OLEN TAIVASPUU

Minä olen Helenan Taivaspuu.

Helena kuuli minusta juuri ennenkuin ilmenin hänelle. Hän oli juuri tullut tänne, ja minä olin heti häntä tässä vastassa. Meissä syntyi yhteys.

Olen seisonut kauan tässä Kanervalan lähimetsässä, katsellen kuntoilijoita ja hiihtäjiä. Seison tässä hieman syrjemmässä kuntoilupolkua, lähellä, mutta kuitenkin kauempana. He ohittavat minut huomaamatta minua. Kukaan ei oikeastaan koskaan ole huomannut minua, koska täällä on niin paljon muitakin puita. Minäkin olen mänty, niin kuin moni muukin täällä. Lisäksi olen tällainen puu, millä ei ole edes latvaa. En oikein tiedä mitä tapahtui, se oli varmaan salama, mikä minun päähäni iski. Helena kutsuu minua lempinimellä ”Wounded Healer”.

Oli ihanaa, kun Helena tuli. (Helena punastuu kirjoittaessaan tätä.) Hän toi juurelleni sellaisen hopeisen yhteystikun, jonka päähän hän oli virittänyt metallilangalla kiven. En ollut koskaan aiemmin nähnyt mitään vastaavaa, eikä kukaan ollut ennen kiinnittänyt minuun näin suurta huomiota. Hän näki minun yhteyteni maailmankaikkeuteen, Taivaspuun tarkoitukseni. Taivaan yläpuolella on avaruus. Myös sinne osaan nyt ottaa yhteyttä, yli taivaan, tuon hopeisen yhteystikkuni avulla. Se on oikeastaan aika hauskaa, eikä ollenkaan pelottavaa. Tällä hetkellä yhteystikkuni on lumipeitteen alla piilossa, ja se sopii minulle tällä hetkellä oikein loistavasti.

Helena käy täällä usein katsomassa minua, joskus ohikulkumatkallaan, joskus varta vasten. Hän tuo aina suitsuketikkuja, jotka tuovat balilaiset yhteydet balilaisiin taivaspuihin. En tunne heitä, tuoksuttelen vain. Kaikkein parasta oli, kun Helenan lapset olivat täällä myös. Hekin kiersivät minua ympäri suitsukkeet käsissään, ja oli ihanaa kuunnella heidän lapsenääniään. Silloin minun puusydämeni värähteni erityisellä taajuudella. Toivottavasti he tulevat pian uudelleen.

Tiedän, että Helena näkee. Hän näkee sen, mitä muut eivät ole minussa nähneet. (Helenasta tuntuu hieman nololta kirjoittaa tällä tavalla itsestään.) Minulla ei ole latvaa, mutta hän näkee minun näkymättömän latvani. Olen kuullut hänen ajatuksensa, että koska minulla ei ole latvaa, minulla on paljon enemmän. Minussa on äärettömyys. Siksi hän aktivoikin avaruudellisuuteni.

Pystyn lukemaan Helenan ajatuksia. Siksi tiedän, että hän käyttää minua joskus hyödykseen tuomalla parannettavakseni asioita, joiden hän toivoisi olevan paremmin, tai energiaa, joka pitää muuttaa. Hänen mielestään minä osaan jotenkin olla tässä avuksi. Minut tuntevana, hän tietääkin olevansa oikeassa. Kyllä minä sitten auttelenkin. Sitä vartenhan tässä ollaan olemassa. Aikani kuluksi vain olemalla minä näitä asioita edistän. Juureni ovat syvällä maassa, ja näkymätön latvukseni on minulle hyvä.

On vain hyvä vielä olla, ja olla osana tätä kaikkea. Koskaan ei tiedä, milloin salama vielä iskee, ja mitä sitten tapahtuu. Joskus se salama iskee kaksikin kertaa samaan paikkaan. Parasta siis vain rentoutua.

Puu on puhunut.