LOITSUT ELÄVÄNÄ TRADITIONA

”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! Älä tule paha kakku, TULE HYVÄ KAKKU!”

Olen lapsen äänelläni hokenut näin heti, kun olen oppinut puhumaan, samalla hakaten muovilapiolla pientä hiekkasankkoa pohjaan. Muistan vierelläni hiekkalaatikolla istuneiden lasten virkkaneen samalla tavalla. Samainen loitsu on tänä päivänäkin lasten aktiivisessa käytössä. Työskentelytapamme elämäntehtävissämme jatkuvat jossain määrin samalla tavalla; toivoen pahan pysyvän poissa ja päämäärän ollen saavuttaa hyvää, tehdä hyvää.

Kun juttelin loitsuista perinnetietäjä Eero Peltosen kanssa, hän antoi nimenomaan tämän kakku-loitsun esimerkkinä loitsusta elävässä muodossa. Hänkin oli seurannut lasten taikoja hiekkalaatikolla. Eero meinasi, että loitsut ovat olleet myös kansanrunouden taustalla. Ensin ovat olleet loitsut, sitten on syntynyt kansanrunous. Loitsut eroavat kansanrunoudesta niiden riimittelemättömyydessä (vrt. nykyrunous). Niihin ei liity riimi-sidonnaisuutta, vaan ne ovat suoremmassa käskynomaisessa muodossa:

”Tule vanha Väinämöinen,

Tietäjä iänikuinen,

Puhumahan puoleltani,

Viereltäni virkkamahan!”

Martti Haavio kirjoittaa Suomalaisessa mytologiassa (s. 318-319), kuinka Elias Lönnrotin mukaan loitsuilla viitataan poppamieheen. Synonyymejä on paljon; loitsija, loihtija, loitsuaja, loitsutar, loitsuuja. Verbinä käytetään loihtoo, loitsee, kipuja loihitaan, loihtiruno ja loihtimasanat. Loitsia- ja loihtia- verbien ohella löytyvät lounaissuomalaiset sanat luitsen, luinut, luita; luitseminen. Haavio kirjoittaa, kuinka Kaarle Krohn johti (1915) loihtia – sanan lovehtia-sanasta, joka puolestaan on lovi-sanan johdos. Loihtija oli siis ”loveen lankeava noita”. Vepsässä vastaava sana tarkoittaa ”rukoilla”.

Loitsujen paluu

Tämän tekstin tavoite on pohtia, mikä merkitys loitsuilla voisi olla tämän päivän toiminnassamme. Elias Lönnrot teki merkittävän teon keräten, taltioiden ja analysoiden loitsuja, mutta aloittaa kuitenkin Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja Raamatun siteerauksella varmuuden vuoksi: ”Eiköön sinun joukoissa löytykö yhtäkään ennustajaa, päivän valitsijaa tahi tietäjää tahi velhoa tahi lumojaa tahi noitaa tahi merkkein tulkitsijaa tahi joka jotain kuolleilta kysyy, sillä jokainen, joka senkaltaisia tekee, on Herralle kauhistus.” (5. Mooseksen kirjan 18: 10-12). Jo kirjan esipuheen ensimmäisessä lauseessa Lönnrot kritisoi ”esivanhempien tiedon Jumalasta ja hänen vaikutuksestaan muuttuneen tarunsekaiseksi taikauskoksi ja pakanuudeksi”. Hän jatkaa kirjoittaen, kuinka esivanhempiemme taikausko oli niin syvään juurtunutta, että satojen vuosien kristinuskon läsnäolosta huolimatta, näitä tapoja vieläkin ilmaantui ja tavattiin.

Pohdin, kuinka kansanperinteisiin ja vanhoihin viisaustraditioihin lieneekään vaikuttanut tämä virallista tietä oppineiden vähättely kansanperinteitä ja -uskomuksia kohtaan? Lönnrot oli kerännyt aineistonsa informanteiltaan, mutta samalla suoraan kritisoi heidän perinteitään ja elämänkatsomustaan. Nykyisessä kulttuurintutkimuksessa, mikäli aloittaisi tutkimuksen Raamatun lauseella (kuin se olisi suojaava loitsu!) ja informanttien vähättelyllä, ei varmaan pääsisi kovin pitkälle tutkimuksen julkaisemisessa. Toisin oli vuonna 1880. Lönnrot ansaitsee kuitenkin kunnioituksen, sillä ilman hänen keräämiään tietoja, mitä meillä olisi enää tiedossa loitsutraditiosta. Näin hän joka tapauksessa palveli loitsutradition puolesta. Lönnrot jaotteli keräämänsä loitsut seuraaviin 18 (!) kategoriaan:

1. PERUSTUSSANAT työn aloittamiseksi ja liikkeelle lähtemiseksi

2. VAROMUSSANAT pahansuopia vastaan

3. KATEEN SANAT kateellisia vastaan

4. KOSTOSANAT vastustajien pelotukseksi

5. ALKUPERÄISYYDEN TIEDUSTUSSANAT sairauksien alkusyiden selvittämiseksi

6. KORJAUSSANAT sairauksien ja kipujen korjaukseen

7. VIHOTUSSANAT käärmeenpuremiin ja ”vihoitteleviin” haavoihin ja loukkauksiin

8. LUOVUTUSSANAT kipuihin ja tauteihin silloin kun toinen noita on ne aikaansaanut

9. KYYDITYSSANAT lisätään luovutus- ja manaussanojen perään

10. KIPUSANAT kipujen poistoon

11. NUHDESANAT esim. eläinten puremiin tai esim. hammastauteihin

12. HALTIOIHIN SAATTO ELI LUONNONNOSTATUSSANAT (INNOSTUSSANAT) luonnon karastamiseksi sairaita loitsiessa ja itsepintaisten vastustusten poistoon

13. HÄTÄSANAT kovissa tuskissa tai taudinpuuskissa

14. KERSKAUSSANAT vastustajien pelästyttämiseksi, oman voiman julistamiseksi

15. ASETUSSANAT kovien tuskien poistamiseksi taudeissa

16. UHKAUSSANAT luovutussanojen perään, jos niistä ei ole ollut apua

17. MANAUSSANAT kaikenlaisten kipujen, tuskien, kirojen ja vaikeuksien muuntamiseksi

18. KIINNITYSSANAT että paha jää asumaan uuteen asuinpaikkaansa.

Näitä lukiessani pohdin, olisiko myös loitsusanoja, mitkä ovat muita kuin näitä Lönnrotin listaamia sanoja? Mieleeni tulivat esimerkiksi:

*KIITOSSANAT kiitollisuuden kautta muutosvoimaksi

*KANNATTELUSANAT myötätunnossa kannatella kuin kämmenellä

*RUKOUSSANAT korkeampien voimien apuun kutsumiseksi

Marjut Hjeltin kokoamassa Loitsujen Kirjassa (2018, SKS) loitsut jaotellaan teemoittain, esim. elämänkaareen, arkiaskareisiin, lempeen, luonnon antimiin, luonnonilmiöihin, eläimiin, suojautumiseen ja parantamiseen liittyviin loitsuihin.

Alinen ja loitsuilla käskeminen

Omassa ymmärryksessäni liitän loitsut erityisesti Alisen maailman kanssa työskentelyyn. Ne liittyvät maagiseen työskentelyyn, jonka tavoite on erityisesti voimanhaku ja parantuminen. Mikäli käytämme shamanistista tapaa hahmottaa maailmojen tasoja, Alinen edustaa menneisyyttämme, elettyjä elämiä, esivanhempia, voimaeläimiämme ja henkilökohtaisen voimamme perustaa. Suhde Aliseen on oltava kunnossa, että voimme elää tasapainoista elämää täällä arjessamme. Alisessa ovat myös sairauksien ja vaikeuksien synnyt ja alkusyyt. Loitsijan tehtävänä on ollut käyttää sanojen mahtia tuomaan nuo synnyt ja alkusyyt näkyviksi ja sitä kautta parannetuiksi.

Alisen maailman kanssa työskentelyyn liittyy myös käskeminen ja vahva intention mukainen toiminta. Shamaani käyttää tässä kontrollointia ja voimaa. Alinen on syvää, sisäänpäin kääntyvää toimintaa. Aliseen liittyvät myös varjotyöskentely, piilot ja salaisuudet, ikivanha menneisyys. Tämä on luontaista maastoa loitsujen osalta. Tämä on usein myös se maailma, mitä moni ymmärtämätön ja enemmänkin ymmärtävä pelkää, sillä varjoihin, menneisyyteen, kaiken kattavaan pimeyteen ja sisäänpäin luotaavaan syvyyteen liittyy aina pelkoa ja pelkojen kohtaamista silmästä silmään.

Tässä loitsussa loitsitaan kivut ja vaivat tuuliin (Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, s. 53). Ahava tarkoittaa kylmää ja purevaa tuulta.:

”Mene tuonne kun käsken,

Tuulen virmeän väkehen,

Ahavaisen olkapäille,

Ison ilman vietäväksi,

Tuulen tutjuteltavaksi,

Ahavan ajeltavaksi!

Mene hongissa hohaten,

Petäjissä piehtaroiden,

Kuusen latvoissa kuhaten,

Ilman puussa istumatta,

Lengolla lepeämättä,

Niin mene merien poikki

Noita tuulen teitä myöten,

Ahavan rekiratoja,

Ylitse meren yheksän,

Meripuolen kymmenettä!

Tässä loitsussa myös puut ovat vahvasti mukana käsittelemässä tuulen mukanaan viemiä parantavia energioita.

Ylinen ja rukoilunomainen loitsuaminen

Ylisen kanssa työskentely on enemmän antautumista ja rukoilemista, kohti esimerkiksi enkeleitä, pyhimyksiä ja korkeinta tietoisuutta. Ylinen on selkeyttä, tulevaisuutta, tietoisuuden laajenemista, valoa ja sitä, mikä on valmistumassa. Energia ja työskentelytapa Ylisen ja Alisen suhteen on hyvin erilaista, mutta shamaanin polkuun sisältyy tasapainoinen työskentely molempien maailmojen tasojen kanssa. Tästä syntyy kultainen keskitie Keskisiin ja tasapainoinen parantajuus. Kun pohdin näitä tasoja, ajattelen, että olisivatko Ylisen loitsut edes mahdollisia? Vai muuttuvatko ne heti esimerkiksi kiitos- ja ylistyslauluiksi?

Kun jatkoin vanhojen loitsujen lukua, huomasin, että kenties näitä voisi laittaa Ylisen loitsuiksi:

”Neitsyt Maaria emonen,

Rakas äiti armollinen,

Tule tänne, tarvitahan,

katsomahan karjoani,

Viitsimähän viljoani,

Kesäisillä käytävillä;

Kuin sa katsoit kartanossa,

Viitsit viljahuonehessa,

Niin katso karjamailla,

Viitsi viljamättähällä!

Kuo mulle kultakangas,

Vaippa vaskinen vanuta,

Jolla karja katteleisin,

Saarasorkat suojeleisin,

Kuusiaisen kulkiessa,

Matkatessa mauriaisen,

Otsopoian astuessa,

Sinisukan sipsuttaissa!

Päivän puoli luotehessa

Tuota karjani kotihin,

Mua piimässä piteä,

Sekä voissa vouatella.”

(Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja, Karjan puolesta, s. 180-181)

Ensimmäinen loitsuni

Olin aikoinaan aloittanut shamanistisen oppipolkuni ja asuin silloin vielä Tanskassa. Ilmoittauduin sitten jossain kohtaa tanskalaisen shamaani-noidan Annette Høstin shamanismin peruskurssille, jossa opiskelimme muun muassa voimaeläinten hakua ja sielunpalautusta. Kurssin nimi oli ”Shamaanin tie”. Annetten opettajiin kuului Michael Harner, joka oli julkaissut samannimisen kirjan. Se oli myös ensimmäinen lukemani shamanismia käsittelevä kirja, jonka olin lukenut vuonna 1999 Joensuun yliopiston antropologian kurssilla.

Shamaanin tie -kurssi oli tanskankielellä, ja olin jonkin harjoitteen aikana hyvin hämmentynyt, kun yhtäkkiä yksinkertaiset suomenkieliset sanat alkoivat tulla päähäni. Kirjoitin ne ylös muistikirjaani. Muistin kyseiset sanat pitkään ja rallattelin niitä vaikka missä yhteyksissä, kunnes jostain syystä en enää käyttänyt niitä ja unohdin ne. Olin viime aikoinakin harmitellut, että missä lienee se muistikirja, mihin sanat kirjoitin ja mitkä ne sanat olivatkaan. Miten olin voinut unohtaa jotain niin olennaista ja tärkeää! Kuinka ollakaan: Tätä tekstiä kirjoittaessani, selaan Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja, ja olen kirjoittanut ne sanat lyijykynällä sivulle 155! Olen merkannut kohdan ”Terveyssanoja” ja kirjoittanut sivun alalaitaan näin, loitsun nimen ja hymiön sen perään:

”Karhu, ota kämmenellesi!

Susi, ota selkääsi!

*

Kultakala, käytä voimaasi!

Pantteri, käytä nopeuttasi!

*

Kotka, ota siivillesi!

Pöllö, ota kirjallesi!”

Tämä on hyvin yksinkertainen ja nykyaikainen loitsumainen käsky shamanistisessa mielessä. Näissä ilmenee voimaeläinten läsnäolo ja mikä niiden merkitys on itselle. Kutsun voimaeläimiä kannattelemaan minua, kutsun niiden auttamistapaa, kutsun niiden viisautta ja näköalaa. Shamanistiseen työskentelyyn liittyy mielestäni aina hyvin yllättäviä ja rajoja rikkovia yhteyksiä. Kuten tässä ilmenevät kultakala ja pantteri, jotka poikkeavat muista loitsussa ilmenevistä suomalaisista eläinystävistä. Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä juuri ne pomppasivat mieleeni kaikista maailman eläimistä. Mystiset poikkeavuudet laajentavat. Se mitä emme tunnista, luo uutta. Ne herättävät pohtimaan merkityksiä. Itselleni näissä yksinkertaisissa sanoissa on myös metaforisia merkityksiä, esimerkiksi jonkin tietyn eläimen takaa saattaa tulla merkitys-yhteys tiettyyn shamaani-opettajaan ja hänelle kutsu avuksi parannustapahtumaan tai elämänpolun vahvuudeksi.

Tässä sen sijaan Terveyssanoja, jotka olivat kyseisessä kohdassa loitsukirjassa:

”Terve maa, terve manner,

Terve maan haltialle,

Terve Herran temppelille,

Terve tervehyttäjälle!

Täällä tuo polo potevi,

Täällä vaivainen läsivi,

Huonehessa honkaisessa,

Petäjäisessä pesässä,

Tautia nimettömiä,

Nimen tietämättömiä,

Alta lattiat lahovi,

Päältä peite märkänevi,

Jumaloista tunti tullos,

Apu eineisten emistä,

Minun silmin nähtyäni,

Sekä suin puheltuani!

Minkä heitän henkeäni,

Se on henki Herran henki,

Minkä lämmintä lähetän,

Se on lämmin Luojan lämmin,

Min minä valelen veellä,

Valan Jeesuksen verellä,

Huuhon Herran hurmehella,

Hautelen haluvesillä,

Tulla yöllä terveheksi,

Päivällä paranneheksi.

Nouse nyt pois makoamasta,

Hereä uneksimasta,

Kovan onnen ottelulta,

Piolta pahan pakanan,

Asu armossa Jumalan,

Turvassa totisen Luojan!

KUKA TAHANSA VOI TEHDÄ LOITSUN

Rakas ystäväni lähetti minulle alkukesästä muutaman kuvan sivuista Peter von Harpen toimittamasta kirjasta nimeltä ”Suggestio – Pohjaisten opastamismenetelmien käyttö eri kohdealueilla”. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten hän oli päätynyt lukemaan tällaista kirjaa, mikä oli mysteeri sinänsä. Hän laittoi minulle kohdan Risto Santavuoren artikkelista ”Suggestio ja yhteys Kalevalaan”, jossa hän kirjoittaa loitsuista rakentavana ajatteluna. En ollut kuullut kummastakaan kirjoittajasta aiemmin. Huomasin, että Santavuori on kirjoittanut loitsuista laajemminkin, ja tähän kirjaan olisi varmasti hyvä tutustua tarkemmin: https://www.sammakko.com/tuote/risto-santavuori-loitsu-kalevalan-avain/

Santavuori kirjoittaa artikkelin sivulla 304, kuinka ”loitsu on sanaa sanan syvässä merkityksessä: koskettavaa, uuttaluovaa, ohjaavaa sanaa.” Hän kirjoittaa, kuinka ”loitsu on sarja erilaisia ja eri merkityksisiä suggestioita, joista tietyin rakenneperiaattein on luotu asiakastyössä käytettävä rituaalinomainen kokonaisuus, jonka tarkoituksena on vapauttaa asiakkaan mieli ahdistavista, masentavista ja elimistön toimintaa kuormittavista ajatuksista ja suunnata huomio tervehtymiseen, onnistumiseen, tavoitteelliseen ajatteluun ja vahvistaa itsetuntoa.”

Santavuori tiivistää mielenkiintoisesti:

”Loitsun kohde ja toimintaperiaate:

MIELI on loitsun kohde.

MIELEN KIELI on metaforakieltä, jota mieli ymmärtää.

TAJUNNAN AVAAMINEN avaa yhteyttä mieleen.

SUGGESTIO on tavoitteen mukainen viesti mielelle.

Loitsun käyttöyhteys: asiakastapaaminen

YHTEYS avataan kolmella tasolla.

DISSOSIAATIO irrottaa identiteetin vaivasta.

SUGGESTIO sysää muutoksen käyntiin.

EHEYTYS palauttaa tasapainon.”

Santavuori kirjoittaa artikkelin sivulla 310, kuinka loitsuihin liittyy vanhoihin kaavoihin perehtyminen, kokemusten kerryttäminen ja siirtäminen, loitsujen harjoittaminen ja salaisuuksiin vihkiytyminen. Hän kirjoittaa kuinka loitsu operoi ihmisen mielessä; sen toimivuus on sidoksissa ihmisen mieleen ja intentioon. Hän kirjoittaa, kuinka jokainen voi luoda uuden loitsun, uuden suggestion eli viestin mikä mielletään tai omaksutaan todeksi. ”Loitsu on kenen tahansa kehiteltävissä ja mihin tahansa tilanteeseen voi synnyttää tai tuoda valmiin loitsun.” Mielikuvilla ja mielikuvituksella on tehtävänsä kaikessa loitsuun liittyvässä parantamisessa ja käskemisessä. Kuinka rakennamme ja luomme elämää, on täysin sidoksissa mielikuviimme ja mielikuvitukseemme, mihin suuntaan kuljemme. Mitä rakennamme, mitä leivomme ja millaisen kukkakimpun sommittelemme, tai yhteiskunnassa: millaista byrokratiaa tai politiikkaa itse luomme päätöksillämme ja valinnoillamme.

Loitsun voi kohdentaa mihin tahansa asiaan ja teemaan, kuten Santavuori kirjoittaa. Loitsu on iätön, ikuinen mahdollisuus.

LOITSIJATTAREN SYNTY

Noidan synty:

Kyllä tieän noian synnyn,

Sekä alun arpojia:

Tuoll’ on noita syntynynnä,

Tuolla alku arpojien,

Pohjan penkeren takana,

Lapin maassa laakeassa;

Siell’ on noita syntynynnä,

Siellä arpoja sikesi,

Hakoisella vuotehella,

Kivisellä pääalalla.

Tähän loitsuun tutustumisen jäljeen kuuntelin Deepthin musiikkivideon Loitsu:

Deepthin kappale ja musiikkivideo peilaa mielestäni hienosti, kuinka loitsuihin kutsu käy nykyajassa, uusin äänin, mutta ikivanhoihin yhteyksiin pohjautuen. Olen varma, että muinaiset esivanhemmat ovat Deepthin ja meidän kaikkien kuuntelijoiden ja kanssa-laulajien ympärillä suojelemassa ja kutsumassa loitsujen piiriin – vain. mikäli me itse kuulemme kutsun ja haluamme siihen vastata. Lopuksi Sinulle kysymyksiä ja yksi tehtävä, yhdessä pohtimiseen, vanhan muistamiseen ja uuden luomiseen:

Kysymykset:

• Mikä aktivoi meitä tässä ajassa loitsujen muistamisessa ja käytössä?

• Missä tilanteissa voisin käyttää loitsuja?

• Onko loitsujen käyttäminen minulle luonnollista?

Tehtävä:

Keksi Oravaloitsulle uusi loppu. Orava-loitsu on ollut metsästykseen käytetty ja silloiseen ajanhenkeen sopiva. Tänä aikana, haluamme suojella metsistämme vähentyneitä oravia, ja käännämme sanat elämän puolesta oraville! Tässä on vanha orava-loitsu. Kuinka kääntäisit sanat elämän puolesta?

”Oravainen kummun kukka,

Kummun kukka, maan ihana,

Kuusen kultainen omena,

Metsän kissa kirmiäinen,

Jok’ olet oksilla olia,

Havupuissa haahailia,

Pure puuta, syö käpyä,

Kuku kuusen lehväsellä,

Niin kuin pyy pesänsä päällä,

Teiri urpakoivussansa,

Oksalla ojenteleite,

Lehvällä levätteleite,

Minun jousta jouvuttaissa,

Vasamaista valmistaissa,

Tahi sauvan saatavaksi,

Koprin koppaeltavaksi!”

(katso myös Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja, s. 145-146, muut versiot Oravan sanoista. Tämä on c-versio sivulta 146.)

Kirjoita vastaukseksi oma versiosi loitsun lopusta. Voimme myös keskustella sanoista, joiden merkitys on epäselvä ja muistella niiden merkityksiä.