Ihmisenä olemisen ristiriitaisuudesta.

Kukaan ihminen ei ole 100% hyvä. Kukaan ihminen ei ole 100% paha.

Ihminen on uskomattoman ristiriitainen henkilö. Jokaisessa ihmisessä saattaa olla asioita, joista häntä arvostamme. Samassa ihmisessä saattaa olla jotain, mistä emme pidä.

Voimmeko hyväksyä tämän ristiriitaisuuden toinen toisissamme ja itsessämme?

Itsessämme tämän hyväksyminen tarkoittaa, että meidän ei aina tarvitse miellyttää muita. Se auttaa myös hyväksymään, ettei muiden tarvitse elää miellyttääkseen meitä.

Meidän ei tarvitse hyljätä ketään vain jonkun yhden asian tai tapahtuman vuoksi. Kuinka usein joku ihminen on erehtynyt sanomaan jonkun typerän asian, tai toimimaan harkitsemattomaksi – ja se asia määrittelee ihmistä enemmän kuin ne 10 000 hyvää ajatusta ja tekoa, mitä se sama ihminen on tehnyt?  Olemmeko yhtään parempia, jos emme osaa antaa anteeksi ja nähdä ne hyvät asiat ensimmäisenä?

Jokainen oppii ja kehittyy jatkuvasti lisää ihmisenä. Saatamme olla aivan eri ihminen tänä päivänä kuin jokunen vuosi sitten. Olemme oppineet niin uskomattoman paljon niin lyhyessä ajassa.

Ihmisenä oleminen on suuri mysteeri. Joudumme elämään tämän ratkaisemattoman mysteerin kanssa.

Hengitetään.

Luetaan runoja.

Kävellään luonnossa.

Toimitaan parhaamme mukaan.