Miksi pitää shamanistinen seremonia virtuaalimaailmassa?

Kerron hieman ensin polkuani, kuinka astuin ensimmäisen kerran virtuaalitodellisuuteen, minne en ollut edes pyrkinyt. Shamanistinen työskentelyhän on tuonut minut nimenomaan lähemmäksi luontoa: puita, kasveja, eläimiä, kiviä ja ihan kaikkia luonnonelementtejä – jopa tähtiä. Luonto on alkanut puhumaan, olen kuunnellut, ja olen ollut hiljaa yhdessä luonnon kanssa. Paluu luontoon on ollut paluuta omaan sieluun.

Kun istun harmaalla kivellä ja katselen suomalaista järvimaisemaa, miksi haluaisin edes hetkeksi siirtää katsettani tietokoneen ruudulle? Ja miksi haluaisin elää todeksi ja todistaa virtuaalimaailmoja? Varsinkin, kun olen lähestulkoon mm. tietokonepelejä vastaan ja en omista ja katso edes televisiota. Miksi kummassa lähtisin tutkimaan virtuaalitodellisuutta?

Kuten usein, maailmankuvamme ja ymmärryksemme todellisuudesta voi avautua, kun kohtaamme tietyt ihmiset elämässämme, joiden kohtaaminen tulee merkitsemään meille jotain erityistä. Olen usein kohdannut tällaisia merkittäviä tapaamisia, jotka ovat auttaneet laajentamaan omaa ajattelua ja todellisuudenkokemusta. On inspiroivaa oppia jatkuvasti uutta, kun joku ihminen on perehtynyt johonkin ihan uskomattoman jännittävään asiaan, mistä en ollut koskaan kuullutkaan. Taas tuli opittua ja oivallettua jotain ihan uutta!

Tutustuin alkujaan unkarilaisen Judit Navratilin taiteeseen, kun olin matkoilla ympäri Vancouveria Kanadassa kesällä 2009 tai 2010. Kuljin matkakumppanini kanssa Vancouverin katuja, kun erään korttelin nurkassa oli ovi sisälle taidenäyttelyyn. Siellä oli nuorten taiteilijoiden ryhmänäyttely, joka oli juuri päättymässä. Ryhmänäyttelyssä oli taideteosten huutokauppa. Olin ensimmäinen ja viimeinen, joka huusi Juditin mielenkiintoisen piirros-maalauksen, joka esitti Vancouverin karttaa hänen omana mielikuvituksellisena tulkintanaan. Ihastuin välittömästi hänen tyyliinsä, joka jotenkin resonoi oman esteettisen ja taiteellisen silmäni kanssa. Halusin tutustua myös taiteilijaan. Otin häneen rohkeasti yhteyttä sähköpostitse, ja erään toisenkin työn takia, aloimme pitää yhteyttä. Hän teki minulle tämän vesivärityön ”Helena’s Home” vuonna 2010.

Tätä tarinaa matkasta Judit kanssa voisi jatkaa, mutta hyppään aikaan, jossa hän tekee virtuaalitaiteellisen teoksen, jossa on osana tekemäni taikasauva. Se avaa silmäni niille uusille mahdollisuuksille, mitä virtuaalitaide voi osoittaa. Se näytti minulle myös täysin uusia ulottuvuuksia kyseisen taikasauvan taianomaisuudesta. Judit ikään kuin teki sitä taikaa näkyväiseksi siellä virtuaalimaailmassa ja taiteen kautta tavalla, mitä en ollut osannut edes kuvitella. Oli parantavaa ja voimistavaa nähdä omin silmin se jokin, mitä joku toinen oli osannut ilmentää mutta minä en. Tässä piilee yhteisluomisen suurin potentiaali:

Yhdessä saamme paljon enemmän aikaan kuin yksin.

Se on myös shamanistisen seremonian merkitys.

Samalla tavalla kuin mielikuvamatkoilla, virtuaalitaiteen kautta voi löytää portaaleja ja hypätä toisesta ulottuvuudesta toiseen, samalla mutta kuitenkin eri tavalla kuin mielikuvissa. Minua kiehtovat nämä eri ulottuvuudet, ja kuinka ne kaikki ovat jo olemassa oleva osa tietoisuutta. Nyt kun virtuaalimaailma on jo olemassa olevaa todellisuutta, myös siellä shamanistisen seremonian luoma kauneus, parantajuus ja tietoisuus ovat olemassa. Voiko joku asia, mikä avautuu sillä tasolla, auttaa meitä täällä maanläheisellä arkimaailman tasolla?

Lapsena katsoin Star Trek -sarjaa, jossa mentiin ”sinne, minne kukaan ei ole mennyt aiemmin”. Miulla on hieman sellainen fiilis nyt tätä seremoniaa pohtiessa ja suunnitellessa, että jotain uutta on nyt tapahtumassa, josta emme voi tietää mitä. Tulemme kuitenkin näkemään, kuinka voimme oppia luonnollisesta luonnosta ja elementeistä myös tätä kautta. Se tuo jotain uutta, jotain ennennäkemätöntä, jotain mikä jännittää. Rajan ylittäminen ei ole pelkästään miellyttävää, sillä kun tarkastelin Juditin ekoja testiversioita, väsyin todella nopeasti ja miun ei ollut heti helppo hahmottaa, kuinka liikkua tuossa virtuaalitodellisuudessa. Nyt liikumme kuitenkin yhdessä rauhallisesti, ja meitä ohjaa samainen sateenkaari-silta.

Kutsun tutkimaan yhdessä lisää tämän pienen hetken tiistaina 25.5. klo 20.00, jolloin järjestämme Juditin kanssa kansainvälisenä online-tapahtumana seremonian sateenkaaren teemalla. Sateenkaari oli matkassamme mukana alusta alkaen, ja haluamme omistaa seremonian vastakohtien väliselle yhteydelle, maailmanrauhalle ja tasapainolle.

Tarvitsemme avointa mieltä ja leikkivyyttä hypätä Juditin rakentamaan maailmaan, jonne miekin olen jo muutaman kuvan ja ääninauhan lähettänyt. Mikäli haluat tehdä kokemuksesta siulle entistä hauskempaa, lähetäthän 15.5. eli ylihuomiseen mennessä Juditille (navratiljudit@gmail.com) omia valokuvia, videota tai ääninauhaa, minkä Judit voi mahdollisesti liittää osaksi yhdessä luotavaa tilaamme? Onko sinunkin taikasauvasi osana tätä kokemusta ja maailmaa?

Lue lisää tästä:

Lähetä mieluusti viestiä, mikäli siulla on kysyttävää osallistumisesta. Oikein ihanaa kevätviikkoa kaikille!