Pilkankohteena

Hän tuli rajusti minua vastaan

haukkuva

Ei tuntenut minua

eikä halunnutkaan tuntea

koska jokin oli usuttanut minua vastaan

Mikä oli tuo sanoinkuvaamaton raivo

pehmeyttä ja rakkautta vastaan

joka hänen silmissään näytti joltain muulta

joltain turhalta

joltain epäluotettavalta

joltain täydellisen epäonnistuneelta

ihmisyydessään ja kaikessa siinä, mikä sydämestäni ilmeni

Halusin tarjota luonnollisen ystävyyden

jotain mihin voi luottaa ja tukeutua

jotain pyyteettömän hyvää

mikä on saanut minut kulkemaan omaa polkuani

Mutta hän ei halunnut nähdä sitä

mikä voisi pehmentää järkkyneen sydämen

koska myrkyllisyys oli ehtinyt jo tehdä tuhojaan

ja kuinka täältä voisi koskaan enää nousta?

Niinpä katsoin hetkeksi toiseen suuntaan

ja näin vanhan ystäväni metsän laidassa

sen vanhan männyn, joka oli jo kauan kutsunut luokseen

Kysyin männyltä

miksi hän haukkuu?

Ja mänty oli hyvin pitkään hiljaa.

Lopulta pieni tuulenvire sai männyn avautumaan

ja hän lohdutti minua vankoilla oksillaan ja antoi minulle luvan olla ihan rauhassa

Voisin aina tulla tänne

jos minua pelottaa tai ahdistaa

vankkaan syliin ja turvaan

nojautua siihen mikä on hyvää ja totta

tapahtui mitä vaan

ja kaikki se mikä tapahtuu

tulee kääntymään 

tuulen suuntaisesti 

*

Helena Karhu, 6.9.2022