Luonnonhenkisestä joulunvietosta

Miksi vietän joulua, vaikka olen luonnonhenkinen pakana? Mikä on meidän juhlamme päähenkilö?

*Mitä vinkkejä sinulla on luonnonhenkiseen jouluun?

Kulttuuriset ja yhteisölliset mallit muuttuvat yleensä hyvin hitaasti. Kun on lapsesta asti odottanut joulua, se on liittynyt lähinnä juhlan tunnelmaan ja kauneuden luomiseen, lahjoihin ja muistamiseen, kynttilöiden sytyttämiseen hautuumaalla edesmenneille sukulaisille ja kuusen tuoksuun. Täten jouluntunnelma kiehtoo minua edelleen.

Vietän joulua lasteni kanssa, mutta ilman kristillisiä vaikutteita. Käymme hautuumailla sytyttämässä kynttilät, sillä rakastan tehdä sitä useasti ympäri vuoden muutenkin. Jouluna nautimme kynttilämerestä, rauhasta ja kauneudesta. Kävisimme muistamassa esivanhempiamme myös muualla, mikäli heidän muinaiset asuinsijansa olisivat tiedossamme. Edesmennyt äitini lepää Pielisen saaressa muinaiseen tapaan, joten sinne emme valitettavasti pääse, vaan muistan häntä hänen äitinsä haudalla.

Syömme samoja jouluruokia, mitä edesmennyt äitini on käsinkirjoittanut reseptivihkoihinsa. Tuntuu rakkaudelliselta yhteydeltä äitiin nähdä hänen kirjoittamaansa tekstiä ja jatkaa ruoanlaittoperinteitä. Sama pipariresepti on kulkenut suvussani jo ainakin 150 vuotta. Nautin suunnattomasti joulupöydästä ja sen kauneudesta. Mieliherkkuani ovat aina lanttulaatikko ja karjalanpiirakat munavoilla.

Kinkuttomasta joulusta

Joulua olen viettänyt viimeiset 24 vuotta kinkuttomasti kasvissyöjänä. Possut ovat miulle hyvin lähellä sydäntä, ja arvostan niiden älykkyyttä. Toivoisin possuille elämää, mikä olisi heidän luonnolleen armollisempi ja tunnistaisi heidän oikeutensa luonnolliseen elämään. Teholihantuotanto on sielunkuvassani ihmisten väkivaltaa eläimiä kohtaan, enkä koskaan ostaisi lihaa pakattuna muoviin supermarketissa. Jokainen tekee omat eettisesti tietoiset valintansa, enkä arvostele ja kritisoi kanssakulkijoita. On vaihtoehtona myös pienet paikalliset luomutilat, joissa eläimet voivat hyvin ja toiminta on suhteellista. Joensuussakin toimii aktiivisesti REKO-ryhmä, jonka toimintaa kannatan ja josta hankin ison osan joulupöydän antimista.

Kalaa ja riistaa voi miunkin joulupöydässä kyllä olla tänä vuonna, sillä ne eläimet ovat sentään eläneet vapaina luonnossa. Miulle on nykyisin OK syödä riistaa tai kalaa muutamia kertoja kuukaudessa. Tykkään ”arkaaisen ruokavalion” ajatuksesta, jossa syömisemme on metsästäjä-keräilijä-vaikutteinen, sisältäen paljon villivihanneksia, marjoja ja sieniä.

Näin joulunaikana surettaa, että villieläinten elintila on kaventunut ihmisen luoman infrastruktuurin ja luonnonmuokkauksen myötä. Viemme lasten kanssa joululomalla lahjan villieläimille luontoon, kiitoksen heidän olemassaolostaan.

Joulun päähenkilöt

Meille joulu on edelleen seremonia ja juhla, jossa tunnelmoimme yhdessä. Erityisen tärkeä hahmo joulunamme on tonttu, ja hän taitaakin olla koko juhlan päähenkilö. Meillä on ollut viime vuosina lasten kanssa tapana tehdä erityinen juhlapaikka tontulle, missä häntä muistetaan erityisesti. Tonttu on ystävä, joka tuo hymyn huulille ja muistuttaa hyvistä arvoista, hyvästä kanssakulkijuudesta muun luonnon kanssa. Tonttu tuo lempeyttä, seikkailullisuutta, iloa, ystävyydenhenkeä, taianomaisuutta, luonnonläheisyyttä ja eettistä arvokkuutta. On helppo ajatella kaikkia niitä positiivisia asioita, mitä tonttu tuo. Suosittelen lämpimästi Heikki Sauren kirjaa ”Tonttu: Tarua vai totta?” (2019, SKS). Kirjaa kuvataan näin:

” Vanhan kansan suhde niin kotitonttuihin kuin saunatonttuihin oli vastavuoroinen - tontusta oli paljon hyötyä, mutta loukattuna se saattoi yltyä pahanilkiseksi ja vaaralliseksi räyhääjäksi. Entisaikoina näihin kodin ja pihapiirin pieniin haltijoihin oli siis syytä suhtautua pelokkaalla kunnioituksella.

Pohjoinen tonttu-usko on ikivanhaa, ja tontut saattavatkin olla kaikkein vanhimpia suomalaisia jumalia - ja ne vaikuttavat elämäämme edelleen monin tavoin.” Lähde: https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/tonttu/4066801

 Tontun yhdistän helposti kuuseen, joten joulukuusi on ihan hyvä olla joulutontulle. On totta, että miulla on erittäin ristiriitainen suhde joulukuuseen sen jälkeen, kun olen nähnyt valtavat joulukuusi-pellot Tanskassa. Niiden yksitoikkoisuus ja valtavat kokoluokat laittavat miettimään, että onko järkeä, että luonnontilaisia metsiä on kaadettu tuollaisten puupeltojen vuoksi, kun niitä kuusia viritetään vain yhtä vuotuisjuhlaa varten? Näkisin mieluummin luonnontilaista metsää, ja olisin valmis tekemään kollektiivisen päätöksen, että katsellaan kuusia vain metsässä luonnontilassa. Joulukuusi on kaikesta huolimatta ihana tunnelmanluoja kotona, ja miun on vaikea elää ilman tätä traditiota. Näinpä yritän saada paikallisesti puun, joka on mahdollisimman eettisesti valittu. On mahdollista, että tulevaisuudessa joulussani ei ole joulukuusta. Paras ratkaisu tähän olisi mielestäni yhteisöllinen joulukuusi, joka olisi meidän kaikkien yhteinen täällä paikallisesti, ja jonka äärelle voisimme yhdessä tulla juhlimaan.

Joulun todelliset päähenkilöt ovat toki itse lapset. On ihanaa levätä ja rentoutua yhdessä. Tykkään erityisesti pelata lautapelejä ja korttia. Lapsillani ei ole ollut kodissaan koskaan televisiota, joten tekemistä on pitänyt keksiä aktiivisesti. Jokunen elokuva katsotaan yhdessä rentoutuen tietokoneen kautta. Lapset alkavat olla nyt jo niin isoja, että voimme puuhastella yhdessä kaikenlaista. He tykkäävät saunoa ja avantouida, mikä on yksi joululoman pääohjelma.

Lahjat ja joulukalenterit

Tonttuihin liittyy lahjojen antaminen. Mie olen aina rakastanut antaa lahjoja. Onhan niitä yllätyksiä joskus tosi kiva vastaanottaakin. Liian monessa perheessä lahjojen antaminen lopetetaan siinä vaiheessa kun ihmisestä tulee aikuinen tai kun hän vanhenee (tai ainakin itse suren sitä). Tykkään, että lahjoissa on joku merkityksellisempi idea, ja että niiden suhteen ollaan kohtuullisia.

Kun asuin yli 13 vuotta Tanskassa, näin tanskalaisten överi-joulut, jossa jokaisen perheenjäsenen velvollisuus on tehdä toivelista joululahjoista ja lähettää ne toisilleen. Ne teki miun olon usein hyvin ahdistuneeksi – kun lahjan antamisesta tulee lähes velvollisuus, siitä hukkuu tietty sielukkuus ja listojen kautta yllätyksellisyys. Tanskassa annetaan lapsille jopa ”Adventti-lahjat”, eli odotetun Lego-paketin voi saada jo muutaman kerran ennen joulua sunnuntaisin. Jouluna saa sitten vielä enemmän ja isompaa. Kaikki ovat nähneet, miten nykyisin on myös keksitty tavara-kalenterit, jossa lapset voivat saada pienen legon tai muun muovihärpäkkeen joka päivä joulukuussa. Sokeririippuvuus on taas taattu suklaakalentereiden kanssa. Kulutus kiihtyy ja kiihtyy, kunnes maapallon kantokyky ja ihmisen psyyke ei enää kestä.

Ihan paras juttu viime jouluina on ollut, että ollaan lasten kanssa tehty itse kalenterit toinen toisillemme. Se on ollut tosi riemuisaa puuhaa, eikä itsetehdyt kalenterit jää mitenkään kakkoseksi kaupallisten tuotteiden kanssa. Nehän ovat täysin uniikkeja ja niissä voi käyttää mielikuvitusta ja huumoria niin paljon kuin sielu sietää. Yhden kalenterin tekeminen on saattanut viedä ainakin kokonaisen päivän, jos sen on tehnyt keskittyneesti kerralla. Rakkaus ja yhteys huokuu siitä kalenterista joka aamu.

Lahjojen antaminen on ihanaa. Välillä on vaikeaa päättää tai keksiä mitä antaisi. On kiva avata paketti, mikä on myös aineellinen ja kääritty kauniisti. Suosin paikallisia pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja taiteilijoita. Jotain saattaa irrota isommastakin kaupasta.

Joulumieli ja lähimmäisenrakkaus

Kaikkein tärkeintä joulussa on toki joulumieli! Tontut ovat avainasemassa, jos tarvitaan joulumielen kohotusta. Tontut voivat olla mukana joululeipomisissa, joulusiivouksessa ja koristelussa.

Joulumieleen kuuluu myös, että pidetään huolta, jos tiedetään ystäviä tai sukulaisia jotka ovat yksin, tai joista emme tiedä, kuinka he viettävät joulua. Haluavatko he todella viettää joulua yksin? Joskus yksinäinen tuntee olonsa vielä yksinäisemmäksi, jos on seurassa. Kuinka voisimme pitää huolta kaikkein yksinäisimpien joulumielestä? Toivon, että läheiset ystäväni ja perheenjäseneni tietävät, että voivat aina tulla luokseni jouluksi, mikäli muuten viettäisivät sen yksin.

Tein pari vuotta vapaaehtoistyötä paikallisessa hoitokodissa siellä asuneen vanhan ystäväni poismenoon asti. Hoitokotien joulu on jotain, mikä koskettaa minua syvästi. Siellä asuvat vanhukset tai sairaat tarvitsevat myös lähimmäisiään joulun aikaan. Onko sinulla lähimmäisiä tai ystäviä hoitokodissa joulun aikaan? Halaus kaikille!

Joulumieli on iloa ja rauhaa elämästä tässä ja nyt. Se on kanelin tuoksua ja glögin höyryä. Hyvää oloa, yksin tai yhdessä. Joulumieleen auttaa valkoinen hanki, pakkanen ja kuura täällä pohjolassa. Nautitaan talvisen luonnon kauneudesta ja luonnonrauhasta!   

LUONNON JOULURAUHAN JULISTUS

Huomenna, jos Ukko ja Akka suovat,
on meidän pohjoisen tonttukansamme rauhanjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla ilolla viettämään sekä muutoin laulavaisesti ja myös rauhallisesti käyttäytymään.

Toivotetaan luontoperheen kaikille jäsenille riemullista joulujuhlaa!

Toivon kaikille lukijoille mitä iloisinta ja lempeintä joulumieltä <3