentää korkeinta luomista (Wilber 1990, 13). Taide voi tällöin parhaillaan auttaa meitä kohti nonduaalia ykseyttä ja valaistumista.
Ken Wilber kirjoittaa, kuinka nämä kolme tasoa yhdistyvät Suuressa Olemisen Kehässä (engl. Great Chain of Being). Missä kohtaa tässä kehässä olemme ihmisinä tai taiteilijoina? Hänen mukaansa taidetta voidaan arvottaa ainoastaan siten, että hahmotamme missä näissä tietämisen tavoissa taiteilija on menossa, ja kuinka hyvin hän pystyy ilmentämään tuota tietämisen tapaa?
Alex Greyn shamaaniudesta on kirjassa toinen artikkeli, jonka kirjoittaja on kuraattori Carlo McCormick. Hän kirjoittaa, kuinka shamaanin tavoin, Grey on kuin parantaja, joka muistuttaa meitä sielusta ajassa, joka on monin tavoin henkisesti vieraantunutta. Hän kirjoittaa, kuinka shamaani joutuu usein elämään eri tavalla kuin yhteiskunnan normit soisivat, jotta hän voi elää todeksi niitä parantavia voimia ja viisautta jotka hänen elämäntehtävälleen kuuluvat. Shamaanin taiteelle ominaiseksi hän näkee olla tietoisuuden katalysaattori mitä tulee tuntemattomaan, mysteereihin ja alitajunnassa latistettuihin puoliin meissä. Shamaanin rooli on tällöin parantajana herättää meitä itsetuhoisuudesta mitä tulee luontotuhoon ja -kielteisyyteen, psykologiseen erakoitumiseen (versus yhteisöllisyys) ja ideologioihin jotka ovat tuhonneet maailmankuvamme, kosmologiamme ja myyttimme (McCormick 1990, 23).