KIRJASUOSITUS: Karen Armstrong (2023): Sacred Nature. How we can recover our bond with the natural world. Vintage.

Sain maaliskuun täydenkuun aikaan lahjaksi ihanalta kirjoihin perehtyneeltä heimosiskolta Karen Armstrongin uutuuskirjan luonnon pyhyydestä ja ihmisen kietoutuneisuudesta osana luontoa ja elonkehää. Kirjaa ei ole vielä suomennettu.

Tuon tässä esiin muutamia kiehtovia ajatuskulkuja, joita Armstrong tuo esiin. Ihan ensimmäinen kappale kirjassa on otsikoitu ”Mythos ja Logos”, jossa hän tuo esiin länsimaisen luonnontieteellisen versus myyttisen ja emotionaalisen keskustelun luonnontilasta ja ympäristöstä. Hän huomioi, kuinka nykyään sana ”myytti” kuvaa epämääräisesti jotain mikä ei ole totta. (Sana myytti onkin aikoinaan luotu länsimaisiin tarpeisiin kuvaamaan ei-kristillisiä ja epätosia käsityksiä maailmasta.) Armstrong käsittelee kuitenkin sitä, miten aikoinaan on nähty, että on olemassa kaksia erilaisia keinoja tulkita maailmaa, joista molemmat olivat tarpeellisia, että maailmaa voitaisiin ymmärtää ja kokea. Ne ovat toisiaan täydentäviä tapoja, joilla molemmilla on oma tarkoituksensa (s. 22). Mythos on näistä iättömämpi, ajattomampi, jossa maailman, elämän, ja kulttuurin synnyt on sidottu ihmisen kaikkein syvimpiin olemuspuoliin. Ihmisenä olemisen syvimpiin merkityksiin. Ilman tätä yhteyttä, elämä kadottaa merkityksensä.

Armstrong jatkaa, että ”myytit ovat ikivanha psykologian muoto”. Niiden avulla valaistaan psyykkeen pimeitä ja varjoisia puolia, joille ei pääse pelkän loogisen ajattelun keinoin. Ne ovat intuitiivisia, ja ne ilmentyvät fyysiseen maailmaan rituaalin ja seremonian keinoin. Täten myytit ja rituaalit ovat erottamattomia, ja tähän liittyy ihmisen henkinen puoli. ”Myytit auttavat meitä näkemään uusia mahdollisuuksia”, Armstrong jatkaa (s. 29). Myytit ovat kuin oppaita, kuinka elää monipuolisesti ja sopusointuisasti luonnon kassa.

Armstrong antaa kolme käytännön ehdotusta (s. 26), miksi tarvitsemme hyviä myyttejä:

1.      Ne auttavat meitä havahtumaan kuinka kuulumme kaikkien ihmislajitovereiden yhteyteen, eikä ainoastaan oman kulttuurimme. kansamme tai heimomme yhteyteen.

2.      Ne auttavat meitä huomaamaan, kuinka tärkeää on myötätunto, ja havahduttavat itsekeskeisyydestä.

3.      Ne auttavat näkemään, kuinka meidän tulisi arvostaa luontoa, maaperää, pyhänä.

Armstrong näkee luonnon pyhyyden palauttamisen ja siihen tarvittavan henkisen muutoksen ainoana ratkaisuna maapallon pelastamiseen teknologisoituneen ihmisen kynsistä. Hän lopettaa kappaleen kirjoittaen, että myytit tarkoittavat eri ihmisille eri merkityksiä: tehtävänämme on selvittää, mitä jokin myytti kutsuu meitä tekemään henkilökohtaisesti.

Ilmeisesti joskus 1500 vuotta sitten Kiinassa elänyt Laozi jo aikoinaan kirjoitti kaiken elämän yhteydestä toisiinsa. Hänen logiikkansa mukaan yhdestä tulee kaksi, kahdesta kolme, ja niin edelleen loputtomasti. Jokainen maapallon olevainen on siis osa kokonaisuutta omalla erityisellä tavallaan. Ja jokaisella olevaisella on oma luontainen ja harmoninen paikkansa ja merkityksensä (!) maailman kokonaisuudessa. Suomennan sivulta 39 hänen runonsa:

Maailmalla on yksi lähde: Maailman äiti.

Kun sinulla on äiti,

Tunnet sen lapset.

Kun sinä tunnet lapset,

Palaat äidin luokse.

Ymmärrän tämän siten, että kun jokaisella olevaisella on oma paikkansa ja merkityksensä tässä maailmassa, niin miten on mahdollista, että ihminen on kadottanut yhteytensä omasta paikastaan ja merkityksestään? Näkisin tässä keinona, että palaamme intuitiiviseen ja emotionaaliseen yhteyteen, jossa luotamme siihen, mihin luonto meitä kutsuu. Laozin ohje onkin, että löydämme takaisin yhteyteen havainnoimalla kaiken yhteyttä luonnossa.

Miulle tällainen momentum oli esimerkiksi eilen avantouimareiden saunalla, kun avannosta noustua pysähdyin kuuntelemaan rannalla olevien lokkien kommunikointia toisilleen. Oli sydäntäsykähdyttävää kuulla sitä yhteyttä, ja antaa omienkin ajatusten ja olotilojen hetkeksi levähtää, ja muistaa taas, mikä on luonnollista.

Armstrongin kirjassa on aika monipuolisesti käsitelty luonnon pyhyyttä ihmisen eri henkisten traditioiden ja runouden inspiroimana. Mielestäni hänen havaintonsa hyvistä myyteistä, luonnon havainnoimisesta ja hiljaisuudesta olivat keskeisimpiä kirjasta nousevia teemoja. Lämmin suositus!