Tunnelmia presidentinvaaleista ja äänestämisestä
Millä mielellä olette lähdössä äänestämään tulevissa vaaleissa? Mikä fiilis on ollut seurata vaalikeskusteluja?
Itselläni on ollut nuoresta asti se lähtökohta, että annettua äänioikeutta -varsinkin näin naisena - on käytettävä aina kun mahdollista. Tunnelmani näiden vaalien osalta on kuitenkin sama kuin viime eduskuntavaalien osalta. Kun ajatus kääntyy vaaleihin tai kuuntelen vaalitenttejä, alkaa ahdistamaan ja mahasta kouraisee ikävästi. Olen surullinen ja lähes epätoivoinen, että näiden vaalien osalta puuttuu itselle resonoiva vaihtoehto. Olenko marginaalissa elämänkatsomukseni kanssa? Näenkö maailman aivan toisin kuin poliitikot ja ehdokkaat?
Kaipaan vaihtoehtoa, joka ei edistä militarisaatiota eli aseistautumista, mikä on ollut järkyttävä trendi viime vuosina. Pohdin, onko kyseessä eräänlaista uuden ajan kolonialismia, jossa luonnonresurssimme, valtion varallisuus, veromme ja lapsemme valuvat sotilasliittojen asevarusteluihin ja väkivalta-koneistoon? Joudumme kaikki maksamaan militarismista tulevina vuosina esim ruoan verotuksen noustessa, mistä myös tämän päivän uutisissa. Presidenttitenteissä on toinen toistaan synkempiä kommentteja, mm. kaikille sukupuolille yhteisistä kutsunnoista. Olenko aivan marginaalissa, kun en äitinä missään nimessä halua kuvitella lapsiani armeijaan, enkä ihannoi minkäänlaista sotilaallista toimintaa tai sen tukemista mistään syystä? Tähän täytyy olla toinen vaihtoehto, ja esitän tässä muutamia lähtökohtia siihen!
Kysymys on, että kuinka me kaikki päästään pois tästä kauhun tasapainosta kohti todellista tasapainoa? Tässä muutama kohta:
1.) Alkuperäiskansojen heimonvanhempien viisauteen ja neuvoihin tukeutuminen
Päteviä ja vakavasti otettavia linjauksia maailmaan saa kuuntelemalla alkuperäiskansojen heimonvanhimpia. Esimerkiksi tässä Harvardin yliopiston julkaisema haastattelu grönlantilaisen shamaanin ja heimonvanhimman Angaagaqin kanssa (Grönlantilaisilla ei ole koskaan ollut sotaa, joten kuunnellaan):
Mitä se herättää? Itse sain lohtua kohdasta (n. 35 min kohdalla), jossa Angaangaq kertoo, kuinka hän joskus menettää hermonsa, kun näkee välinpitämättömyyttä Äiti Maata kohtaan. Miusta militarisaatio on suurta välinpitämättömyyttä Äiti Maata ja sen resursseja kohtaan. Koska niitä resursseja ei tulisi käyttää tuhoamiseen vaan elämän vaalimiseen! (Jäin pohtimaan myös, että milloin saamme saamelaisen ehdokkaan Suomen presidentiksi vai tapahtuuko niin koskaan?)
1.) Suuri Rauhanprojekti
Tänä aamuna istuin analyyttisessä meditaatiossa, ja asetin sydämelleni kysymyksen, että mikä ratkaisuksi tähän aseistautumisen maailmaan? Olisiko näille horneteille ja NATO:lle ollut todellista vaihtoehtoa huomioiden Venäjän ja muiden pelottavien toiminnan?
Meditaatiossa ilmentyi, kuinka sodat ja konfliktit perustuvat aivan täysin illuusiolle ja ihmisen mielen harhoille. Kysyin meditaatiossa, että onko kuitenkaan mitään vaihtoehtoa nykypäivänä sille, että ihmiset toimivat näin? Olisiko Suomella ollut vaihtoehtoa NATO:n osalta?
Vastaukseksi tuli, että vaihtoehtona olisi Suuri Rauhanprojekti. Siihen vaihtoehtoon olisi konsultoitu rauhankasvattajia, alkuperäiskansojen heimonvanhempia, tietoisuuden alan asiantuntijoita, yliopiston väkeä (professorit, tutkijat), jotka ovat erikoistuneet luomaan strategioita tietoisuuskasvatukseen, rauhaan, kulttuurityöhön ja luonnonsuojeluun. Kuvitelkaa, millainen tämä projekti olisi, jos siihen menisi kaikki ne sadat miljardit, mitä nyt käytetään asevarusteluun? Mitä hyvinvointia, kulttuuria ja tietoisuutta se toisi meille? Mitä oppisimme kulttuurin, sydämen ja rauhan todellisesta voimasta tätä reittiä, ja minkälaisen esimerkin loisimme tuleville sukupolville? Miten erilainen olisi poliittisen kentän keskustelu, jos tahtotila olisi ollut tämä?
Kaipaan viisasta ja rohkeaa kansallista henkeä, joka nojautuisi rauhantahtoon ja yhteyteen tavalla, mikä poikkeaisi valtavirrasta ja uskaltaisi luoda todellista maailmanrauhaa muuten kuin vastakkainasettelun ja uhkakuvien kautta. Kaipaan poliitikkoja, jotka uskaltavat puhua aseistariisunnasta. Kaipaan poliitikkoja, joiden arvot ja moraali kumpuaisivat maankielestä, luontoyhteydestä ja sydämen viisaudesta. Kaipaan presidenttiehdokkaita, jotka puhuisivat luonnonsuojelusta ja kulttuurista.
Rakkaus ja tietoisuus ovat elämän suurimmat voimat. Kun käyttäisimme ne miljardit eurot tietoisuus-kasvatukseen ja toimiin mitkä herättävät myötätuntoon ja hyvinvointiin, maailmassa näyttäisi hyvin erilaiselta kuin nyt. Vaikutus ulottuisi kaikkialle ilman rajoja. Kukaan ei ole ulkopuolella kaiken, shamaani Johannes Setälän sanoin.
2.) Paluu luonnonviisauteen
Tasapainoon pääsee myös suorana luontokokemuksena, joka välittää yhteyttä ja kuuluvuutta koko luonnon välillä. Sitä ei saa uutisista tai tämän hetken hallitusohjelmasta. Kuunneltaisiin luontoja ja heitä jotka luovat todellista tasapainoa ja toimitaan sen mukaisesti Nykyinen politiikka ja elämänmeno kertoo irtautumisesta luonnonviisaudesta ja -yhteydestä. Kuten grönlantilainen heimonvanhin ja shamaani Angaangaq videossa sanoo: Elämme aikaa, jossa on suuri henkinen kriisi. Ihmiset ovat kadottaneet henkisen eli sydämen yhteytensä, mikä johtaa erilaisiin katastrofeihin. On aika työskennellä yhteyden ja luonnon puolesta.
Mitä tulisi vaatia nykytilanteessa, johon olemme ajautuneet?
Vähintään kaipaan ulkopoliittisilta johtajilta kuten tulevalta presidentiltä konkreettista toimenpidesuunnitelmaa ja visiota: Missä aikataulussa ja millä keinoin päästään kansalliseen ja globaaliin aseistariisuntaan ja maailmanrauhaan? Tämän tulisi olla prioriteetti tulevien sukupolvien vuoksi. Riittääkö viisaus, näkemys, tieto, tahto, myötätunto ja henkinen voima? Mikä on ihmiskunnan sivistyksen ja mielenhallinnan tila? Nykyinen keskustelu on riittämätöntä! Nykyinen maailmantila on kestämätön, ja ihmiskunnan on herättävä pitämään Äiti Maasta huolta eikä käyttää energiaa sotimalla omia lajitovereita vastaan!
Ovatko nämä vaalit, joissa joudun äänestämään tuota tyhjää ruutua? Vai käynkö kuitenkin äänestämässä vähiten huonoa vaihtoehtoa (ks. Suomen luonnonsuojeluliiton postaus)? Kuinka käytän vastuuni kansalaisena tässä tilanteessa? Miten sinä käytät oman vastuusi ja kuinka aiot toimia?