Ajatuksia hyvän kansanterveyden puolesta
Tässä Karjalaisessa julkaistu mielipidekirjoitukseni 29.5.2023 kokonaisuudessaan:
Lukemalla kansanterveyteen liittyviä tilastoja erilaisten kehollisten ja mielellisten sairauksien kasvusta sekä terveydenhuollon yleisestä tilasta, voi saada sen käsityksen, että ihmisten sairastelevaisuus on nousussa. Yhä useampi joutuu jonottamaan leikkauksiin ja hoitoihin. Myös oma läheiseni on joutunut odottamaan lonkkaleikkausta yli lainmukaisen rajan, jolloin riskinä on, että kehon rasitus lisääntyy liikkuessa ja liikuntakyky huononee entisestään.
Miksi terveydenhuoltoa ei järjestetä tavalla, mikä olisi selkeä, perustuisi parhaisiin pohjoismaisiin käytäntöihin ja ottaisi huomioon myös luonnonmukaisuuden? Mielestäni tervejärkisin ratkaisu olisi:
1. Hyötyä pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ottaa käyttöön Tanskan malli. Tanskan oma lääkäri-systeemi on verraton, jossa voin käydä asiakkaana samalla lääkärillä helposti ja nopeasti. Lisäksi esim. lapseni kävivät syntymästä asti samalla lääkärillä, joten lääkäri voi olla myös ylisukupolvinen kokemus. Tämä lisännee myös lääkärin työn mielekkyyttä. Tanskassa kaikki sairaanhoito on ilmaista, ja lääkäriin pääsee helposti, olipa kyse yleis- tai erikoislääkäristä. Miksi tätä käytäntöä ei sovelleta Suomeen sopivalla tavalla?
2. Luonnonmukaiset hyvinvointia tukevat menetelmät olisi saatava kunniaan julkisen terveydenhuollon osalta. Useissa maissa on havahduttu kolonialistiseen historiaan, ja ymmärretty kansanparannuksellisien ja -lääkinnällisten menetelmien merkitys niin henkisesti, kulttuurisesti kuin kokonaisvaltaisesti hyvinvoinnin puolesta. Lääketieteen ja kansantietämyksen tulisi kävellä käsi kädessä ja oppia toisiltaan, sillä nykyiset vastakkainasettelut johtavat kansanterveyden romahtamiseen. Näiden menetelmien osalta ei kannata ylläpitää ristiriitaa, vaan ne voivat tukea toisiaan, kun niitä käytetään harkiten ja kunnioittavasti. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien tulisi pystyä käyttämään esimerkiksi yrttilääkintää tai muita hallitsemiaan vaihtoehtoisia keinoja samalla tavoin, kuin esim. Baltiassa ja Ranskassa. On turhaa, että parantajat joutuvat rajoittamaan koko kapasiteettiaan niin julkisen terveydenhuollon kuin kansanparannuksen puolilla. Kansanparannuksen ohella muut terveyttä tukevat menetelmät kuten akupunktio, homeopatia ja vyöhyketerapia ovat oivia hoitokeinoja, joilla itsekin olen pärjännyt esimerkiksi korkeaa verenpainetta, ylirasitusta, allergioita tai iho-ongelmia hoidettaessa.
3. Kansanterveyteen ja luonnonmukaiseen hyvinvointiin liittyen on kokonaisvaltaisemmin huomioitava luonnon yhteys ihmiseen, joka on itsekin luontoa. Luonnon hyvinvointi vaikuttaa suoraan ihmisen hyvinvointiin tavoilla ja laajuudella, mitä ihmisen on usein vaikea käsittää. Täten kansanterveys ja luonnonsuojelu kulkevat käsi kädessä. Luonnonmonimuotoisuus ja luonnollisen luonnon laajuus vaikuttaa suoraan ihmiseen. Ihmisen muokkaama luonto ei tässä riitä, vaan tarvitaan luonnonmukaista luontoa. Mitä enemmän luontoa vaurioitetaan avohakkuilla tai liiallisella ihmisen infrastruktuurilla, sitä enemmän ihminen vajoaa huonoihin tai riittämättömiin vaihtoehtoihin terveytensä hoitamiseksi. Mitä luonnonmukaisempi ihminen ja yhteiskunta on, sitä paremmin tulemme voimaan täällä kaikki.
Kaikilla yhteiskunnan päättävillä tahoilla tulisi toimia viisaita ihmisiä, joilla on kapasiteettia tämän kaiken hahmottamiseksi ja kykyä muuttaa nykyistä järjestelmää yllä mainittuihin suuntiin. Toivotaan heille työniloa!
Helena Karhu
