Kun kuolen
Pyydän
että silloin kun kuolen
asetatte laventelinkukkia silmilleni.
Isoisäni nauraa tuolta jostain, taivaista,
kuolemaan liittyvää ajatteluani,
ja vinkkaa,
että suuhuni voi asettaa
kuolleen karhun lapaluun
sen shamaanilta saamani!
Ja minäkin nauran.
Sitten vakavoidun taas
Ja pyydän toisenkin asian.
Että tuhkani viette
äitini viereen
…siihen saareen…
ja heitätte ilmaan
kun on kova myötätuuli.
Käyttää voitte keittiöstäni
tuota yhtä muumi-teemaista rasiaa
jonka nimi on Seikkailu
Vielä siinä rasiassa on
kuivanneita tammenlehtiä
vastasta tippuneita.
en raaski heittää pois
Nekin ovat kuin tuhkaa.
Kuolinvaatteetkin ompelin
jollekin itseäni hienostuneemmalle.
Tämän villi naisen
voitte laittaa alasti Tuonelan virtaan
siihen polttouuniin
tuhkatavaraksi
Alaston villi nainen
Onnistunut kokonaisuus
Vihdoin tässä nyt
Sykli on päättynyt
Tehtävä suoritettu
Ilolla loppuun asti.
Rakkaat lapseni
älkää liikaa äitiänne surko
Villin kuuluu mennä pois
ja palata osaksi luontoa.
Kaipuumme jopa helpottuu
tällä tavalla
sillä kaipauksemme oli niin suurta
elävienkirjoissa elämäntiellä.
Eikö olekin hassua?
Miten elämä kulkeekin näin?
Kun kuolen,
ystävät,
Laulattehan minulle
oravalaulun
ja karhun saatesanat takaisin tähtiin
ja pari buddhalaista mantraa
mitä teille mieleen tulee
ja tämän runon
jonka näin nuorena kirjoitin
vanhan eukon muistolle
itselleni
hymyissä suin
vielä elävänä
ja tästä kaikesta suunnattomasti nauttien
En täältä halua pois
Mutta kun aika on
Haluan pois
Kiitos teille elämääni värittäneille
Kanssakulkijoille
Mystikoille
Kaikille omituisille
Outolinnuille okkultistisille
tai muille elämänpolkua luonnonlapsina kulkeville
keiju-sydämisille tunteville
Rakastan teitä niin.
