ESIVANHEMPIEN PYHIÄ PAIKKOJA JA NIIDEN LÄHISEUTUJA EI SAA TUHOTA!
Sain reilu viikko sitten sydäntä särkevän viestin. Viesti sai itkun silmiin, ja toisaalta häpeämään syvästi mitä täällä tapahtuu, ja mitä kansainväliset vieraat näkevät täällä. Kroatialainen nainen kirjoitti minulle Etelä-Karjalan alueelta (tämä viesti ja hänen ottamansa kuvat on julkaistu hänen luvallaan). Hän kirjoitti paikasta nimeltä Uhrikivi ja sitä ympäröivästä puustosta, joka sijaitsi hänen suomalaisten ystäviensä kotipaikan lähellä Parikkalassa. Usein uhrikiviä ympäröivät pyhät lehdot, jotka ovat osa luonnon pyhän paikan kokonaisuutta.
Kuvat Uhrikiveltä elokuussa 2024:
Tämä kroatialainen oli käynyt Uhrikivellä ja sitä ympäröivän pyhän lehdon luona myös edellisenä vuonna. Hän lähetti minulle kuvia miltä metsä näytti Uhrikiven ympärillä ennen ja mitä sen ympärillä on nyt. Koko metsä Uhrikiven ympäriltä oli hakattu avohakkuuna! Ja uhrikiven kyltti oli kaadettu nurin!
Hän oli kokenut Uhrikiven merkityksiä todella syvällisesti vierailuillaan, ja ymmärsi sen väen voiman, MIHIN VAIKUTTAA MYÖS UHRIKIVEN YMPÄRILLÄ OLEVA LUONTO.
Tällaisten luonnon pyhien paikkojen ympäristöt on suojeltava kokonaan! Ne ovat osa sitä pyhän paikan luonnetta ja kokonaisuutta!!
Kuvat Uhrikiveltä ennen (kesä 2023):
Kyseessä on myös kuppikivi-paikka. Kuppikivet ovat yksi tradition jatkumo, joka on säilynyt useiden satojen (kenties jopa tuhansien?) vuosien ajan. Kuppikiviä on käytetty milloin parantamiseen liittyviin taikoihin, milloin uhrilahjojen antamiseksi haltijoille, milloin kenties vainajien muistelemiseen liittyviin rituaaleihin. ”Suomesta tunnetaan yli 350 kuppikiveä. Kuppikivien ajoittaminen on vaikeaa. Todennäköisesti niiden käyttö on alkanut rautakaudella ja jatkunut historialliseen aikaan, paikoin jopa 1900-luvulle saakka.”
Aion nyt seuraavaksi ottaa yhteyttä Etelä-Karjalan luonnonsuojeluliittoon, ja kysyä, mitä he tietävät kyseisestä paikasta, ja onko kiven ympärillä olevan lehdon kaataminen rikos. Sitä se on, mutta onko se sitä lainsäädännössä?
Lähinnä tässä kaikessa rasittavinta on, että saamme jatkuvasti kuulla luontotuhosta: Milloin Stora Enson tuhoamien jokihelmisimpukoiden kohtalosta, milloin kenenkin omien pyhien metsien tuhosta. Mitä voimme kollektiivina ja yhteisönä tehdä tietoisuuden lisäämiseksi näistä paikoista? Lähinnä ajattelen, että voimme tukea minkä pystymme Luonnonperintösäätiön ja Metsäliikkeen työtä, sekä puhumaan yhä avoimemmin tunteistamme näistä asioista. Mikäli perheesi tai sukusi omistaa metsää, ole sisukas puhumaan metsien jatkuvan kasvatuksen puolesta, sekä monisatavuotisien metsien kasvun mahdollisuuksista suojeltuina <3 Tsemppiä kaikille luonnonystäville!