KRISTALLI-TYÖSKENTELYÄ

Uni 16.12.21

Näin viime yönä vahvan unen, jossa olin toisen naisen kanssa sairaalassa ja kävelimme sairaalahuoneissa aikana, jolloin siellä ei näkynyt sairaalan työntekijöitä. Potilaat makasivat ikään kuin tajuttomina tai unessa vuoteillaan. Tunnelma unessa oli sellainen jännittävä, että olimme kenties kutsumattomina siellä, ihan kuin olisimme olleet hieman salamyhkäisesti toimimassa siellä siten, että kukaan ei näkisi.

Oikealla puolella oleva keski-ikäinen nainen teki omia toimiaan, kun mie keskityin omiin tehtäviini. Käytävällä makasi potilas sairaalasängyssä ja kyykistyin hänen päänsä puolelle katsomaan lattialle aseteltuja kristalleja. Siellä oli neljä kristallia: Kaksi niistä, vihreän ja violetin kvartsikristallin (jotka oikeastikin ovat alttarillani tärkeät yhtä akselia ylläpitävät kristallit) tunnistin omakseni ja kaksi muuta läpinäkyvää kvartsikristallia eivät olleet minun. Yksi niistä oli ”tavallinen” kristalli, mutta toinen niistä säpsähdytti, sillä näin että sen sisään oli asennettu jotain robotiikkaa tms, jotain laitteita. En halunnut katsoa sitä tarkemmin, sillä se jotenkin hieman pelottikin minua. Se ei tästä huolimatta ole välttämättä jotain vaarallista tms., oli vain jotain mitä en ymmärtänyt, enkä halunnut katsoa sitä tarkemmin. Otin siis vain omani nopeasti pois, ja jätin ne kaksi paikoilleen.

Siirryin siitä käytävältä oikealla avautuvasta ovesta huoneeseen, jossa makasi vaaleahiuksinen ja keski-ikäinen nainen hengityskoneessa. Hän oli kyljellään, ja hän oli tajuton. Ikään kuin tarkistin huoneen, löytyisikö sieltä mitään. Mitään ei löytynyt. Kanssani työskentelevällä naisella oli käsissään joukko pieniä kristalleja, joista hän tiputti yhden pienen kristallin potilaan kohdalle maahan. Poistuimme sitten nopeasti huoneesta.

Havahduin yöllä hereille tämän unen jälkeen ja muistelin nämä tapahtumat. Tunnelma kristallien kanssa työskentelystä sairaalassa uniaikana oli vaikuttava. Ajattelin, että kristalli-teema oli varmaankin jatkumoa aiemmin päivällä katsomilleni ortodoksisille taideteoksille Valamon luostarin museossa. Olin hyvin energisoitunut noista moniulotteisista taideteoksista, jonne oli upotettu kristalleja sisälle osaksi sitä maalauksen maastoa, missä munkit kuvassa työskentelivät. Ajattelin kuvaa katsellessani, miten kauan kristalleja on käytetty henkisessä työskentelyssä ja kuinka voimakkaasti niiden parantavat voimat on havaittu myös ortodoksisen kulttuurin piirissä. Mielessäni kävi myös paraikaa menossa oleva Manuela Boscon näyttely, jossa kristallit ovat osana pohjoisten tietäjänaisten arkkityyppien kuvausta.

Yhteys kristalleihin avautuu

Jaan yhden kokemukseni kristalleista, vaikka omien kokemusten jakaminen on jännittävää.

Olin 32-vuotias heinäkuussa 2011, kymmenen vuotta sitten, kun kristallit tulivat vahvemmin elämääni mukaan ja olivat osana sitä mystistä kudosta, joka alkoi tuosta hetkestä. Olin matkustanut siskoni kanssa keskelle Brasiliaa Goias-nimiselle alueelle, etsimään apua äitimme parantumattomaan tautiin. Tautiin ei ollut lääkettä, joten etsimme apua kaikkialta mistä pystyimme, mikä johti aikamoiseen seikkailuun. Olimme päätyneet erikoiseen paikkaan, missä kristallit olivat osa paikan taikuutta. Brasiliassa louhitaan kristalleja ja olimme paikassa, missä kristalleja oli hyvin paljon. Tuntui, että mitä enemmän kristalleja, sitä henkisempää kansa oli. Huomasin itse tämän yhteyden myös Suomessa, kuinka meidänkin oman voimapaikkamme Kolin ikiaikainen valkokvartsiittinen kallioperä on meidän kristalliamme: Koli on myös kristallivuori, jonka valkokvartsiitti on osa henkistä maaperäämme, energeettisesti vahvinta mahdollista.

Tuolla Brasiliassa kesällä 2011 tapahtui elämänpolullani joku ensimmäinen vahvan siirtymä. Se tuntui siltä, kuin olisin tehnyt eräänlaisen ”quantum loikan” eli uskomattoman taso-loikan tavanomaisemmasta arkitietoisuudesta johonkin moniaistilliseen, mystiseen ja henkisesti läsnäolevampaan tasoon, mitä en ennen tuota loikkaa tiennyt olevan tai tiennyt edes, että sellainen voisi olla mahdollista.

Olin tuohon aikaan täysin omistautunut tiibetinbuddhalaiseen harjoitteluun ja henkinen kotini oli Center of Wisdom and Compassion, Lama Zopa Rinpochen ja Lama Yeshen perustaman mahayana buddhalaisen tradition keskus Kööpenhaminassa. En tavoitellut työskentelyä kristallien tai minkään muunkaan esineistön kanssa. Toki buddhalaiseen traditioon kuuluu myös monenlaista rituaalista välineistöä, kuten mala-rukousnauhat, uhrilahjojen kupit, patsaat ja erityisesti lamojen erilaiset rituaaliset viuhkat ja muut maagiset esineet. Se oli kuin kutsu oppia lisää.

Brasiliassa koin ensimmäistä kertaa energiat kokemuksellisesti tavalla, mikä räjäytti täysin aiemman käsitykseni siitä, mikä on mahdollista ja millainen maailma on. Koin siellä myös ensimmäistä kertaa, että on todellakin olemassa näkymättömiä entiteettejä, joita voi tuntea ja jotka voivat koskettaa. Jokin lukko minussa avautui. Näin myös tilanteita, missä näin kuinka henkinen työ voi muuttaa fyysistä materiaa tavoin, mitä tiede tuskin voi ymmärtää. Kun palasin takaisin kotiin, en ollut enää entiseni, olin muuttunut.

Nyt kun kirjoitan tätä, reflektoin samalla, kuinka tärkeää onkaan muistaa, että ”quantum-loikat” ovat mahdollisia. Se tuo toivoa tiettyihin tuskallisiin tilanteisiin: Se tuo toivoa, että se hyppy on mahdollinen, ja että se voi tapahtua tavalla ja paikassa, mitä ihminen itse ei voi kontrolloida eikä ymmärtää. Olemme kaikki matkalla.

Täten kenties tulee ihan oikeastikin vielä päivä, milloin ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että joku tietäjätär hieman kävisi asettelemassa kristalleja sairaalapotilaiden huoneisiin ja tarkistamassa, millaiset energiat siellä on. Tämä on mahdollista viimeistään silloin, kun ihmisen kokonaisvaltainen tietoisuus on kehittynyt omassa luonnollisessa evoluutiossaan, ja ymmärrämme enemmän ja samalla vähemmän. Kenties tuolloin yhteiskunnan kunnioitus tietäjyyttä kohtaan voi lisääntyä, kun se tapahtuu luonnollisesti… kun ihmisen egolla myös kollektiivisesti ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin antautua niistä kontrolloivista pihdeistä, mitkä rajoittavat sen vapautumista ja potentiaalin heräämistä.

Kristallin matka jatkuu

Yhden Brasiliasta hankkimani kirkkaan kristallin kohtalon muistan. Oli lokakuu 2015 ja olin tavannut Kööpenhaminan buddhalaisessa keskuksessa minulle tärkeän opettajan, joka oli korkea-arvoinen munkki traditiossa. Tein vapaaehtoistyötä keskuksessa, ja viimeisenä tehtäväni munkin vierailun aikana oli saattaa hänet lentokentälle jatkolennolle. Kotona ennen lähtöä menin itsestäni jonkinlaiseen transsiin, jossa aloin toimia kuin automaationa ilman tahdonalaista toimintaa. Otin esiin kauneimman kristallini, jonka käärin miulle tärkeään ja yhteen ainoaan edesmenneen äitini kutomaan pellavaiseen viininpunaiseen pöytäliinaan. Pöytäliina-kääreen ympärille laitoin vielä toisen päällyskankaan, joka oli turkoosinvärinen ja kultakirjailtu itämainen kangas minkä olin saanut jostain. Ja sen sidoin kangasnauhalla. Tämä on tyypillistä noitien toimintaa: Pyhät esineet kääritään huolellisesti aina kääreisiin. Miulle tuo ”kääriminen” tapahtui tuossa transsinomaisessa tahdosta vapaassa tilassa ja opin sen kokemuksen kautta lisää. Miun oli vain pakko tehdä noin. Kun sanoin hyvästi munkille lentokentällä, hän melkein säpsähti, kun otin kristallinyytin kassistani ja sanoin hänelle, että minulla on hänelle lahja. Paluumatkalla metrossa takaisin kotiin, tunsin, kuinka kristalli jatkoi matkaansa hänen kanssaan. Koko kehoni säteili energiaa: Kristallinen yhteys oli luotu.

Dzogchen-kristallit

Tiibetinbuddhalaisessa taiteessa kristallit symboloivat Dzogchen eli suuren täydellistymisen (Great Perfection) oppeja ja erityisesti kvartsikristalli voi symbolisesti ilmaantua initiaation yhteydessä johdattaakseen harjoittelijan mielen täydelliseen selkeyteen (Robert Beer (2003): The Handbook of Tibetan Buddhist Symbols, Shambala publications). Kristalleista kuvataan:

”Kirjassaan The Crystal and the Way of Light, Namkhai Norbu Rinpoche kuvaa kuinka peili, kristalli ja kristalli-pallo ovat Dzogchen-käytössä kuvannoimaan ”kolmea ehtoa” eli luontoa, energiaa ja olemusta.

Peili reklektoi valoa pyyteettömästi.

Kristalli taittaa valoa pyyteettömästi.

Kristalli-pallo näyttää pitävän kuvan itsessään.

Rituaalisena objektina säteilevä kristalli on mukana useamman kerran useammassa maalauksessa, jotka illustroivat viidennen Dalai Laman tekstiä salaisista visioista. Tässä tekstissä kuvataan, kuinka neljännessä initiaation vaiheessa harjoittelijaa opastetaan mielen säteilevään luonteeseen. Säteilevä kristalli ilmentyy myös useissa Dzogchen-frescoissa Lhasan kappeleissa, jotka maalattiin kuudennen Dalai Laman aikana (1697-1706).

Dzogchen-opeissa, kristalli ja riikinkukon sulka voivat esiintyä kuvaamaan esoteeristä transmissiota oppeihin, joissa ”leikataan vastustuksen läpi” tai kuvataan kaiken ylittävää oivaltamista.

Käsissä pidettävinä aihioina ovat kuu-kristalli tai vesi-kristalli, aurinko-kristalli tai tuli-kristalli, joita Myötätunnon Buddha Avalokiteshvara pitelee kahdessa oikean puoleisessa käsissään. Vesi-kristallilla on voimat viilentää vettä tai auringonvaloa. Aurinko-kristalli toimii suurennuslasina jonka kautta voidaan suurentaa auringon säteitä tai sytyttää pyhä tuli. Kaksi Myötätunnon Buddhan muotoa suojelee kahdeksalta pelolta jotka liittyvät noihin esineisiin.”

Symbolien sanakirjassa (J.E. Cirlot: A dictionary of symbols, 1962, Philosophical Library), kristallista kirjoitetaan, että se ilmentää henkeä ja symboloi ennen kaikkea hengen intellektuaalista puolta. Se ilmentää erityisesti asioiden läpinäkyvää puolta. ”Se on kaikkein tehokkain ja kaunein yhteyskohta vastakohdille: materia on olemassa, mutta on silti kuin se ei olisi olemassa, koska siitä voi nähdä läpi.” Meditaation tai mietiskelyn kohteena kristalli tarjoaa tilan missä ei ole vastakkaisuuksia, ei kovuutta, eikä kärsimystä.

Kun luen tämän, tuntuu siltä, että tämä aika on mitä oivallisin meille kaikille mietiskellä ja meditoida, ja yleisestikin harjoittaa kristallien parissa.

Ei vastakkaisuuksia.

Ei kovuutta.

Ei kärsimystä.

Voimmeko elää näin? Voimmeko näyttää esimerkkiä tällaisesta toiminnasta?

Kristallin kanssa työskentelyllä voimme päästä jyvälle siitä, kuinka näin voi tehdä.

Tässä muutamia kuvia huhtikuulta 2016 Petalumasta, Kaliforniasta, jossa osallistuin don Oscarin retriitille. Paikalla oli huikeita kristalleja, joiden ympärillä teimme seremoniaa shamaaninsauvojemme, laulujemme ja rituaaliemme kanssa. Eräät suuret kristallit olivat Earthrise Center - keskuksen perustajan, astronautti Edgar Mitchell:n. Hän oli astronautti, joka sai valaistumisen kokemuksen avaruudessa olleessaan. Upeaa, että hänen elämäntyönsä jälki jatkuu tuossa upeassa keskuksessa. Astronautti Mitchell sanoi kokemuksensa perusteella:

“Tajusin, että tieteen kertoma tarina meistä - meidän kosmologiamme, meidän uskontomme - oli riittämätön ja luultavasti väärässä. Tajusin, kuinka newtonilainen idea erillään olevasta, itsenäisestä, erillisistä asioista universiumista ei ollut lainkaan riittävä selitys. Mitä tarvitsemme, on uusi tarina siitä keitä olemme ja miksi meillä on mahdollisuus tulla.” Dr. Edgar Mitchell

Kristallit taiteessa - vai taikuudessa

Kööpenhaminassa asuessani sain ilon käydä yhden kansainvälisesti tunnetun noidan, taiteilija Marina Abramovicin retrospektiivisessä näyttelyssä Museum of Modern Art Louisianassa, mikä lienee yksi maailman upeimmista museoista ja sijaitsee Kööpenhaminasta noin tunti rannikkoa pitkin pohjoiseen. Näyttelyssä oli keskellä museohuoneita aivan valtavia kvartsikristalleja, joita noita oli asetellut osaksi alkemistisia ja konseptuaalisia töitään. Kuten myös Outi Heiskasesta kirjoitettu omaelämänkerta ”Taiteilija kuin shamaani” (2021), myös Marina Abramovicin työ on hyvin kiinnostavaa shamanistisessa mielessä.

Marina Abramović, Crystal Cinema 1, 1990

Kristallit ilmestyivät myös omaan taiteeseeni niiden visioiden kautta, mitä tuli itsekseen. Tässä teoksessa ”Self and Individuation” vuodelta 2014, olen jäätyneen Ylä-Keyritynjärven päällä Rautavaaralla Pohjois-Savossa. Tein tuolloin muutaman taideteoksen, jossa näkijyys ilmenee siten, että tuolloin tekemäni teokset viittaavat tähän maskien täyttämään korona-aikaan, jolloin tuolloin ei vielä tiedetty siitä yhtään mitään. Käytän “maskina” kuvassa khataa, pyhää tiibentinbuddhalaista liinaa, jota käytetään siunaukseen.

Tietäjyys, näkijyys, shamaanius, kaikki tämä näyttää osviittaa siitä, että ihmisen tietoisuus on ympyrämäinen, jossa mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus nivoutuvat yhteen tavalla, missä shamaani osaa tanssia. Shamaani, tietäjä, noita tietää varmaksi, että useat tänä päivänä eivät tiedä, mitä tuleman pitää, mitä energioita maailmassa liikkuu, tai edes mikä on totuus tämän kaiken takana. Hän näkee, kuinka useat toimivat tästä harhasta käsin, että aika on lineaarinen, että vain tieteen kautta voidaan todenmukaisesti kertoa jotain, tai että tietyt lait olisivat korkein eettinen totuus maailmasta. Tarvitsemme kuitenkin korkeampaa etiikkaa, yhteisiä toimintaperiaatteita yhteisönä ja hyväntahtoisuutta mennä eteenpäin tänä aikana, jolloin hyvin monessa asiassa ollaan menty ihan väärään suuntaan ja meidän pitää korjata suunta.

Lisäksi vuonna 2016-2017 miulla oli tarve tehdä jonkinmoisia “taikalaatikoita”, joita tein kymmeniä ja lähetin lahjaksi ihmisille ja rakkaille ympäri maailmaa. Taikalaatikoissa oli aina joku kristalli. Nykyisin ajattelen näitä jonkinmoisena ITE-taiteena. En ollut missään nähnyt tällaisia laatikoita, miun oli vaan aloitettava tekemään niitä osana omituista luovaa työskentelyäni. Avaan kahden laatikon teille näin joulun aikaan, mistä löysin valokuvat. Nämä laatikot ovat tänä päivänä saksalais-liettualaisessa kodissa, isän ja äidin laatikot:

Kristalleilla on tärkeä tehtävä tänä päivänä: Shamaanit, noidat, tietäjät ja kaikki maailman ihanat henkiset harjoittajat miksi itseänne kutsuttekin:

Yhdistetään kristallimme ja harjoitetaan lisää!

Tämän työskentelyn perusta on oman tietoisuutemme harjoittaminen. Monella meillä on vielä paljon tehtävää myös oman mielemme ja tietoisuutemme selkeyttämisessä ja sydäntietoisuuteen astumisessa, mutta olemme hyvällä tiellä. Muistetaan työskentelyssämme nöyryys, sillä emme itse ihan täysin koskaan tiedä, missä kohtaa polkuamme tietoisuutemme kanssa olemme menossa. Muistan opettajani Venerable Robina Courtinin sanat eräässä opetustilanteessa, jossa hän sanoi hyvin painokkaasti ”Älä koskaan aliarvioi intellektuaalisuutta”. Nämä sanat muistuttavat kunnioittamaan kaikkia, kaikkien tieteen tekijöiden tietoa ja taitoa, sekä mystikkoina ja parantajina omaa intellektuaalista arviointikykyämme, miten on parhaalla tavalla toimittava.

Laitan tähän kuvan itselleni tärkeimmästä kristallista, joka on alttarillani maa-elementtiä edustava kvartsi. Luotan siihen, että sen kirkkaus on korkea suoja, ja että siitä voi oppia paljon lisää.

Odotan ilolla kohtaamisiamme, ja on aina super-mielenkiintoista nähdä, millaisia kristalleja kukin harjoittelija polullaan kantaa. Kristallit eivät toki ole välttämättömiä työskentelylle, kuten ei mikään mukaan esineistö. Shamaanin, noidan, tietäjän tai kansanparantajan polulla olemme kuitenkin uteliaita ja kiinnostuneita materian ja näkymättömän yhteyksistä, joten usein tykkäämme toimia objektien kautta käytännön tasolla. Jokaisella kristallilla on oma haltijansa, oma henkensä, joka kulkee harjoittajan mukana. Jokaisella rituaalisella esineellä on oma näkymätön voimansa, jota shamaani kutsuu esiin rituaalien tai laulun, runon, itkun keinoin. Millaisen rakkauden osoituksen näytät kristallillesi tämän viikon täydenkuun valossa? Mitä se kutsuu tuomaan esiin? Mihin haluat sitä laulaa avuksesi, opastukseksesi, voimaksesi? Kenties voimme mietiskellä yhdessä myös:

Ei vastakkaisuuksia.

Ei kovuutta.

Ei kärsimystä.

Kiitos kaikille!

ps. Lopuksi vielä kaksi kuvaa kahdesta ostamastani rituaalisesta esineestä, joissa oli kristallinen kärki. Molemmat esineet olen antanut eteenpäin lahjoina. Nämä esineet ovat Ra Moonhawk Wands, jotka on tehnyt loistava Ra Moonhawk.