Ekososiaalinen sivistys – vaihtoehto jatkuvan talouskasvun ihanteelle

Kun keskustelen ystävien, tuttavien ja kollegoiden kanssa, useat meistä kokevat, ettei nykyinen maailmanmeno ja yhteiskunnan jatkuvan talouskasvun vaatimukset vastaa oman luontoyhteyden mukaista kestävää elämäntapaa. Vaihtoehtona tälle näkemykselle esitetään ekososiaalisen sivistyksen käsitettä (Salonen ja Foster 2015).  Professori Arto O. Salonen on esittänyt seuraavat periaatteet, mitkä kuvaavat ekososiaalista sivistystä:

”1. Ekologisten kysymysten ensisijaisuus. Elämän edellytysten turvaaminen tuleville sukupolville on tärkein poliittisen päätöksenteon ja nykysukupolven ihmisten elämäntapojen kriteeri. Käytännössä kyse on hengityskelpoisesta ilmasta ja juomakelpoisesta vedestä; kasvien pölytyksen turvaamisesta ja maaperän hedelmällisyyden säilymisen varmistamisesta; ilmaston vakaudesta ja maa-alueiden asuinkelpoisuuden säilymisestä sekä luonnonvarojen kestävästä käytöstä.

2. Ihmisoikeuksien luovuttamattomuus. (-> ei toteudu nykyään mm. energian, teknologiatuotannon ja vaateteollisuuden tuotantoprosesseissa.)

3. Vakaan talouden vaaliminen. Vakaan talouden vaaliminen on kolmanneksi tärkein ihmisen toiminnan kriteeri, jotta rajallisen maapallon resurssit voitaisiin jakaa täyttyvällä maapallolla mahdollisimman tehokkaasti ja varmistaa kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttyminen.”

Salonen ja Foster kirjoittavat, kuinka nykyisessä yhteiskunnassa nämä arvot ovat järjestyksessään päinvastaisesti. Ekososiaalisen sivistyksen varsinaisiksi arvoiksi he listaavat seuraavat.

1.      Vastuullisuus. Esimerkiksi tuloerojen jakautuminen, sekä ihmisen ja luonnon välinen suhde tuotannossa. Ja lisäksi huolenpito ja myötätunto. Vastuullisuus tulevia sukupolvia kohtaan.

2.      Kohtuullisuus. Havahtuminen siihen, mikä on itsekullekin riittävästi ja poisoppiminen materiaalisista elämän päämääristä. Tietoisuustaidot avuksi mielenrauhaan ja ihmisyyden ymmärtämisessä.

3.      Ihmisten välisyys. Olla arvostettu yhteisössä sellaisena kuin on. Yhteenkuuluvuuden tunne. Ystävyys ja osallisuus vähentää omistamisen tarvetta.

Ensi viikolla maanantaina 22.4. vietämme YK:n lanseeraamaa Äiti Maan päivää. Päivän tarkoituksena on, että ”muistaisimme elää arjessamme harmoniassa luonnon kanssa, ja jotta niin nykyisillä kuin myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme”. Pohdin, kuinka juhlia tuona päivänä elämäämme maapallolla, ja ottaa omassa elämässäni vastuuta ekososiaalisen sivistyksen mukaisesti. Mitä se voisi minulle tarkoittaa? Aion tehdä jotain, millä pyyteettömästi osoitan kiitollisuuteni elämälle ja maalle.

Arjessani ekososiaalinen sivistys voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nautin yksinkertaisesta elämäntavastani. Käännän yhä lujemmin huomion siihen kasvuun, mitä ihmisessä voi tapahtua näkymättömästi – henkisesti ja emotionaalisesti – kuin siihen, kuinka hienosti elän tai pystynkö näyttämään koskaan tyylikkäältä. Ensi kesäänkin mahtuu monta yötä teltassa. Ostan ruokaa lähialueen tuottajilta, ja teen yhä enemmän itse paikallisista raaka-aineista. Otan pieniä, mutta tärkeitä askelia, kun kuuntelen luonnon ääniä ja tutkin maasta esiin nousevia yrttejä.  

Lähde:

Kansainvälinen Äiti Maan Päivä. YK-liitto. https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/yk-paivat/kansainvalinen-aiti-maan-paiva

Salonen, A. O., & Brady, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus : aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti, 4-15. https://doi.org/10.33336/aik.94118

https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94118/52796