KÄYTÄ MANTRAN VOIMAA

Suomalaisen henkisen viisausperinteen ainutlaatuisuus on loitsuperinne. Vaikka emme olisikaan oppineet käyttämään loitsuja muuten kuin leikkien hyvän onnen (hiekkalaatikon ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!”) tai terveyden (esim. virpomisloitsut) osalta lapsuudessamme, on esivanhempiemme loitsuperinne selkärangassamme, odottamassa muistamistaan. Olen melko varma, että kun suomalainen astuu metsään ja alkaa kuunnella, hän voi hyvin nopeasta alkaa palautua siihen vanhaan tietoon ja muistiin, mitä kulttuurillisen yhteisömme tietäjät ovat kiviin piirtäneet ja luontoon kätkeneet, mikäli haluaa avata sille sydämensä.

Silloin, kun meillä olisi niin paljon muistettavaa ja opittavaa omasta kotoperäisestä loitsutraditiostamme, niin miksi meidän sitten pitäisi ohjautua kauempaa tulevien mantrojen pariin?

Itse en tiennyt vielä 20 vuotta sitten paljoa mitään kummastakaan, mantroista tai loitsuista. Henkinen polku on mennyt omaa reittiään, se on ikään kuin avautunut eteeni ilman, että olen sitä mitenkään pyrkinyt kontrolloimaan tiettyyn suuntaan. Omassa elämässäni mantrat tulivat ensin. Niiden tuoman yhteyden ja ymmärryksen pohjalta, koen nyt helpommaksi opiskella omaan tahtiini kotoperäistä loitsutraditiotakin.

Loitsut ovat DNA:ssani ja yhtenä sielullisena jatkeenani. Henkinen yhteys tiibetiläisiin mantroihin ei ole biologiassani, vaan tulee sielulliselta tasolta. Sielullinen yhteys on rajoittamaton ja kaiken kattava, tietyllä tavalla tärkein ja ikuisin osa olemassaoloa. Sielullisuuteen liittyy aina kokonaisuuden kokemus; ”Olen kokonainen, tämä on sielullisesti osa minua!” Uskon vahvasti siihen, että useilla ihmisillä tämä sielullinen kokonaisuus voi kattaa laajasti kulttuurisia vaikutteita ja sielullisia yhteyksiä ympäri maailmaa, sillä sielullamme on ollut lukemattomia elämänkiertoja, ja ne elämät ovat saattaneet olla minkä kulttuurin tai elämänpiirin parissa tahansa. Uskon vahvasti inkarnaatioon ja sielun elämään myös kuoleman jälkeen.

Mantrat mielen suojeluksena

Mantra voi olla vain yksi äänne tai sana, tai eripituinen joukko sanoja. Sanskriitinkielinen sana mantra tulee kahdesta sanasta man (”mieli”) ja tra (”suojelus”), tarkoittaen mielen suojelusta *. Mantran muutosvoimainen merkitys on kääntää negatiiviset ajatukset ja teot positiivisiksi, myönteiseksi elämänvoimaksi. Sen sijaan, että käyttäisimme mieltämme huoliin, syytöksiin tai muihin tuskailuihin, mantran avulla konkreettisesti voimme kääntää ajatukset johonkin muuhun. Usean kerran toistettava mantra, johon yleensä sisältyy myös Buddhan nimi, luo uuden tilan mielenmaailmalle. Mantraan liittyy energeettinen suojelus ja energeettinen jälki, joka jää mieleen ja tietoisuuteen. Lamat ovat sanoneet, että jo yhden kerran mantraamisella on suuri posititiivinen vaikutus mieleen, mutta useamman kerran toistamisella muutosvoima lisääntyy.

Buddhalaisuuden tärkein prinsiippi on: Älä tee harmia toisille, vaan tee heidän edukseen. Mantra auttaa meitä kääntämään itsekkäät teot epäitsekkäiksi, tavalla mikä on kuitenkin rakkaudellinen itsellemme.

Lama Zopa Rinpoche kirjoittaa *, että ”Mantran kuten myötätunnon Buddhan OM MANI PADME HUM -mantran resitoiminen ei ole pelkäästään uskomaton henkinen puhdistautuminen, jossa lukuisten elämien aikana kerääntyneet negatiiviset karmat  puhdistuvat, vaan se kerää myös laajamittaista henkistä ansiota.”

Lama Zopa Rinpochen mukaan, mantra luo mieleen kiinnikkeen hyödyllisten tekojen ja ajatusten puolesta, jotka johtavat valaistumiseen.  Buddhalaisuudessa keskiössä on nimenomaan mielen harjoitus – jos emme harjoita mieltämme, emme voi myöskään päästä eroon ongelmistamme ja kärsivästä mielestämme. Tämän vuoksi mieltä on suojeltava harmillisilta vaikutuksilta, ja mantra toimii tällaisena suojeluksena.

Oman äänen löytäminen ja laulamisen alku

Omaan elämääni mantrat tulivat noin 15 vuotta sitten, kun asuin jo Kööpenhaminassa, ja löysin itseni osana tiibetinbuddhalaista keskusta. Tunnistin buddhalaiset harjoitteet, ja koin ne helposti omakseni. Niiden maailma ja henkinen kuvasto erilaisine Buddha-arkkityyppeineen resonoi minussa tutulla ja ymmärrettävällä tavalla, jota minun ei tarvinnut kyseenalaistaa. Luotin. Mantrat olivat osaa tiettyä harjoitusta eli sadhanaa. Jokaisella Buddhalla on omat mantransa, ja harjoittelimme näitä sadhanoita toistaen niitä viikottaisissa harjoituksissa, jonka lisäksi päivittäin kotona.

Mantrojen avulla pääsin avaamaan kurkku-chakraani ja löytämään omaa äänenkäyttöäni. En ole aiemmin ollut laulaja-tyyppiä, paljolti johtuen koululaisena kokemastani traumasta, kun minua ei valittu ääneni takia lasten joulukuoroon. En myöskään osaa nuotteja, joten nuoteista laulaminen ei ole minulle luonnollista.

Mantrat avasivat laulamisen maailman, jossa nuotteja ei tarvita, ja jossa oman äänen voi hyväksyä juuri sellaisena kuin se on. Mantrat ovat myös paljon enemmän kuin tavanomaisia lauluja – ne ovat suurenmoista sana-magiaa, ne ovat loitsuja, joiden kautta tuodaan näkymätöntä pyhää näkyväiseksi. Sanamagiana ne ovat transformatiivisia eli muutosvoimaisia parantamisen sanoja. Käytännönläheisesti ne avasivat hyväksynnän ja rakkauden omaa ääntä kohtaan. Mantrojen laulamisen jälkeen olen uskaltanut aloittaa laulamaan muitakin lauluja. En välitä enää niin paljoa miltä ääneni kuulostaa muiden korvissa, vaan laulan laulamisen ilosta, siitä sydämestä kuplivasta ilosta millä haluan laulaa. Mantrat lauletaan sydämestä siten että koko rintakehä väreilee laulaessa ja huomio on sydämessä. Tämä sydämestä laulamisen merkitys on tullut läsnä myös muihin lauluihin. Ääni lähtee syvemmältä ja laulujen merkitykset kasvavat äänen syvyyden myötä.

Myötätunnon mantran voimakasvina siankärsämö

Olen käyttänyt viimeisten 15 vuoden aikana mantroja paljon. Olen lauleskellut niitä pyöräillessäni, kävellessäni, ja samalla toivonut ympäristööni kaikkea hyvää. Olen kirjoittanut niitä postipaketteihin, että kaikki, jotka koskevat pakettiin, saisivat mantran siunauksen. Erityisen paljon käytän juuri myötätunnon buddhan mantraa ”Om Mani Padme Hum”, esimerkiksi nähdessäni kuolleen eläimen tiellä, ja siunatakseni sen. Myös lapseni ovat pienestä pitäen oppineet siunaamaan niin eläviä kuin kuolleita eläimiä tällä mantralla.

Lama Zopa Rinpoche on sanonut, että jos emme tiedä mitä mantraa, rukousta tai muuta rituaalia käyttää, voimme aina käyttää ”Om Mani Padme Hum” – mantraa. Se on siis kuin yrteistä siankärsämö – aina sopiva yrttilääke, jos emme muuta keksi. Yleisvahvistava! Siankärsämössä ilmentyy muutenkin myötätunnon mantran kauneus; kestävyys, runsaus, vahvuus ja parantavuus.

Mantra-harjoituksia

Tulevalla Sydämen Buddha-viikonloppuretriitillä 17.-19.6.2022 Runoian Tilalla Ruovedellä laulamme Om Mani Padme Hum -mantraa ja teemme yksinkertaista Myötätunnon Buddhan harjoitusta. Tälle retriitille voi tulla joko tutustumaan tiibetinbuddhalaiseen ja mantra-harjoitukseen, tai mikäli olet harjoitellut niitä jo aiemmin, on tämä yksi hyvä mahdollisuus istua piirissä ja harjoittaa yhdessä. Teemme retriitin aikana myös hyvinvointiamme tukevia shamanistisia harjoituksia luonnossa, jotka yhdistyvät Myötätunnon Buddhan harjoitukseemme.

Maailma tarvitsee myötätuntoa, ja me tarvitsemme kestävyyttä suojella mieltämme ja positiivista elämänvoimaamme. Lämpimästi tervetuloa!

*) Lähde: https://fpmt.org/lama-zopa-rinpoche-news-and-advice/the-power-of-mantras/