NÄKYMÄTTÖMYYDESTÄ SUOMALAISESSA SHAMANISMISSA

SHAMAANIN TYÖ ON SUURIMMAKSI OSAKSI NÄKYMÄTÖNTÄ

Kolme aspektia shamanistisen työn näkymättömyydestä:

1. Valtaosa shamanistisesta työskentelystä ei koskaan näy ”suurelle yleisölle”.

Korostan, että vaikka koen omaksikin tehtäväkseni shamanistisen työskentelyn merkityksen, hyväksynnän, arvostuksen ja näkyvyyden edistämisen, se on hyvin pieni osa, mikä työskentelystäni on näkyväistä kenellekään. Shamanistinen työskentely on kuin valtava jäävuori, jonka pienen pieni huippu on näkyvä valtameressä. Huippuja saattavat olla esim. tapahtumat, kurssit, rummut tai muut sellaiset. Mutta kukaan ei ole todistamassa jokapäiväistä, jokahetkistä elämää, joka ympäröi shamanistista elämismaailmaa. Näin on kaikkien shamanististen toimijoiden osalta.

On tärkeää, että koko jäävuori ei ole meren alla, vaan että pystymme näyttämään työskentelystämme ulospäin edes jotakin. Shamanistinen työskentely kadottaa merkitystään ilman näkyväksi tulemista, manifestoimista yhteisöön, yhteiskuntaan ja ympäristöön sidonnaisesti. On hyvin vaikea tehdä sitä ilman näkyväksi tulemista, mikä edellyttää omaan voimaan astumista ja itsensä tuntemista shamanistisen läpinäkyvyyden kautta – millä tarkoitan, että shamaani ikään kuin läpäisee itsensä.

2. Shamaanin työ on tehty yhteiskunnassa näkymättömäksi.

Toinen, ihan erilainen aspekti on se, että shamaanin työskentely on tehty kolonialismin vaikutuksesta täysin näkymättömäksi, mikä on vaikuttanut siihen, että shamanistista työskentelyä ei arvosteta tänä päivänä samalla tavalla kuin esivanhempiemme yhteisöissä. Shamaanin rooli on muserrettu yhteisöllisen terveyden ja hyvinvoinnin alalla, tai esimerkiksi elämän siirtymäkohdissa seremonialistin ja rituaalisen spesialistin rooleissa. Suomalaisen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutaan kaikkien uskontokuntien edustajat, mutta ei ainuttakaan suomalaista shamaania. Vanhoille shamanistisille pyhille paikoille, kuten Akka-Kolille, voidaan pystyttää valtava puinen risti ilman keskustelua shamanististen toimijoiden kanssa. Hyvin monet suomalaiset eivät ole koskaan kuullutkaan shamanismista. Esimerkiksi keskustelin kesällä ikäiseni ev.lut papin kanssa, ja hän ei tiennyt shamanismista mitään. Sitä ei opeteta kouluissa. Tämä kaikki on näkymättömäksi tekemistä.

Suomalaiset ovat kollektiivisesti unohtaneet historiansa. Nykyään on toki yhä enemmän meitä, jotka muistavat, ja joita muistutetaan. Näkymättömyyden voisi korjata integratiivisesti siten, että kansanparannukselliset, kulttuuriperinteiset ja lääketieteelliset menetelmät toimisivat yhteistyössä täysin rintarinnan, tukien toisiaan ja vaikuttaen näin parhaalla mahdollisella tavalla ihmisten hyvinvointiin, mihin liittyy myös kulttuuristen juurten arvostus ja eheytyminen erillisyyttä ilmentäneestä kolonialistisesta aikakaudesta. Shamanistisen seremonialistin rooli pitäisi palauttaa, ja se mahdollistaa ilman uskonnollisen yhdyskunnan perustamista, jota vaaditaan, että voi toimia papin roolissa. Uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen ei tunnu luontevalta shamanismia ajatellen, vaan se on osa kolonialistista rakennelmaa, johon en halua ottaa osaa.

3. Shamaanin työ on näkymättömän parissa.

Shamaanin työskentely on shamanistisen tietoisuuden kautta ja liittyy psyykkiseen tietoisuuteen. Tietoisuuden alalla työskentelykenttä on pääsääntöisesti näkymättömän parissa, vaikka työllä on potentiaalisesti näkyvä vaikutus. Kaikessa on jotain tietoisuutta.

Shamaani on mystikko, jota kiinnostavat elämän näkymättömät, henkiset aspektit. Henkinen aspekti on kuin ilma elementti. Me kaikki hengitämme ilmaa, vaikka emme sitä näekään. Samalla tavoin kaikilla ihmisillä on henkinen puoli, vaikka he eivät sitä ymmärtäisikään tai tuntisi itseään henkisesti. Shamaanin tehtävä on pitää huolta muiden elementtien ohella, että suhde ilma-elementtiin on tasapainossa. Täten shamanistinen toiminta ei ole ristiriidassa uskonnollisten toimijoiden kanssa, koska shamanistisen sateenvarjon alle ovat kaikki tervetulleita omina luonnollisina itsenään henkisessä aspektissaan. Shamaanille henki on kuitenkin vapaus, se on näkymätön kaikkeus, joka on paljon enemmän kuin ihmisen ajatukset siitä, mitä sen kuuluisi olla.

Shamanistisen työskentelyn näkymätön puoli on kiehtova; se on mielikuvien, kuvittelun, mielikuvituksen, visioiden, abstraktioiden maailmaa, joka on jatkuvasti laajeneva tietoisuus kuin avaruus. Täten shamanistinen harjoittaja tai shamaani löydettyään luovuuden lähteensä, harvemmin masentuu tai ahdistuu, sillä ratkaisu on usein valmiina ennen kysymystä. Jokin siellä näkymättömässä auttaa meitä.