Maailmanparantajan aamukahvi-ajatuksia: Maailmallisuus, ihmisyys ja sotiminen

Tässä juon aamukahvia mitä kauneimpana syysaamuna. Aurinko paistaa, ja orava juoksee läheistä mäntyä ylöspäin.

Tällaisena aamuna pohdin, miten äärettömän typerää on, että ihminen käyttää maapallon resursseja sotimiseen. Tiedämme näin ilmastonmuutoksen ja globaalisti epätasa-arvoisen taloustilanteen kautta, että meillä ei olisi yhtään maapallon resursseja hukattavana. Ei yhtään!

Ja mikään ei ole suurempaa hukkaa, kuin sota- ja aseteollisuus. Näissä sodissa, mitä sotateollisuus osaltaan pitää yllä, kuolee ihmisten lapsia, vanhempia, siskoja, veljiä ja ystäviä. Voisiko mikään olla järjettömämpää? Anteeksi, mutta haluaisin käyttää jopa sanaa idioottimaisuus.

Näin kauniina aamuna pohdin, että mistä tämä uskomaton typeryys ihmiskunnassa johtuu, että täällä edelleen soditaan omaa lajitoveria vastaan? Tai että toimimme tavoilla, mikä johtaa sotimiseen?

Listasin muutamia syitä omasta ajatuksen virrastani:

-humanistisen koulutuksen tai rauhanomaisten viisausperinteiden puute sotaisilla tantereilla (filosofinen ymmärrys elämästä kaikilla olevaisilla)

-ihmisen ahneus, joka johtaa epätasa-arvoisiin asetelmiin resurssien suhteen

-myötätunnon puute, joka johtuu erillisyyden harhasta

-ihmisen tietoisuutta hämärtävät illuusiot, jotka liittyvät valtioiden ja alueiden luotuihin todellisuuksiin, sekä illuusio erillisyydestä (vrt. maailmallisuuden tunne, jossa ymmärtää kaiken kuuluvan osana kaikkeen). Tähän tietoisuutta hämärtävään illuusioon liittyy myös sotateollisuutta ja sotimista ylläpitävät ihmiset ja laitokset sekä armeijat, että sotimisella tai sotimiseen varautumisella voidaan ratkaista yhtään mitään ongelmaa tai epäkohtaa tässä maailmassa. Päinvastoin, sillä ajaudutaan yhä syvemmälle kaaokseen, resurssipulaan ja suureen suruun, joka johtuu kaikista menetyksistä. Sodat koskettavat kaikkia maailman ihmisiä, olivatpa sodat lähellä tai kaukana. Myös maailmanrauha tulee koskettamaan meitä kaikkia.

-luontoyhteyden puute, ja ihmisen toiminta mikä on vaikuttanut luontokatoon. Mikäli ihminen elää luonnossa ja on osa luontoa, hän suojelee ja vaalii sitä, sekä ymmärtää ekosysteeminsä yhteenkuuluvuuden.

Mitä muuta tähän vaikuttaa?

Minnuu kiehtoo tällä hetkellä sanana ”maailmallisuus”, jota mutustelen lukemalla Mikko Lehtosen kirjaa Maa-ilma. Kirja valaisee sitä, kuinka materia ja henki ovat aina samanaikaisesti läsnä olevia kaikessa reaalisessa eli näkyväisessä materiassa. Kaikki olevainen ikään kuin läpäisee kaiken olevaisen. Tuo ”maailmallisuus” on mielestäni se, mitä kohti kaikilla viisaustraditioilla pyritään, tai mistä itseasiassa viisausperinteet nousevat. Sitten kun ihminen lepää tuossa maailmallisuuden ytimessä ja ymmärtää eksistentiaalisesti koko maailman yhteyden ja harmonian, mikään ei voisi olla käsittämättömämpää kuin sotiminen tai luontokadon syyt.

Kuinka voisimme kaikki löytää reitin kohti maailmallisuuden kokemusta?

Kenties luotan siihen, että kaikki löytävät kohti sitä omaa polkuaan, omaa tahtiaan, luonnollisesti, ennen pitkää, ihan jokainen. Se on lohdullista näin virkistävänä syyspäivänä!

Mutta uskon, että tarvitaan myös myötätuntoista toimintaa, mikä voi tukea kaikkien maailmallisuuden kokemuksen löytämistä. Kenties reitti voisi olla universaalin (rauhan)kasvatuksen toimenpiteet ja päämäärät. Tähän, kuten maailmanrauhaan, tarvitaan valtioiden ja kansainyhteisöjen vahvempi tahtotila ja fokus. Ja kaikkien kansalaisten tahtotila ja fokus, että voidaan äänestää presidenteiksi tai kansanedustajiksi ihmisiä, jotka valta-rakennelmissa edistävät suurella tahdolla kyseisiä asioita. Lisäksi meidän kansalaisten kaikki toiminta rauhan ja luonnonsuojelun puolesta edistää maailman hyvyyttä. Luodaan tänäkin päivänä myötätuntoa ja rauhantahtoa maailmaan <3

Kaunista luontorauhan päivää kaikille!

Kuva: Animistiset Aktivismi Bannerit, Helena Karhu, 2023. Valokuvaus: Karoliina Gavrilov