VARJON KOHTAAMINEN
Mikään ei ole vaikeampaa tässä elämässä kuin katsoa omia varjojaan. On vaikeaa katsoa omia puutteitaan, niitä, joiden juuret ovat hyvin syvällä ja vaikeissa energioissa. Tai niitä haastavia toimintamalleja tai muita, mitä ikinä varjoissa nyt onkaan.
Kun teen sen, tässä kohtaa kehossa tuntuu vaikealta. On kuin painava sumeus ja painostava harmaus ottaisi valtaansa koko rintakehän. Ajatus sumenee, ei pysty ajattelemaan selkeästi. Jaloissa heikottaa. Keho ja mieli tekisivät mitä vain että tunne katoaisi (psykologinen kieltäminen, viihde, alkoholi, keskittyminen työhön, some tms).
Mutta ei! Nyt tapahtuu jotain, missä ei mikään kieltäminen auta. On kuin joku voimaeläin tulisi, ottaisi kuin leijonaemo niskasta kiinni tätä pakenevaa pentua ja asettaisi aloilleen:
KATSO TÄTÄ!
Minun on pakko katsoa. Jokin tässä tilanteessa todella pakottaa siihen.
Heikoilla silmilläni katson varjoa. Olenko tosiaan tällainen? Harhakuvat ja rakennetut oman kuvan illuusiot itsestäni väräjävät ja alkavat savun lailla nousta ilmaan. Jokin haluaa muuttua tässä kohtaamisessa. Pelottaa hurjasti, koska joudun kohtaamaan itseni totaalisen heikkona. En ollut oikeassa!!! Varjon kohtaaminen vie kaikki voimat, ja olen pian täysin nolla. En ole mitään, vain tämä varjon painostava tunne rintakehässä, sumea pää ja heikot jalat.
Ajatukseni saavuttavat nollatilan.
Aiemmat ajatukseni ja käsitykseni itsestäni ja maailmasta nollautuvat.
Vanhat asenteet ja toimintamallit purkautuvat.
Kehoni ja ajatukseni ottavat paussin.
Tunteissa tuntuu painoa.
Nyt vain olen tämän kaiken kanssa. Annan sen tehdä tehtävänsä minussa, kävi miten kävi.
Antaudun!
Päätän hengittää. Hengitän syvään. Teen puhdistavan hengitysharjoituksen. Otan mukaan syvällisen, turvallisen ja rakkaan kumppanin, jonka kanssa voin hengittää hetken yhdessä ja tehdä aamuharjoituksen kuten eilenkin aamulla. Sen jälkeen keitän kahvia. (Kuun teet varjotyöskentelyä, älä jää yksin! Tee sitä yhdessä luotettavan kanssakulkijan kanssa!)
Otan päivään uusia askeleita tässä uudessa olomuodossa. Pian jo helpottaa, ja aamuauringon ensimmäiset säteet osuvat minuunkin. Olen vapaa. Olen kuin uusi ja parempi versio tämän myötä. Uudellen syntymän kokemus. Tämä on yllättävää! Tämä elämä tuntuu nyt niin erilaiselta! Voin olla onnellinen. Se on mahdollista ja on nyt totta. Olemme täällä yhdessä, ja voimme luottaa ja tukeutua toisiimme.
Kiitos sinulle! Kiitos elämä!
Kuva: Kekri-tulien tuhkat ja loput havut lokakuun lopussa, Vuonislahti.
