HIISIEN KOKEMUKSELLINEN MAAPERÄ

Paluu alkuperäiskulttuurimme voimapaikoille

Kävelin vuosi sitten ystäväni perässä Hiiskosken rantaa ihastellen paikan näkyväistä luonnetta ja kaunista syysruskaa. Olin tutustumassa Koitajoen ympäristöön Euroopan itäisimmillä erämailla. Kun saavuimme paikalle, huomioni kiinnittyi valtaviin valkokvartsisiin kiviin. Hivelin kivien pintaa kämmenilläni ja tunsin välittömästi, että olemme ainutlaatuisessa paikassa. Useissa luonnon pyhissä paikoissa, erityisesti kivet näyttävät suuntaa ja ilmentävät minkälaisia luonnonhenkiä niissä asustaa. Tämä paikka oli todella rikas maahisten, tonttujen ja muiden luonnonystävien valtakunta: Ilomantsin Hiiskoski!

IMG_0222.JPG

Kuljin polkua pitemmälle. Tulin paikalle, missä oli aikojen saatossa ja monien erilaisten luonnonolentojen (mukaan lukien ihmisten) vaikutuksesta syntyneitä rakenteita. Yksi niistä oli Hiiden päällikön valtaistuin. Se oli mahtipontisin asia koko maisemassa. Näin myös, kuinka sitä verhosi tietty luonnonhenkien kenttä, joka oli nähtävissä ainoastaan ihmisille, jotka pystyivät näkemään sen verhon läpi. Tällaisia ihmisiä on ainakin suurin osa pikkulapsista, ja sitten meitä luonnonhenkisiä jotka vain sattuvat näkemään näitä asioita samalla tavalla kuin esivanhempamme.

IMG_0219.JPG

Valtaistuimen haltijaa en nähnyt, mutta aavistin sen olevan maskuliininen olento, kenties jopa hiisin kuningas. Jäin pohtimaan, onko luonnonhengillä hierarkkisia rakenteita ihmisten tapaan? Vastaus tähän lopulta oli, että hierarkkioihin suhtaudutaan eri tavalla. Jokainen on lähtökohtaisesti tasa-arvoinen, mutta jokaiselle luonnonhengellä on oma tehtävänsä. Johtajien tehtävää arvostetaan yhtälailla kuin työmuurahaisten. Luonnolliset olennot tietävät tehtävänsä ja heillä on luonnollinen nöyryys ja ilo tehdä juuri omaansa. Tästä syntyy molemminpuolinen kunnioitus ja orgaaninen työskentelytapa luonnossa.

Kansantietämyksellä tarkoitan sitä yksinkertaista ja luonnonmukaista tapaa, miten luonnon näkyvien ja näkymättömien perusrakenteiden ymmärretään olevan ja kuinka ihmisenä toimitaan tässä kaiken kattavassa luonnossa. Se on tietoa, joka on vielä vanhempaa kuin tiede. Se on ihmisten esivanhempien yhteyteen ja ikivanhaan kokemuspohjaan nojautuvaa kokonaisvaltaista kanssakäymistä luonnon kanssa. Haltioitumisen tekniikat sulautuvat arkisen hahmottamistavan kanssa orgaaniseksi tanssiksi, jossa luonnon näkymättömät voimat ja haltijat tulevat koetuksi sydämen ja moniaistillisuuden kautta. Leikkisyys, mielikuvitus, luovuus ja lapsenmielisyys ovat avaimia. Lähestymme kunnioittavasti ja maanläheisesti.

Mitä hiidet ovat?

Hiidet ovat erityisiä luonnon paikkoja, missä luontoyhteys voi muodostua erittäin maanläheisesti ja voimakkaasti. Wikipedian määrityksen mukaan hiisi on itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhä paikka. Hiisi on voinut olla esimerkiksi pyhä lehto. Hiiskosken tapaisessa paikassa voimme tiedustella myös vesihiisien olemassaoloa. Hiidet ovat ennen kaikkea paikkoja, missä meillä on hyvä olla, ja missä voimme eheyttää luontosuhdettamme ja muistaa esivanhempiemme tapoja, myyttejä ja mytologioita Voimme hengähtää syvään, ja tasapainottaa sisäisen ja ulkoisen luontomme (eli haltijamme tai sielumme) siten, että voimme paremmin. Hiidet voivat olla meille myös tiedustelupaikkoja, joissa voimme hiljentyä pyytämään neuvoa ja apua elämämme käytännön kysymyksiin tai eksistentiaalisiin pohdintoihin. Pyhän vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti, hiidelle on hyvä vielä jotain kiitoslahjaa tai antimia ennen kuin kyselee neuvoa tai parantavaa voimaa elämäänsä.

Hiidet ovat olleet myös muistolehtoja ja kalmistoja, joissa on siunattu ja pyhitetty edesmenneiden olomuodon muutosta ja matkaa tuon ilmaisissa. Kuinkahan monen meistä lukijoiden esivanhempia on näissä lehdoissa, kauan sitten ennen kirkonkirjoihin merkittyjä hautapaikkoja? Ehkä meidän kaikkien suomensukuisten?

Hiidenkivet, hiidenkirnut ja hiidenkiuakset

Tunnemme myös metsiemme suuret kivet (hiidenkivi), kivikasat (hiidenkiuas) ja hiidenkirnut (iso kuoppa kalliossa). Yksi tällaisista hienoista hiidenkirnuista on Pumpulikirkko, joka sijaitsee Pohjois-Savon puolella Rautavaaralla, osana Tiilikkajärven kansallispuistoa. Pumpulikirkko on luonnonhenkisesti aktiivinen hiisi, jossa edelleen käydään viemässä uhrilahjoja (käytän myös merkitystä ”kiitoslahja”) sekä voimaantumassa luonnossa. Pumpulikirkon ainutlaatuinen ekosysteemi tuo luonnon lumousvoiman äärelle. Kun vierailin siellä viimeksi pienen naisporukan kanssa, löysimme hiidenkirnusta isot auringonkukat, mitkä joku oli tuonut uhrilahjaksi. Koin tehtäväkseni poistaa auringonkukat, sillä antajan lahja oli vastaanotettu ja että se oli jo tehtävänsä tehnyt. Oma ohjeistukseni on ollut, ettei luonnon pyhille paikoille saa viedä näkyviä antimia, jotka eivät kyseiseen paikkaan kuulu. Hyvä intentio on aina tärkein, ja myös hiidenkirnun auringonkukat ovat varmasti olleet hiiden haltijalle mieluisia.

AKWT1768.JPG

Muistetaan, että pidämme myös huolta hiisien siisteydestä ja että ne pysyvät luonnonmukaisina paikkoina kaikille luonnonhengille ja vierailijoille. Esimerkiksi tupakantumpit eivät kuulu luonnon pyhien paikkojen poluille tumpattavaksi. Olen tavannut myös vessapaperia pyhien luontopaikkojen yhteydessä. On tärkeää, että retkeilijät ymmärtävät mikä on soveliasta näihin paikkoihin nähden.

Alkuperäiskulttuurimme ja paluu hiisien äärelle

Kristinusko tuli alueillemme satojen vuosien saatossa ja aiheutti perustavanlaatuisen muutoksen suomalaisten, saamelaisten ja muiden naapurikansojen sielunelämässä. Kristillinen kirkko halusi tuhota alkuperäiskulttuurin uskoa strategianaan antaa vanhoille pyhille paikoille uusia merkityksiä. Kirkkoja on myös rakennettu vanhoille hiisipaikoille tai niiden lähelle. ”Loput vanhat palvontapaikat kiellettiin ja näin demonisoituina niistä muotoutui kansan mielikuvissa pahojen olentojen tyyssijoja ja myös sanan hiisi merkitys muuttui tarkoittamaan pahansuopaa henkiolentoa”.

Tänä päivänä kulttuurimme ja henkisen viisaustraditiomme ajankohtaisena aiheena on eheytyä näistä alkuperäiskulttuurimme tragedioista, antaa anteeksi aiheutetut uskonnollis-kulttuurisen kolonisaation traumat ja pyrkiä voimaannuttamaan vanhojen hiisipaikkojemme oikeita ja ainutlaatuisia merkityksiä. Tietoisuutemme alkuperäiskulttuurimme erityisyydestä ja merkityksestä kulttuuriselle ja henkiselle hyvinvoinnillemme on lisääntymässä.

Hiidet ovat olleet yhteisöjen keskuspaikkoja ja täten kaikkein pyhimpiä paikkoja. Hiidet voivat olla keskeisessä roolissa yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kehittämisessä nyky-yhteiskunnassa. Nykyään niin lasten, nuorten kuin aikuisten mielenterveysongelmat ovat valtavassa kasvussa. Uskon vahvasti, että mielenterveysongelmat ovat suurelta osin sitä alkuperäiskulttuurin traumaa, joka ilmenee henkisen yhteyden puutostilassa. Hiidet, luonnonhenkiset toiminnot ja paluu shamanistisille juurillemme voi olla merkittävin mahdollisuus yhteisömme jäsenten mielenterveyden hoitamisessa ja ylläpitämisessä. Ne voivat olla keskeisessä asemassa, kun yhteisömme jäsen pohtii omaa elämäntarkoitustaan ja itselleen sopivaa työkulttuuria tai opiskelutapaa. Palataan hiisien äärelle, olemaan yhdessä ja voimaan hyvin!

Taivaannaula ry. on tehnyt hienon opetusvideon hiiseistä ja tekee ansiokasta työtä hiisien suojelemiseksi:


Taivaannaula on myös järjestänyt joka vuosi valokuvauskilpailun hiiseistä, mihin kuka tahansa voi osallistua. Lähdetään siis tutkimaan hiisejä ja katsotaan mitä kuvamateriaalia saamme aikaan. Muistetaan toki, että ennen valokuvan ottamista voi hyvä tapa antaa pieni uhri- eli kiitoslahja hiidelle vastavuoroisesti.

Lopuksi

Erilaiset luonnonhenget lähestyvät meitä luonnollisesti silloin, kun aika on. Niitä kohti ei välttämättä voi pyrkiä, mutta niitä voi toki kutsua. Löydetään yhteinen ilo omantakeisesta luonnonhenkisestä kulttuuristamme ja tutkitaan lisää lähiseutujemme hiisiä. Missä sinua läheisimmät hiisipaikat ovat? Ne voivat olla joko yleisesti tunnettuja tai tuntemattomia, jopa unohdettuja, paikkoja.

Lopuksi näen vision t-paidasta, missä on slogan ”Hiisi on hyvä”. Hymyilen, ja sydämessäni tuntuu jännä inspiraation värinä, kun jotain kivaa on tapahtumassa.

Lähteet:

Taivaannaula. 2021. http://www.taivaannaula.org/perinne/hiisi/

Wikipedia. 2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiisi

Helena Karhu