Shamanistinen aktivismi
Shamanistisen työskentelyn yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista on yhteisöllinen parantaminen. Näin olen oppinut opettajaltani don Oscarilta. Näemme yksilön ja yhteisön välisen yhteyden: Yksilö ei voi hyvin, mikäli hänen yhteisönsä ei voi hyvin. Tämän vuoksi shamanistinen parantaminen -mikä on shamanistisen harjoittajan tärkein tehtävä -koskettaa monialaisesti myös yhteiskunnallisessa kontekstissa.
Tänä aamuna pohdin shamanistista aktivismia. Tämä termi sinkoutui mieleeni tänä aamuna, kun näin amerikkaisen isoäidin Diana Zweygardtin tekemän lipun, johon on oli kirjannut sanat ”Eläimet ajattelevat ja tuntevat”. Näin heti kuvan, missä lippu liehui YK:n pääkonttorin katolla, ja sen oli sinne laittanut shamanistinen aktivisti (hieman samantyyppistä toimintaa kuin Greenpeace).
Kuva: Diana Zweygardt
Meitä on eri tyyppisiä ihmisiä: Jotkut meistä ovat hiljaisia aktivisteja ja parantajia: He rummuttelevat ja rukoilevat mieluiten yksikseen tai omissa kaveriporukoissaan maailmanrauhan ja muiden jalojen arvojen, tai yksittäisten ihmisten, puolesta. Tämä työ on hyvin voimakasta, ja jokainen rukous ja rummutus edistää niitä energioita, mihin intentio on asetettu. Tätä työtä tarvitaan, ja sen syvällinen ja jopa salainen aspekti tuo omaa voimaansa maailmaan.
Sitten meitä on myös näkyviä aktivisteja: Joiden tehtävänä on tehdä näkyvää parantamis- ja vaikuttamistyötä yhteiskunnassa: kenties politiikassa, kenties näkyvin kampanjoin, mielipidekirjoituksin, tempauksin, performanssein, näkyvin seremonioin ja julkisten esiintymisten kautta eri tilaisuuksissa ja mediassa. Nämä aktivistit ovat rohkeita, sillä he ovat valmiita laittamaan itsensä näkyvästi peliin ja he menevät läpi sen pelon, mitä julkinen esiintyminen heissä herättää. Heidän palava aktivisminsa kaiken eläväisen puolesta johdattaa heitä kuitenkin eteenpäin rikkomaan turhia muureja ja nostamaan lippuja eläinten puolesta. Yhteiskunnallista parantajuutta ei voi olla ilman tätä aspektia.
Meissä kaikissa on lopulta nämä molemmat aspektit, vaikka emme ole harjoittaneet kuin toista niistä. On mahdollisuus tunnistaa itsessään se, mikä pelottaa eniten. Luonto ja eläimet tarvitsevat nyt meitä: Emme voi toimia vain passiivisesti ja näkymättömästi, mikäli haluamme muutoksia aikaan. Muutossyklit ovat pitkiä esim. lakien teossa. Mikä olisi sopiva näkyvä tapa shamanistisille yhteisöille tulla esiin, ja parantaa lisää?
Tämän tekstin tarkoitus on vain herättää keskustelua ja ajatuksia, kuinka voisimme tehdä jotain? Voimmeko järjestää vaikka jonkun teemapäivän tai symposiumin, missä maamme shamanistiset toimijat voivat keskustella shamanistisesta aktivismista ja löytää yhteisen sävelen, mitä voisimme tehdä yhdessä? Voisimmeko tehdä vielä enemmän luonnon ja inhimillisen yhteiskunnan puolesta?