Tanskan shamaanit – Troldkvinder: Havaintoja ja pohdintoja
Viikonloppuna kävin mielenkiintoisessa näyttelyssä viikinkimailla, vaikuttavassa Moesgårdin museossa Århusin lähellä, Jyllannissa, Tanskassa. Katsellessani jopa 7000 vuotta vanhoja ja sitä paljon nuorempia shamaanin työvälineitä tunnustelin tätä vanhaa yhteyttä – Siinä ne välineet olivat edelleen, vaikuttamassa meihin, vaikka vain katseen ja tunneyhteyden kautta. Muistuttamassa, että täälläkin, Jyllannissa, oli vanhaa shamanistista kulttuuria rumpuineen ja maagisine työvälineineen. Ja mitä siitä on edelleen jäljellä?
Suomessa meillä on hyvin samantyyppinen historia mitä tulee henkisen kulttuurin muutoksiin. Tanskassa kaikki tapahtui vain paljon Suomea aikaisemmin, mitä tulee niin jääkauden lähtöön, uskonpuhdistukseen, maatalouteen, kaupungistumiseen ja luonnon muokkaamiseen ihmistä varten. Nykyään kun kuljet hyvin luterilaisen mentaliteetin omaavassa Tanskassa, ei heti ensimmäisenä tule mieleen, että nämä pellot olivat aikoinaan metsää, ja että täällä kaikui shamaanirumpu. (Oli mielenkiintoista, että näyttelyssä mainittiin, että tanskalaisetkin ovat käyttäneet jo aikoinaan rumpua.) Kirjoitusmerkit olivat riimuja, jotka myöhemmin käsittääkseni kiellettiin Tanskassa pakanallisina. Joitain vuosia sitten kävinkin myös riimukivillä Jellingissä. Ne oli kuningas Harald teetättänyt noin 950, ja niissä julistetaan Tanska kristityksi. Yhteys riimuihin saa pohtimaan, kuinka meidän esivanhempamme myös kirjoittivat ja lauloivat ennen kirjakieltä täällä pohjoisempana?
Moesgårdin museon näyttelyssä huomioni kiinnittyi muutamiin erityisiin esineisiin:
1. Noin 7000 vuotta vanhoihin kaiverrettuihin eläinten sarviin, joita on käytetty seremonioissa ja rituaaleissa.
2. Naisshamaaneiden ja -näkijöiden esineistöt heidän taikakopistaan ja -pusseistaan noin vuodelta 1200 eaa. Rakastan tanskankielistä sanaa ”troldkvinde”, jonka suora suomennos olisi ”peikkonainen”. Troldkvinden-nimitystä käytetään näkijöistä, noidista ja parantajanaisista. Museoesineistönä taikapusseissa oli mm. siilin ja muiden eläinten luita, joiden avulla shamaani pystyi tekemään matkoja henkimaailmaan ja hakemaan erityistietoa.
3. Jännät pyöreät yhteisöllisyyden symbolit, joita on ilmeisesti käytetty pitkien tankojen kärjessä seremonioiden aikana. Yhteisöllisinä symboleina ne ovat voineet olla klaanien tai heimojen symboleja. Noin 5000 vuotta vanhoja.
4. Yli 2500 vuotta vanha kaiverrettu kivi, jossa on eläimiä, ihminen ja suuri käärme. Käärmettä on juhlittu parantamiseen ja Aliseen liittyvänä eläimenä.
5. Isot pihkakiviset kaulassa roikkuvat amuletit.
Tanskan kansallismuseon sivut kertovat myös shamanismista (en löydä ihan vastaavaa Suomen kansallismuseolta). Shamanismista kerrotaan ainoastaan metsästäjä-keräilijäkaudelta noin vuoteen 1000 asti (katolisen kirkon vaikutuksen alkuun asti?) – sitä ei museoissa paikanneta jatkumona tähän päivään. Ajalliseen paikantamiseen vaikuttanee kuitenkin erityisesti shamanististen parannusmenetelmien käyttö tuona aikana ja sen korostaminen. Museon sivuilla kerrotaan esimerkiksi Vedbækistä löytyneistä hirvensarvista, joissa on shamaanin hahmoja – ja jotka näyttävät hyvinkin samankaltaisilta kuin mitä saamelaisilta on löydetty. Tai hienosti eläin- ja shamaanihahmoin koristellusta shamaaninsauvasta, joka on 8000-9000 vuotta vanha. Tanskasta on löydetty myös erilaisia shamanistisia soittimia, kuten maailman vanhin (9000 v vanha) löydetty jousisoitin, eräänlainen huuliharppu. Musiikki oli (ja on) väylä maagisiin tiloihin ja transsiin, yhdistettynä tanssiin.
Nykypäivänä elävä shamanismi Tanskassa
Olen iloinen, että olen saanut kohdata useampia tanskalaisia skandinaavista shamanismia perinnössään kantavia parantajanaisia. Tässä kuvia noin 5-6 vuoden takaa, kun vierailin muutamien heistä luona eri puolilla Tanskaa. Vaikuttavan kädenjäljen skandinaaviseen shamanismiin on jättänyt Annette Høst, joka on kirjoittanut kirjoja ja luennoinut shamanistisesta traditiosta. Hän kirjoittaa kirjassaan ”Jorden synger” (”Maa laulaa”) näin (s. 20):
”Minun työni taikuuden ja shamanismin parissa tarkoittaa, että arjessani käytän taikuuden keinoja tehtävien ratkaisuun yhtä lailla rationalististen tapojen kanssa. Käytän henkimatkaa tai yöllistä neuvonpitoa kuun kanssa, laulua ja loitsua, unia -ihan samalla tavoin, kuin käytän loogista päättelyä tai internettiä. Mitä näistä käytän, riippuu siitä mikä soveltuu parhaiten kuhunkin tehtävään.”
Hän jatkaa kertoen kauniisti niistä maisemista, missä hän kasvoi vapaasti, lapsesta asti luoden yhteyttä maahan ja sen voimaan. Ja kuinka myöhemmin aikuisiällä hänen shamanistinen työskentelynsä otti muotoaan ensimmäisten ihmisopettajien saapuessa hänen elämäänsä. Ja kuinka hän työskentelee nykypäivänä rituaalien ja seremonien parissa.
Itselleni se, että kohtaan naapurikansojen animistis-shamanistisia perinteitä, auttaa myös hahmottamaan perinteitä ja niiden muutosta täällä kotona. Miten historialliset ajanjaksot ja henkisen kulttuurin muutokset ovat levinneet ja vaikuttaneet meihin kaikkiin, ja toisaalta, mikä yhdistää meitä nykypäivänä shamanistisen elämäntavan osalta?
Aivan oma lukunsa ovat toki myös grönlantilaiset ja inuiittien animistis-shamanistinen kulttuuri, joita ajattelen omana itsenäisenä kansanaan enkä tanskalaisina. Grönlantilaisesta shamanismista lisää elokuussa, kun Angajoq vierailee Suomessa.
Linkkejä tanskalaisiin:
Scandinavian center of shamanism: www.shamanism.dk
Hyldemors Have: https://www.hyldemorshave.dk/
Carina Lyall: https://www.carinalyall.com/en/home
Susanne Schmidt: http://www.kraftkvinden.dk/
Munay Healing (universaalia shamanismia): https://munayhealing.dk/
(Tämän lisäksi on myös useita muita, joita en tunne henkilökohtaisesti).