RAUHAN NIMISSÄ
Siivoan ennen joulua myös tietokoneeni ruudulleni ilmestyneitä dokumentteja. Käyn läpi kirjoituksiani, mistä osa on kesken ja osa on jo tarpeettomia. Löysin tällaisen visionäärisen tekstin liittyen maailmanrauhaan ja tähän ihmeelliseen maailmantilaan missä olemme nyt. Pohdin, rohkenenko julkaista tällaista missään vai mitä teen tällä. Rohkenen nyt kuitenkin tallentaa tekstin tähän muistioksi. Otathan sen eräänlaisena runona, eräänlaisena hypoteesina siitä, mihin ihmiskunta voisi olla menossa. Onko se?
RAUHAN NIMISSÄ: IHMISKUNNAN UUDELLEEN JÄRJESTÄYTYMINEN
Ihmiskunta painaa nappulaa, jossa lukee ”RESET”. Nappula tarkoittaa sitä, että kaikki pysähtyy ja järjestäytyy uudelleen.
Kaikki hiljentyy ja pysähtyy hetkeksi.
Tässä hiljaisuuden ja tyhjyyden kohdassa on yksi määrittelevä tekijä:
Kaikki valtioiden rajat ja kaikkien tapahtumien syy-seuraus-suhteet, joissa on käytetty aseellista väkivaltaa mitätöidään! Aika hurjaa, että ihmiskunta on viimein tullut siihen kohtaan, siihen tietoisuuteen, missä itsetuhoisuus lakkaa, ja jossa luonnollinen, kokonainen ihminen on läsnä. Tästä läsnäolevasta tietoisuudesta näemme, että voimme rakastaa. Olemme kaikki yhdessä, kaikki ihmiset kaikissa valtioissa, ja teemme tämän yhdessä. Emme koskaan uskoneet, että tämä voisi olla koskaan mahdollista, sillä tämä oli vain unelmoijien ja visionäärien sydämenalaan piirrettynä taivaanrannassa. Se näkymä oli silloin liian suuri, liian rakkaudellinen, liian yhteisöllinen, liian koko maailmaa rakastava, että se olisi koskaan voinut olla mahdollista! Kuinka me kaikki voisimme olla yhdessä, ihan kaikki? Miten niin suuret kokonaisvaltaiset muutokset voisivat olla koskaan mahdollisia?
Mutta nyt olemme täällä. Hetken hiljaisuus. Kaikki muuttuu nyt.
Mitä tapahtuu, kun kaikki, mihin on käytetty aseellista väkivaltaa mitätöidään, että voimme aloittaa alusta uudessa rauhassa, turvallisuudessa ja luonnollisuudessa?
Valtiot mitätöidään. Yksi luonto, monta heimoa, vapaus.
Valtionuskonnot mitätöidään. Henkinen vapaus, oma luonto, oma henkinen kulttuuri-identiteetti aikojen takaa.
Kolonialistien oikeudet suhteessa alkuperäisväestöihin mitätöidään. Kotiinpaluu, ilo, esivanhempien onni.
Kun kaikki, mikä on väkivallalla saavutettu mitätöidään, on ihmiskunnan aloitettava rakennustyöt alusta, kuin keväiset muurahaiset, jotka talven mentyä tarttuvat yhdessä toimeen.
On muodostettava uusi tapa olla yhdessä, joka ei perustu väkivaltaan vaan luonnolliseen kotiin siellä, minne ihminen kuuluu.
Ihmisten on turvauduttava alkuperäisväestöjen hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen: Mikä on meidän paikkamme täällä, kun voitte vihdoin palata takaisin? Minne me kuulumme rakkaudessa ja myötätunnossa? Mikä on meidän oman kulttuurimme alkuperäisyyden muodon tila? Mitä oma sydämeni sanoo: Minne sydämeni kuuluu?
Hätää ei ole, sillä kaikki toimivat kotiinpaluussaan yhdessä tuumin, yhteishengellä ja toinen toisistaan huolta pitäen. Myötätunto ohjaa jokaista ajatusta ja toimintaa.
Rauhan nimissä olkoon näin.
