KULUTUKSEN VÄHENTÄMINEN, DE-GROWTH JA YRITTÄJYYS

Kirjoitin tämän kolumnin joulukuussa 2023 Yrittäjien jäsenlehteen, mutta sitä ei julkaistu:

Yrittäjinä joudumme jatkuvasti pohtimaan omaa etiikkaamme ja yritystoimintamme osallisuutta yhteiskunnassa. Kohtuusliikkeen blogissa (21.11.23) kirjoitetaan, kuinka talouskasvusta on luovuttava – halusimme tai emme. Kuinka pienenä toiminimi-yrittäjänä sopeudun tähän muutokseen, ja kuinkahan vielä isommat yritykset sen tekevät? Koetko kulutuksen vähentämisen vaikeaksi aiheeksi yrittäjän)? On ymmärrettävää, siihen perehtyminen voi pelottaa, sillä mitä se tarkoittaa yritykselle?

Kohtuusliike kirjoittaa, kuinka talouskasvukriittisyys perustuu poikkitieteelliseen kestävyystieteeseen ja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. He kirjoittavat, kuinka ”degrowth-kentällä pyritään ymmärtämään, kuinka hallittu ja oikeudenmukainen siirtymä kestävyyteen voisi toteutua”. Nykyinen talouskasvun järjestelmä on kestämätön, sillä luontokato ja ilmastonmuutos niin globaalisti kuin paikallisesti rappeuttaa hyvinvointimme perustan. Olemme risteyskohdassa, jossa meidän kaikkien on otettava vastuu ympäristöstä, kulttuurista ja toinen toistemme hyvinvoinnista. Millaisen vaihtoehtoisen järjestelmän voimme luoda yrittäjinä, joka perustuisi kohtuulliseen, yksinkertaiseen elämään, huolenpito-yhteiskuntaan, jossa myös lahjataloudelle ja muille vaihtoehtoisille elämäntavoille on tilaa?

Muistan, kun keskustelin joensuulaisen ympäristöaktivisti Huck Middeken kanssa. Hänen kaulassaan roikkui kauniina käsityönä tehty riipus, jossa oli kätevä paikka ruokalusikalle. Huckin teesi on, että yksi lusikka riittää yhdelle ihmiselle. Miksi keittiöstämme löytyy nykyään kymmenittäin lusikoita? Onko tässä enää järkeä?

Kuinka siis yrittäjänä kohtaan tämän ennennäkemättömän haasteen, kun nykyinen kulutusriippuvuus ei vastaa luonnonkantokykyä, eikä oikein suurimman osan ihmisistä kestävää talouttakaan? Herääminen tähän haasteeseen sisältää myös eksistentiaalisia kysymyksiä ihmisen vapaudesta ja oikeudesta elää omannäköistään elämää. Siihen liittyy suuri vastuu, kuinka pidämme toisistamme ja luonnosta huolta tällä planeetalla.  Mikä auttaisi nuoria kasvamaan tähän vastuuseen, ja samalla löytämään oma ainutlaatuinen työtehtävänsä ja yritysideansa tämän yhteiskunnan ja yhteisön puolesta – ja kasvamaan siihen vastuuseen?

Itse saan vastauksia näihin ideologisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin luonnosta. Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä, hänellä on oma tehtävänsä, oma työnsä, tässä elämässä. Luonto näyttää meille oman paikkamme elonkehässä. Se paikka syntyy vastavuoroisessa kunnioituksessa luonnon kanssa: Luonto antaa meille tarpeeksi, mutta vain kohtuullisesti.  Kysyn luonnolta myös, kuinka voimme selviytyä tässä monin tavoin kovassa ja talousriippuvaisessa nykymaailmassa ja sen säännöissä? Istun, hengitän, odotan – ja teen parhaani sekä yrittäjänä että vapaaehtoisena kansalaistoiminnassa.

Toivon, että Yrittäjissä on tilaa yhteiskunnalliselle keskustelulle tulevaisuuden yrittäjyydestä, kun yrittäjyyden eettisenä pohjana on degrowth ja kulutuksen vähentäminen. Uskon vahvasti, että yrittäjille on vahva paikkansa tulevien sukupolvien yhteiskunnassa. Mutta minkälainen palvelusten ja tuotteiden vaihdanta olisi kestävää, luontokeskeisesti vastavuoroista sekä kohtuullista?

Ihmisen tietoisuuden kehittyessä löytyvät ratkaisut ja uudet tasapainoiset toimintamallit. Tasapainoisen tietoisuuden kehittymisen pohja on luonnossa, sen vanhoissa puissa, sienirihmastoissa, yrteissä, laajoissa vesistöissä ja kallioilla. Kannustan kaikkia yrittäjiä tulevana vuonna yhä enemmän luontoon ja hiljentymään rauhassa keskellä luontoa.

*

YTM Helena Karhu on syntyperäinen joensuulainen yrittäjä, jonka yritys perustuu luontokeskeisen hyvinvoinnin edistämiseen ja kulttuuriperinteiden vaalimiseen.