Ajatuksia sinulle, joka kokee, että elämä on taloudellisesti haastavaa

Parin päivän ajan olen ajatellut kanssakulkijoita, joita olen kohdannut viime vuosien aikana. Kohtaan hyvin usein (luonnon)henkistä polkua kulkevia lajitovereita, jotka kokevat, että heillä on vaikeaa tulla toimeen itsenäisesti taloudellisesti. Toimeentulon turvaamiseen saattaa tarvita erilaisia yhteiskunnan tukimuotoja, elämänkumppanin tuloja, tai joutuu tekemään kompromissin sen välillä, mitä haluaisi oikeasti tehdä ja mitä joutuu tekemään. Kaikki nämä tilanteet voivat aiheuttaa ahdistusta, huolta, tunnetta että on riippuvainen muista eikä tarpeeksi itsenäinen, tai muita tunteita, jos ei ole tilanteensa kanssa sinut.

Täällä Pohjois-Savossa, missä kirjoitan tätä paraikaa, paistaa aurinko ja lumi on sulamassa nopeaa vauhtia. Kevät tekee tuloaan. Kuljen honkapuiden lomitse, ja tunnustelen, mitä voisin kirjoittaa tästä aiheesta? Mitä luonnonviisaita sanoja luonnolta voi kuulla?

Ihan ensimmäiseksi ajattelen omia pohjoiskarjalaisia – jo edesmenneitä – isovanhempiani ja heidän aikaansa. Kuinka he elivät aikana täällä susirajalla aikana, jolloin kaikilla ei ollut varsinaisesti mitään koulutusta tai ammattia, ja sitä kautta tiettyjä yhteiskunnan paineita. Heillä ei ollut kännyköitä tai tietokoneita. He elivät omavaraistaloudessa. Ukkini oli sotainvalidina eläkkeellä ja toimi perinnekalastajana. Mummini oli myös kansaneläkkeellä, ja sai pieniä lisätuloja ompelijana. He elivät erittäin yksinkertaista ja säästäväistä elämää, josta ei puuttunut varsinaisesti mitään, mutta missä ei ollut myöskään mitään turhaa ja kuluttavaa. Heillä ei ollut koskaan omaa autoa. Vaikka he asuivat maaseudulla, he käyttivät julkisia busseja ja kulkivat pitkiä matkoja kävellen tai pyörällä. Lapsuudessani käyttövesi otettiin kaivosta, peseydyttiin ja pyykättiin saunassa, ja huussi löytyi aitan kulman takana.

Miksi tämä kertomus tulee mieleeni?

Monestakin syystä. Isovanhempieni elämäntapa ei ole kovin kaukana. Se ylettää oman sukupolveni kokemukseen. Tämän yhden elämäni aikana olen pystynyt näkemään, kuinka materialistiseen suuntaan kaikki on kääntynyt vain noin 40 vuoden aikana. Ajattelen yksinkertaisuutta ja säästäväisyyttä. Kapitalistinen, jatkuvan kasvun illuusion yhteiskunta tuo meille ajatusmalleja, joissa meillä pitäisi olla yhä hienompi talo, auto, hienoja vaatteita, kaikenlaisia sähköhärpäkkeitä – ja nykyisin erittäin kalliit kännykätkin tehdään siten, että uusi pitää ostaa melkein vuosittain. Olen kokenut, että miten isompi kaupunki on, sitä materialistisemmaksi kaikki muuttuu – ja sitä kauemmaksi omavarainen, luonnonmukainen elämäntapa siirtyy.

Voimme oppia elämään yksinkertaisemmin, tavalla mikä säästää luontoa. Yksinkertaisuus voi olla sitä, että elämänlaatumme nousee ja käytämme luovat resurssimme elämää edistäviin asioihin.

Uskon vahvasti, että kun seuraat luonnon ääntä – niin sielussasi /sydämessäsi kuin luonnossa itsessään – löydät yhteistyössä luonnon kanssa elämäntavan, jossa on kultainen keskitie sen välillä, mitä haluat tehdä, kuinka selviytyä tässä kapitalistisessa järjestelmässä kunnes se muuttuu, ja kuinka olla itse aktiivinen luoja sen uuden jälki-kapitalistisen, ei-kasvu yhteiskunnan luomisessa. Voit olla yksi muutostekijöistä niistä lähtökohdista, joissa olet, ja arvostaa sitä itsessäsi. Voitko esimerkiksi arvostaa sitä itsessäsi, että tarjoat vaikkapa lapsillesi, ystävillesi ja läheisellesi mallin, kuinka elää kestävästi ja tasapainoisesti ilman materialistista maailmankuvaa? Nykyään olen äärimmäisen kiitollinen lapsuudessani siitä, että sain kokea erittäin yksinkertaisen, ei-materialistisen, luonnonläheisen elämäntavan. Mikä aarre tulevaisuutta ajatellen! Voisimmeko välittää tätä myös tuleville sukupolville?

Mitä tulee itsensä löytämiseen työelämässä, jos hakee töitä: Ensin on löydettävä visio siitä, mikä kutsuu elämänpolullasi, ja kuinka se voisi työllistää juuri sinua. Joskus voi kestää pitkään, että se alkaa kantaa hedelmää: Tässä vaiheessa siussa nostatetaan kärsivällisyyttä ja kestävyyttä tehdä töitä tulevaisuutesi eteen.  Mutta mikä ilo sitten, kun vihdoin alat huomata, että onnistut! Että jotenkin pystyit siihen! Kuinka kehityit ihmisenä ja kasvoit sieluna! Ja että jotenkin elämä ja luonto on antanut sinulle juuri ne resurssit mitä oikeasti sielusi tarvitsee! Kun sydämesi toiveet on kuultu! Mikä kiitollisuus! Ja mikä matka se olikaan! Tämäkin päivä on osa sitä matkaa.

Yhteenvetona: Löydä visiosi. Ole muutostekijä jälki-kapitalistisen yhteiskunnan puolesta. Elä yksinkertaisesti ja luonnonläheisesti. Näe, kuinka sinulla on juuri nyt ne resurssit mitä tarvitset tähän hetkeen. Jos tarvitset jotain muuta, seuraa visiotasi kärsivällisesti ja tee töitä sen eteen pitkäjänteisesti.

Hyviä haltijoita matkaasi!