SIELUNMENETYS, SIELUNPALAUTUS JA SIELUNKASVATUS

Kirjoitan tässä tekstissä lyhyesti otsikon kolmesta keskeisestä shamanistisesta termistä. Teemme ikäänkuin yhteisen retken, jossa katsomme sielumme kadonneita palasia, palautamme niitä, ja kokonaisvaltaisesta tasapainontilasta lähdemme kasvattamaan jo eheytynyttä sielua.

Kun puhumme sielusta, tarkkailen ensimmäisenä sydämen aluetta. Shamanistisia sielunpalautuksia tehdessämme, operoimme siten että keskiö on ihmisen sydämessä, mutta hääräilemme toki koko ihmisen alueella ja myös aurassa. Sielu on lopulta yhteydessä koko maailmankaikkeuteen. Shamanistinen hoitaja on välittäjä näkyväisen ja näkymättömän välillä. Sielunpalautusta kokeva henkilö on näkyväinen fyysinen ruumillistuma, mutta shamanistinen hoitaja saattaa matkata useissa eri tasoissa ja henkisissä maailmoissa sielunpalautustehtävissä. Klassisessa shamanismissa kerromme siitä, kuinka shamaani hakee henkioppailta apua. Itseasiassa hoitaja on matkakaveri, ja itse hoidettava hakee itse itsensä takaisin sinne minne sielu oli jäänyt. Tämä kaikki on hyvin kiehtovaa, ja mikä olisi lopulta mieluisampaa kuin hoitaa sielua?

ESSENCE // SIELU

Kun luen sielunmenetyksestä englanninkielistä tekstiä, tulee vastaan sana ”Essence”, jolle en löydä oikein sopivaa suomenkielistä sanaa. Merriam-Websterin sanakirjan mukaan sillä viitataan ihmisen tai asian perimmäiseen, absoluuttiseen luonteeseen. Essence on se, mikä tekee asian siksi mikä se on. Ihmisen kohdalla se viittaa keskeisimpiin attribuutteihin mitkä ovat tärkeimmät ja arvokkaimmat kyseisen ihmisen kokonaisuudelle. Essence-sanaa voi käyttää myös synonyymina sanalle sielu. Sielu ollen ihmisen ei-materiaalinen, henkinen kokonaisuus.  Sieluun liittyy ihmisen kokonaisuus ja kokonaisuuden kokemus. Se on meissä kaikissa, se tekee meidät siksi mitä me olemme.

Koulussa opimme ihmisen biologisesta kokonaisuudesta, ja lukiossa psykan tunneilla alamme pohtimaan ensimmäisen kerran ihmisen mieltä. En kuitenkaan muista omista kouluvuosistani, että milloinkaan olisimme syvällisemmin pohtineet ihmisen sielua ja sen kokonaisuutta? En muista myöskään, että vanhempani olisivat koskaan jutelleet kanssani ihmisen sielusta. Tämä johtunee siitä, etteivät heidänkään vanhempansa näin tehneet. Luulen, että monet meistä olisivat kaivanneet omassa ihmiseksi tulossaan jo varhaisemmassa vaiheessa pohdintaa sielusta ja omasta kokonaisuudestaan ihmisenä. Toisaalta, kenties meidän on paras aika aloittaa se juuri nyt, ja nyt olemme siihen valmiit! 😊

SIELUNMENETYS

Michael Winkelman Arizonan yliopistosta ilmaisee vapaan suomennokseni kautta näin:

”Sielunmenetys on keskeinen shamanistinen termi, joka merkitsee vauriota henkilön oman itsen essenssissä (sielussa) (Achterberg, 1985) ja oman itsen keskeisissä tekijöissä (Ingerman, 1991), sisältäen perustavanlaatuisten henkilökohtaiseen identiteettiin ja tunteisiin liittyvien aspektien menetyksen tai vaurion.  Tämä vaurio ihmisen sielussa ilmenee epätoivona ja elämän merkityksen menetyksenä, sekä menetyksenä yhteenkuuluvuuden tunteesta muihin. Sielunmenetys tulee traumasta joka dissosioi, ja täten dissosioivat aspektit ovat parannustapahtuman keskeisimmät asiat. Sielun elpyminen edellyttää itsen traumatisoituneiden ja sosiaalisesti vieraantuneiden osien palauttamista. Yhteisön osallistuminen on keskeinen osa sielunpalautusta ja sosiaalista tukea, joka on välttämätön oman sielun integraatiolle.”

 (”Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi.” Lähde: Terveyskirjasto)

 (Lähde: Winkelman, Michael 2002, Shamanism as Neurotheology and Evolutionary Psychology, AMERICAN BEHAVIORAL SCIENTIST, Vol. 45 No. 12, August 2002)

Monella meistä on kokemusta sielunmenetyksestä, ehkä kaikilla meistä. Jos ei tästä elämästä, niitä on edellisistä elämistä. Työstämme näitä kokemuksia jokaisessa kierrossamme ihmisenä, ja ne muuttavat muotoaan, ja jossain kohtaa palaudumme jälleen luonnolliseen sielunelämäämme.

Meidän täytyy myös huomioida, että olemme luultavasti aiheuttaneet muille ihmisille ja elollisille myös sielunmenetystä joko tässä tai edellisessä elämässämme. Näihin tilanteisiin on vaikuttanut sen aikaiset harhaluulomme, kypsymättömyytemme ja oma kipuilumme. Tulemme tietoiseksi tästä, ja pyydämme näitä tapahtumia anteeksi. Meidän ei tarvitse jäädä kiinni näihin menneisiin tapahtumiin, vaan jatkamme elämää tästä hetkestä käsin. Samalla annamme anteeksi heille, jotka omasta kypsymättömyydestä meitä kaltoin kohdelleet. Meidän tulee kuitenkin ottaa itse vastuu oman elämämme arvokkuudesta, ja toimia oman hyvinvointimme hyväksi. Winkelmanin teksti kehoittaa meitä myös yhteisölliseen vastuuseen ja pitämään toisistamme huolta. Kenenkään ei pitäisi jäädä tahtomattaan yksin (ellei itse halua erakoitua terveistä lähtökohdista. Myös erakoiden tulee kuitenkin tehdä itsetutkiskelua, ovatko lähtökohdat täysin terveet, vai onko taustalla piileviä traumoja.) Sielunvapautuminen merkitsee vapautumista myös piilevistä traumoista.

SIELUNPALAUTUS

Shamanismin keskeiset parannusmenetelmät liittyvät sielunpalautuksiin. Shamaanin keskeisin tehtävä on parantaminen. Saamani oppien mukaan shamaanin parantajuuden aspekti on sidoksissa maa-elementtiin ja eteläiseen ilmansuuntaan.

Sielunpalautus ja shamanistinen parantaminen on mieluinen tehtävä. On hyvin mielenkiintoista nähdä tämä elämän monimuotoisuus ja ihmisyyden moniuloitteisuus, josta opimme toinen toisiltamme jatkuvasti lisää. Jokainen parannustapahtuma on omanlaisensa, ja henki ohjaa tilanteen hetkessä inspiroiden. Joskus metodit ovat ikiaikaisia, joskus ne syntyvät siinä hetkessä. Uusia metodeja opetetaan koko ajan, ja shamanistisen toimijan tehtävä on välittää näitä.

Huomaan itse käyttäväni hyvin usein niin sanottu ”harnerilaista metodia” (metodia josta Michael Harner kirjoittaa klassikkokirjassaan Shamaanin tie), ja johon sain kosketuksen ollessani tanskalaisen shamaanin Annette Høstin (joka on Scandinavian Center of Shamanic Studies:n perustaja) Shamaanin tie-kurssilla. Keskustelen asianosaisen kanssa, jonka jälkeen hän käy selinmakuulle. Kutsun paikalle oppaamme. Käytän avukseni shamanistisia instrumentteja. Operoin sydän-chakran alueella, ja ilma/hengitys on apuna kun vedämme parannettavaa energiaa ulos, vapauttaen sen. Lopulta sinetöimme uutta. Kiitämme. En jostain syystä pysty tai halua tästä nyt tarkemmin tai toisella tavalla kirjoittaa, mutta voimme kenties löytää monipuolisia kuvauksia erilaisista sielunpalautus menetelmistä ja tapahtumista shamanismia käsittelevästä kirjallisuudesta.

Olen omassa elämässäni elänyt myös tilanteita, joissa en pysty juuri nyt palauttamaan kaikkia sieluni osia takaisin VÄLITTÖMÄSTI, ja joudun odottamaan. Olen kuitenkin täysin varma, että sielunpalautus tapahtuu kokonaisuudessaan oikeaan aikaan ja ajallaan, sitä tahtia kun kapasiteettini on valmis ottamaan vastaan. Saan kuitenkin shamanistisia metodeja ja yhteisön tuella henkistä vahvuutta ja apua kestämään tilanteita, joissa sieluni ei ole kokonainen. Tämän vuoksi en enää kärsi näistä sielunmenetyksistä, vaan opin hyväksymään vallitsevan tilanteen ja elämään sen kanssa. Ihmisen sielunelämä on loppujen lopuksi suuri mysteeri, ja sen vuoksi myös äärettömän kiehtovaa!

SIELUNKASVATUS

Opettajani don Oscarin mukaan shamanismi on ”sielun kasvattamista” tai sielun kasvamista. Kapasiteettimme ihmisinä kasvaa jatkuvasti, niin myötä- kuin ylämäissä. Kasvatamme sieluamme läsnäolon taidollamme. Jotkut meistä ovat rajatiedollisia pioneerejä, ja kasvattavat sielullisia yhteyksiä tavoilla, joihin eivät sanat riitä. Kasvatamme sieluamme hyväksymisen ja rakastamisen laajuudellamme. Opimme rakastamaan ja hyväksymään itsemme. Opimme näkemään toisemme sielun peilikuvana. Opimme tästä kasvatuksesta rakentamaan myös yhteiskuntaa, yhteisöllisyyttä ja maailmanrauhaa kestävällä tavalla, joka edesauttaa luonnon monimuotoisuutta ja niin ihmiskunnan ja koko planeetan selviytymistä. Mennään rohkeasti eteenpäin elämänpolullamme, ja katsotaan, mitä tämä Suuri Mysteeri meille näyttää!

SHAMANISMIN JATKOKURSSI SIELUNPALAUTUKSESTA

Olisin kiinnostunut järjestämään shamanismin jatkokurssin kaikille peruskurssin opiskelleille teemasta sielunpalautus, jossa keskustelisimme yhdessä laajemmin sielunmenetys ja -kasvatus, sekä harjoittelisimme sielunpalautus-tekniikoita. Sopiva ajankohta tälle kurssille olisi viikonloppu 28.2.-1.3.2020, mutta haluaisin kuulla onko tällaiselle kurssille kiinnostusta ja toivomuksia potentiaalisista kurssipaikoista? Tämä olisi pienen porukan kurssi, maks. 8-11 henkeä. Vaihtoehtoisesti järjestän kyseisenä viikonloppuna shamanismin peruskurssin. Minulle voi laittaa alustavaa viestiä osoitteeseen info@karhuntalo.com mikäli kurssiteema kiinnostaisi ja vinkkejä sopivaksi kurssipaikaksi.

 KIITOS