KOLME PUUTA JOENSUUSTA 3/3: HAAVOITTUNUT PARANTAJA
Tässä kolme-osaisessa esittelysarjassa kerron kolmesta puusta täällä Joensuussa, jotka ovat kiinnittäneet huomioni. Samalla tutkitaan hieman näiden puiden symbolisia merkityksiä ja kasvilääkinnällistä puolta.
Kolmantena ja viimeisenä esittelyssä on puu nimeltä HAAVOITTUNUT PARANTAJA. Tämä mänty-ystävä kiinnitti huomioni välittömästi, kun tein lopullisen paluumuuttoni Joensuuhun marraskuussa 2018. Kävelin Kanervalan metsäpolulla ensimmäistä kertaa paluumuuttoni jälkeen, ja tämä mänty kiinnitti huomioni kaikkien muiden ”normaalien puiden” joukosta. Mikäli olet tarkka ja kävelet Kanervalan metsälenkin, saatat löytää tämän ystävän, mikäli tarkoitus on!
Haavoittuneen Parantajan huutava suu on kuin Eduard Munchin maalauksesta ”Huuto”, ja sen latvus on hävinnyt; liekö salaman iskusta vai muun käsittämättömän tragedian seurauksesta. Minulle tämä mänty on kuin Vanha Tietäjä. Sen latvus esiintyy ainoastaan mielikuvituksen voimalla, mikä tekee sen latvuksesta entistä voimallisemman. Sen kaarnapinnasta esiintyy paljas sydän, se on auki maailmalle.
”Haavoittunut parantaja” tarkoittaa ihmistä, joka on oman karun elämän kokemuksensa kautta tavoittanut oman parantajuutensa. Usein tällaisella ihmisellä on ollut erittäin vaikeita elämänkokemuksia, esim. läheisten menehtymistä, vakavaa sairautta, kuoleman läheltä kokemuksia, masennusta, yksinäisyyttä, tai muita erittäin vaativia elämänkokemuksia, jotka ovat aukaisseet ihmiselämän hauraudelle ja maailmankaikkeuden sielulle. Nämä elämänkokemukset ovat johdatelleet parantajan omien kestokykyjensä, voimiensa ja elämää kannattelevien prinsiippien äärelle, jonka kautta hän on pikkuhiljaa alkanut löytää omaa sisäistä viisauttaan, voimaansa ja elämäntehtäväänsä.
Tämä rujo ystävä on kulkenut matkassani aikansa, kunnes minun oli aika päästää irti. Tervehdin kuitenkin ystävääni silloin tällöin, mutta annan sen olla rauhassa.
Sinikka Piipon (Kasvien Maaginen Maailma, 2019, Tammi, s. 342-347) mukaan ”Itä-Suomessa männystä saatettiin tehdä vainajan muistopuu, karsikkopuu, ruumiinkuljetusreitin varteen. Se oli saattojoukon lepopaikka ja sillä myös pyrittiin estämään vainajaa kummittelemasta kotosalla. Karsikkopuun runkoa karsittiin oksista ja runkoon kaivarrettiin vainajan nimi tai nimikirjaimet. Aina jätettiin kaksi oksaa ”käsiksi”, jotka olivat levällään kohti hautausmaata, jotta vainaja muisti olevansa kuollut ja palaisi hautausmaalle.” Intiaaneille mänty on sen sijaan ”rauhan, totuudenetsinnän ja tasapainon puu.”
Mitä tulee männyn parantavaan vaikutukseen, Piippo suosittelee koristelemaan kotia männynhavuilla, sillä ne symboloivat parantumista, elämää, hyvää terveyttä ja iloa. Erityisesti niillä on hyvä ja voimistava tuoksu, ja täten mäntyä saa myös eteerisenä öljynä. Erityisesti männyn kerkillä on monia hyödyllisiä käyttötarkoituksia ja ne lääkitsevät esimerkiksi influenssaa, nuhaa, kurkunpääntulehduksia, reumatismia jne. Kerkkiä voi havujen ja oksien lailla valmistaa teeksi, siirapiksi, hunajauutteeksi, tai niitä voi lisätä kylpyveteen. Kiitos Piippo näistä vinkeistä! Taidampa itsekin valmistaa seuraavaksi jalkakylvyn, johon käyn poimimassa maahan tippuneita havuja!
