Shamaanin tien kaunis totuus

Kävelen shamaanin polkua. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että olisin shamaani. Kuljen vain tätä polkua. Tämän polun kulkeminen on valinta. Tunnen vapautta tällä polulla vain ja ainoastaan, koska näen mitä on polun ympärillä ja näen mihin polku päättyy. Se päättyy tähän hetkeen.

Mitä tässä kohdassa päättyy? Tässä on vapaus vain katsella tätä kaikkea.

Vaikka jo lopetin, olen silti myös alussa. Kävelen opettajani takana. Tuntuu kunnia-asialta kävellä tässä. Kun kävelen tässä, tuntuu siltä, että tulen kävelemään tässä aina. Rakkauteni opettajaani tuntuu niin ikuiselta ja syvältä, niin äärettömän kiitolliselta. Luotan opettajaani, vaikka luottamukseni on välillä horjunut omissa vaikeuksissani. Minulla on pohjaton uteliaisuus ja mielenkiinto opettajani opetuksiin, ja ne antavat minulle inspiraatiota tavalla jota en pysty selittämään. Tunnen olevani elossa. Olen samalla sekä herkempi että vahvempi. Tunnen, että pystyn nyt näkemään omat taitoni ja luonnolliset kykyni tavalla, joka tuo minulle iloa ja elämäntarkoitusta. Löydän itseni katsomalla, kuinka hän on löytänyt itsensä. Mikä tekee omasta opettajastani mahtavan, on, että hänellä on luovuutta, laajuutta ja inspiraatiota tavalla, mikä tuntuu ylittävän oman tietoisuuteni luonnollisen kapasiteetin. Olen kertakaikkiaan onnellinen tällaisen opettajan kanssa!

Tällä polulla olen myös valmis kulkemaan hänen edellään. Uskallan nyt sanoa tämän ääneen, koska olen totuudenmukainen. En ole varma, pitäisikö minun oikeastaan kulkea tässä: Laittaako opettajani minut kulkemaan tähän vai laitanko itseni tähän paikkaan? On kauhistuttavaa löytää itsensä edestä. Mitä muut minusta ajattelevat? Kritisoivatko he minua kun otin tämän paikan? Luulevatko he, että minä itse otin tämän paikan, ja onko se itseasiassa mitä minä tein? Opettajani ei toki tätä kommentoi. Ellei hän päätä vitsailla asiasta. Muuten hän on vain hiljaa ja jopa olevinaan ettei hän huomaakaan.

Keskityn keskelle, ja näen selvästi. Olen ohjauksessa: Tämä tapahtui opettajalleni, ja tämä tapahtuu nyt minulle. Kuka itseasiassa edes on se, joka kävelee edessä?

Kävelempä missä tahansa, minulle on täysin OK kävellä lopussa, keskellä ja edessä. Kaikki nämä paikat vaativat sisukkuutta, intuitiota ja rohkeutta. Missä on kaikkein pelottavinta olla?

Pelottavinta on olla kärjessä. Sinulla on vastuita, jotka ovat täysin yli tämän hetkisen kapasiteettisi. Itseasiassa, tehtäväsi kärjessä on nimenomaan laajentaa toisten ja omaa kapasiteettiasi. Antaudut ”tyhjän bambun” elämänlankaan ja luotat. Totuus auttaa luottamukseen, ja sitten on OK mitä tapahtuukin.

Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät laajentamaan muiden kapasiteettia lempeydellä.

Pelkään ihmisiä, jotka laajentavat muiden kapasiteettia väkivallalla.

Luotan ihmisiin, jotka laajentavat muiden kapasiteettia olemalla oma itsensä.

Kun olet ollut kärjessä, on kaikkein pelottavinta mennä takaisin loppuun. Tämä johtuu siitä, että tiedät edessäolevien mahdollisen typeryyden. Tämän vuoksi sinusta tulee kriittinen lopussa olemiseen. Silloin kun olet kriittinen lopussa olemiseen, ainoa vaihtoehto sinulle on mennä takaisin kärkeen, ja tsekata muutama asia. Sinun pitää mennä alun ja lopun väliä niin monta kertaa, kunnes mielesi on täysin vapaa kritiikistä. Tämä voi kuulostaa omituiselta kriittiselle mielelle, mutta shamaanin polulla ainoa vaihtoehto on mielen tyhjyys. Vasta kun mieli on täysin tyhjä, sinne kannattaa laittaa mitään.

Jos olet vapaa kritiikistä lopussa sen jälkeen, kun olet jo ollut alussa: Silloin kaikki on hyvin.

Jos et ole vielä ollut edessä etkä lopussa, vaan ainoastaan keskellä: Silloin voi olla mielenkiintoisia ulottuvuuksia tarjolla, ellei elämänfilosofiasi ole astella tasapainoisesti ja buddhalaisittain ”kultaista keskitietä”. Ehkä tämä olikin nyt se viisain juttu?

Seuraavana tehtävänä on parasta vain jatkaa mustikoiden keräämistä ja muita luonnollisia aktiviteetteja, jatkaaksemme rauhaa itsemme ja maailman kanssa.

*

Mikä on mahtavinta shamaanin polulla on se, että se polku on täynnä huumoria, naurua, ystävyyttä ja iloista mieltä. Kaksi universiumin suurinta voimaa ovat rakkaus ja ilo. Kun nämä kaksi ovat yhdessä, elämä alkaa olla hauskaa ja onnellista. Tämäkin on shamaanin polku.

Olen kirjoittanut aiemmin tekstit “haavoittuneesta parantajasta” ja ”sielun mustasta yöstä”, jotka myös ovat osa shamaanin polkua. Osa tehtäväämme on parantaa sielumme varjokohtia, ja on hyvin kiitollinen tehtävä tehdä tätä parannustyötä tässä elämässä. Varjokohdat nousevat esiin luontaisen kapasiteettimme mukaisesti, ja usein kuulemmekin tämän rauhoittavan toteamuksen, että ”saat vain sen, mitä sinulla on kapasiteettia ottaa vastaan”. Joskus sen kuuleminen tosiaan auttaa. Näiden varjokohtien esiintulo on jatkuva tehtävämme, ja ne pitävät meidät nöyrinä ja kestävinä. Näiden varjojen purku voi kestää jopa koko elämän, ja siitä tehtävästä ei pääse pakoon. On pakko olla kestävyyttä katsoa omaa karmaa, ja ottaa siitä täysi vastuu. Se voi tehdä kipeää, mutta hyvä uutinen on, että sen voi ilmanmuuta työstää! Shamanistiset metodit ja ystävämme auttavat tässä. Opi metodit ja saa tarpeellinen ystävien piiri siinä porukassa, mikä tuntuu omalta. Useat saavat enemmän iloa opettajan ja kaveripiirin kanssa kulkemisesta, kuin yksin selviämisestä. Iloa pitää olla!

Yksin- ja yhdessäolemiseen liittyy paradoksi: Kuljemme samaan aikaan tätä polkua sekä yksin että yhdessä. Emme oikeastaan ole hetkeäkään täysin yksin, mikäli katsomme asiaa alkemistisesti, energeettisesti ja henkisesti. Olemme kuitenkin yksin tunnekehossamme ja mielessämme vain ja ainoastaan relatiivisella eli suhteellisella tasolla. Kannamme oman kehomme ja aivomme tällä planeetalla. Olemme kuitenkin yhteydessä ystävinä, kumppaneina ja yhteistyön tekijöinä. Meidän pitää kehittää yhteistyötä niin paljon kuin mahdollista. Tarvitsemme kertakaikkiaan niin paljon vastavuoroisuutta ja yhteistyötä tällä planeetalla kuin vain mahdollista; ihan kaikilla yhteiskunnan ja elämän sektoreilla.

Ehkä shamaanin tehtävä onkin vain olla ”yhdistelijä”? ”Connecting People”, vai mitä? Se tuntuu hyvältä! Kuinka monta potentiaalista Yhdistelijää täällä on?

*

Kun kävelen shamaanin polkua, olen valmis irtautumaan kaikista ismeistä, uskonnoista ja aiemmista opetuksista. Olen valmis irtautumaan mistä tahansa. Ainakin joksikin aikaa. Teen tämän sen vuoksi, että alkaisin kuulemaan oman totuuteni, oman ääneni, ja oman olemassaoloni ihmisenä. Tämä on se kaikkein kivuliain, kaikkein voimakkain ja kaikkein kaunein ihmisyyden polku. Se on mahdollisuus meille kaikille.

Aivan aluksi aloitamme totuudesta. Totuuden vuoksi päätän myös kirjoittaa tästä. Tämä avoimuus on osa totuuden ilmenemistä. Totuus tulee meille kaikille samasta paikasta. Meillä kaikilla on totuus. Kysymys vain kuuluu, onko meillä rohkeutta alkaa olemaan yhteydessä totuuteen, jossa on yhteydessä myös tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja muut universaalit eettiset prinsiipit. Mielestäni tähän liittyvät loppupeleissä myös mm. eläinten oikeudet, ja moni ei vielä kestä olla täysin totuudenmukainen.

Tässä pieni harjoitus kaikille, jotka sen haluavat tehdä: Annan sinulle vain otsikon, ja voit itse kirjoittaa tekstiä näiden otsikoiden alle, kuinka sinulle itsellesi tulee. Se voi tulla myös esim. runomuodossa, lauluna, tai piirroksena. Kenties haluat vain tulostaa otsikon, ja tehdä kynällä reiän tyhjän paperin keskelle konseptitaiteilijana. Mitä tahansa päätätkin tehdä, tässä ovat otsikot:

TOTUUS MINUSTA

TOTUUS MEISTÄ

TOTUUS KAUNEUDESTA

*

Tämän jälkeen voimme keskustella totuudesta. Huomioi, että totuus on neutraali: Se ei ole negatiivinen eikä positiivinen. Ole totuudenmukainen!

Kiitos siitä, että olet totuudenmukainen Itsesi!