MASENNUS SHAMANISTISIN SILMIN

Lepään valkenevassa aamussa ja pohdin, mitä masennus on? Miksi yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä, tästä yritän ottaa selvää. Tämä koskettaa niin suurta joukkoa ihmisiä, että jotain on tehtävä. Kansanparantaja pohtii.

Tämä on laaja teema, josta noukin vain valittuja tulokulmia. Tekstin lopuksi kirjoitan mielikuvamatkan masentuneeseen sielunmaisemaan. Mitä sieltä löytyykään? Voimme ehkä yllättyä.

MASENNUS SUOMESSA

Minua on koskettanut suuresti uutinen, että yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Tästä helmikuisesta uutisesta alkaen olen pohtinut tätä asiaa:

https://yle.fi/uutiset/3-10639704

Shamanistisen parantajan ja kansanparantajan näkökulmasta jotain muutosta oon tapahtumassa, kun sadat tuhannet ihmiset syövät lääkkeitä ja alamme saavuttaa kriittisen tilan. Mikäli olemassaolevat lääkkeet auttavat, miksi masentuneiden määrä on kasvanut tällä tavalla eivätkä nämä ihmiset ole parantuneet? Onko masennuksen SYITÄ osattu parantaa asianmukaisella tavalla? Saavatko masentuneet tarvitsemansa avun sillä tavalla, mikä todella auttaisi heitä?

Lääkkeillä saattaa kuitenkin olla jotain vaikutusta, joten olkaamme kiitollisia siitä. En kuitenkaan tiedä tätä varmaksi, koska minulla ei ole kokemusta teollisista lääkkeistä. Uskon luonnonlääkkeisiin ja niistä minulla on kokemusta. Näen, että teolliset lääkkeet pelottavat minua yhtäpaljon kuin shamanistiset lääkkeet pelottanevat teollisiin lääkkeisiin uskovaa. Minua pelottaa teollisten lääkkeiden riippuvuus, niiden yhteys rahatalouteen, sekä resurssipulaan sidottu vaihtoehdottomuus millä niitä tarjotaan.

Lienee kuitenkin näin, että mikäli meillä olisi kansallista viisautta yhdistää taitavasti länsimainen lääketiede ja luonnonmukaiset shamanistiset menetelmät, meillä ei olisi näin monia lääkkeitä syöviä. Meillä olisi sen sijaan ainutlaatuista näyttöä koko maailmalle, kuinka täällä tuemme toinen toisiamme. Niin ihmisinä kuin terveyttä edistäviä parantajina, kukin omine kykyinemme ja tietoinemme.

Mitäpä jos lääkereseptin sijaan masennuspotilaalle annettaisiin ensin Shamanistinen sielunpalautus? Näkisin myös muita luonnon keinoja tässä osana. Ja vasta mikäli se ei kertakaikkiaan toimi, siirtyisimme lääkkeisiin? Voisiko tämä olla turvallisempi ja terveellisempi vaihtoehto, joka itseasiassa perustuu henkilön omalle luontaiselle kapasiteetille voimistua kestävällä tavalla? Kuinka paljon tämä toisi säästöä myös yhteiskunnalle?

Pitäisikö meillä olla yhtä monta shamaania ja kansanparantajaa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, kuin mitä on lääkäreitä? Tai ainakin yksi per osasto? Mitä silloin saisimme aikaan? Olemme jo kouluttaneet kursseilla satoja ihmisiä per vuosi shamanististen opettajien voimin, ja meillä on loistavaa potentiaalia shamanistisiksi työntekijöiksi yhteiskunnan eri aloille auttamaan ihmisiä laajasti. Koulutusta tarvitaan lisää ja syventävää tietoa. Osa lääkäreistä voisi saada shamanistisen koulutuksen, ja nämä tapaukset toisivat hyvän integraation uudistuneeseen hoitojärjestelmään, jonka juuret yltävät syvälle maahamme. Moni lääkäri, sairaanhoitaja ja psykoterapeutti onkin jo saanut oppeja ”molemmilta puolilta”. Nämä ovat lääkejuuremme. Toivoisin kansanparannuksesta ja shamanismista kurssit jokaiseen maamme lääketieteelliseen. Katsotaan tätä myös tieteen näkökulmasta, ja tutkitaan YHDESSÄ lisää!

SIELUN SIEMEN

Kuinka nykyinen lääketiede huomioi ihmisen sielun osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja hoitaa sitä? Näkisin, että yli 400 000 henkilön masennus viittaa kansalliseen oireiluun, mikä johtuu sielumme irrallisuudesta. Henkinen puoli meissä ei ole saanut tarpeeksi ravintoa. Henkinen puoli on myös sidoksissa siihen elämäntehtävään, mikä meille kaikille on annettu, ja mikä inspiroiden vie ihmistä eteenpäin elämässä. Meillä kaikilla on tehtävä ja merkitys täällä. Masennus yrittää väittää, ettei näin ole.

Kun katson masennusta shamanistisin silmin, katson ihmisen tietoisuuteen osana koko ihmisen olemusta. Näen siellä eräänlaisen latentin siemenen, joka on energeettisesti passiivinen, joskus jopa mustunut tai ”turmeltunut”. Tavoitteenani on katsoa, mikä tämä siemen on, ja mikä on ihmisen syvällä oleva aspekti, mitä masentunut henkilö ei ole antanut toteuttaa, kokea, tuntea, päästää vapaaksi? Tämä voi olla esimerkiksi jokin tunne (esim latentti vihan tunne) tai jokin luovuuden potentiaali joka ei ole päässyt vielä muuntumaan ja positiivisen transformaation kautta inspiroimaan olevan olennon kokemusmaailmaa. Nostetaan tämä kissa nyt pöydälle!

SISÄINEN MAAILMA

Kyse on ennenkaikkea sisäisestä maailmasta. Kuinka havahdumme tästä sisäisestä maailmasta käsin tästä masennuksen sumuverhosta?

Ota selvää, mitä on sisäinen maailmasi. Opi tuntemaan ja kokemaan kehosi energiat syvällisemmin, ja ennenkaikkea: OPI HENGITTÄMÄÄN OIKEIN. Tiedosta hengityksesi, ja mene jonkun henkilön luo, joka voi opettaa sinua hengittämään syvemmin. Mitä syvempi hengitys; sitä syvempi tietoisuus. Mitä syvempi tietoisuus, sitä ikiaikaisempi onnellisuus.

Terveyskeskusten shamanistisissa piireissä opettaisimme hengittämään oikein. Tätä tarvittaisiin myös vanhainkoteihin: siellä on masentuneita vanhuksia, ja meidän pitäisi pitää parempaa huolta vanhuksistamme. Miten käy vanhainkotien, kun vanhukset alkavatkin inspiroitua ja nousta vuoteistaan? Emme voi antaa heille enempää myöskään unilääkkeitä!

ULKOISET MUODOT

Joskus myös ulkoiset muodot vaikuttavat masentavasti. Kun yli 400 000 suomalaista on masentunut, meidän täytyy myös katsoa ulos, millaisen ulkoisen maailman olemme Suomeen luoneet?

Kävin viikolla kauppakeskuksessa olevassa kirjakaupassa. Havahduin yhtäkkiä siihen, että kaupassa ei ollut ikkunoita. Itseasiassa, missään kauppakeskuksen sisällä olevassa liikkeessä ei ollut ikkunoita. Näinhän on myös isoissa automarketeissamme, joissa työskentelee tuhansia ihmisiä. On fokuksena vain myytävistä tuotteista ja rahaa tuovista asiakkaista huolehtiminen. Vankilahuoneissakin on ikkunat, mutta ei näissä työpaikoissa. Mitä ovat kaikki nämä elementtitalot ja ilman estetiikkaa olevat hallit mitä olemme tähän maahan rakentaneet? Kaiholla ajattelen myös puisissa rakennuksissa olleita iso-ikkunaisia kyläkauppoja ja ympäri kauniita maalaismaisemia puksuttelevia kauppa-autoja. Olemme korvanneet nämä hypermarketeilla rahan katse silmissä. Olemme kaikki vastuussa.

Korkealla Ympäristöestetiikalla ja ihmisten esteettisellä hyvinvoinnilla ei ole ollut sijaa teho-arkkitehtonisessa ajattelussa, jossa maksimoidaan rahallinen hyöty. Kun katson tällä hetkellä esimerkiksi kotikaupunkini Joensuun arkkitehtuuria, kuten koulurakennuksia, päiväkoteja, laitoksia, niin en inspiroidu. Arkkitehtuuri on äärimmäisen tylsää. Kuinka tämä vaikuttaa ihmisiin, jotka näissä ovat sisällä ja jotka näitä katsovat ulkoa? Miksi emme ole hyödyntäneet ja kehittäneet sitä upeaa puuarkkitehtuuria mitä meiltä myös löytyy? Missä ovat uniikit puukoristeet ja gaudimaiset mosaiikit?

On aika pohtia laajemmin, millaista arkkitehtuuria haluamme Suomeen, ja millaisia työympäristöjä ihmisille tarjoamme?

Täytyy olla erittäin vahva ihminen, että pysyy iloisena ikkunattomassa boksissa määrätyn työajan puitteissa. Onneksi vastapainoksi, kanssani jutellut iloinen kirjakaupan myyjä kertoi asuvansa kaukana maalla. Olkoon kaikilla vastapaino, että pysymme terveinä.

TELEVISIO, ALKOHOLI JA MUUT ÄRSYKKEET

Mikäli haluamme havahtua tästä masentavasta tilasta, on syytä huomioida, mitkä asiat vievät tiedostavaa energiaa alas, ja mitkä vievät ylös. Vaikka joku saattaa saada hetkellisiä positiivisia aistiärsykkeitä ja uutta tietoa TV:n katselusta, alkoholijuonnista, sometuksesta, ja tietokonepeleistä, on kuitenkin niin, että nämä toiminnot eivät lopuksi vie ylöspäin vaan alaspäin. Ongelma on niiden passivoivassa, ehdollistavassa ja riippuvuuksia lisäävässä koukussa.

Mikä meitä voi sitten viedä ylöspäin?

TIE MASENNUKSESTA YLÖSPÄIN

Shamanistisesta näkökulmasta katsottuna masennuksen SYYT ovat ehdottomasti korjattavissa. Syyt sijaitsevat suuressa mysteerissä ja lähestymme niitä kunnioituksella. Lisäksi on hoitomuotoja, jotka auttavat tukemaan ihmistä siinä prosessissa, joka kestää aikansa syiden vapauttamisessa. Masennuksesta on mahdollista toipua siten, että lopullinen havahtuminen tapahtuu.

Avain tässä on luottamuksellinen ja turvallinen ystävyys kansanparantajan/Shamanistisen parantajan ja masennusta kokevan välillä. Lähdemme kuin yhteiselle retkelle, missä annamme luontoäidille lahjan, ja saamme uusia eväitä elämään. Rakennamme yhdessä rohkeutta muutokseen, teemme tarvittavan suunnitelman kotona tehtävään harjoitteluun, ja tuemme toisiamme.

Shamanistisen parantajan ensimmäinen tehtävä on syväkuuntelu. Shamanistiselle parantajalle yksikään ystävä joka tulee hoitoon ei ole vain ohimenevä ilmiö jolle on sama lääke kuin kaikille. Jokaiselle on oma lääkkeensä, mutta nämä lääkkeet löytyvät meidän omasta sisäisestä maailmastamme käsin, missä emme lopulta tarvitse mitään.

Jokaisen elämällä on merkitys.

”Kukaan ei ole ulkopuolella kaiken.”

MIELIKUVAMATKA

Mikäli luet tämän mielikuvamatkan; istu mukavasti, ja älä yritä ymmärtää mitä kirjoitan. Voit vain lukea sen, ja antaa tämän symbolisen tekstin virrata sanoina mieleen. Kiitos, mikäli luet tämän. Kiitos erityisesti, mikäli luet tämän ollessasi masentunut.

”Olen matkalla Masennuksen luo. Matka sinne käy hyvin nopeasti. Vajoaa vain alas, jostain, mikä on jotain muuta kuin painovoima. Putoan äärettömän ajan mutta vain hetken. Tänne on helppo vajota. Tämä on tuttu paikka, ja siksi tavallaan myös turvallinen. Täältä ei voi nousta ylös.

Tunnen Masennuksen energian jo kaukaa. Painostavaa. Masennuksen aura on laaja. Vaikka se työntää poispäin kaikkea, se työntää myös puoleensa. Olen kiinni tässä kuin musta magneetti.

Räpyttelen siipiäni kuin pikkulintu. Räpyttelen ripsiäni.

Pimeyden energia täällä on hyvin painavaa, painostavaa ja ennenkaikkea passiivista: Täällä ei mikään halua liikkua mihinkään suuntaan. Täällä ei kiinnosta mikään, täältä ei ole ulospääsyä. Täällä kaikki katoaa pohjattomaan negatiiviseen pimeyteen. Masennuksen magnetismi. Se on ottanut minut valtaansa.

Lepään vain hetken.

Kuka minä olen joka tulin tänne? Minä pieni en kuulu tänne, mutta olen niin pieni ja mitättömän oloinen, ettei edes tämä suuri Masennus minua huomaa (Masennusta ei kiinnosta). Olen kuitenkin täällä, ja jotenkin räpyttelen. Minut omaava ihminen havahtuu.

Yhtäkkiä otan taskustani pienen munan sillä tavalla, ettei Masennus sitä huomaa. Osaan tehdä pieniä kepposia. Muna hohtaa uskomatonta sävyä, kuin jostain muualta. Laitan munan hetkeksi varovasti Masennuksen kainaloon. Säpsähdän, kun kainalon lämmössä muna repeää auki.

Sieltä työntyy esiin pieni, violetinvärinen, pienenpieni lohikäärme. Se hohtaa valoa. Se venyttää tulista kieltään ja sen silmät palavat. Se on herännyt kuorestaan. Se tulee elämään kauan, koska lohikäärmeen elämä on hyvin pitkä.

Lohikäärme ei ole koskaan Masennuksesta kuullutkaan. Lohikäärmeelle Masennus on Äiti Elämä.

Lohikäärme alkaa elämään. Se kasvaa suuremmoiseksi, ja täyttää kaiken sen tilan, mikä Masennus oli. Tila repeää joka suuntiin lohikäärmeen violetin väristä valoa.

On aika synnyttää lohikäärmettä kuunnellen.

Mitä?”

Voimme kenties aloittaa piirtämällä.